Viime viikolla päästiin ahkerasti paimentamaan, kun käytiin Somerolla Woollandiassa, Iitissä Sannan luona ja Jämileirillä Millan luona. Kaikilla treenikerroille tehtiin pääasiassa jakoa, se on meidän selkeästi heikoin lenkki tällä hetkellä kisaratoja ajatellen. Woollandiassa aloitettiin treeni isolla laumalla, jaettiin siitä vähän kerrallaan porukkaa pienemmäksi. Isolla laumalla ja helpoilla Woollandian lampailla jaot onnistuivat tosi hyvin. Saatiin jaettua noin 50 lampaan porukka vähän kerrallaan niin, että lopulta jäljellä oli enää 5-6 lammasta. Sitten vahingossa päästin tämän pienen porukan liian lähelle laitumen reunaa, jossa olikin avoinna portti naapurilohkolle, ja lampaat painelivatkin sinne. Laitoin Fisun hakemaan lampaat, ja yllärinä takalohkolla lymyilikin joku 15 karitsan porukka jotain eri rotuisia ja hyvin eri tavalla liikkuvia lampaita. Siinähän sitten jatkettiin jakoja, nyt homma tosin muuttui huomattavasti vaikeammaksi, sillä takalohkolla lymyilleet pikkuotukset olivat erittäin arkoja ja juoksivat aivan hulluina joka suuntaan, ei puhettakaan että olisin saantu niitä rauhoittumaan mitään jakoa varten, tai kun saatiin jaettua, niin sen jälkeen pinkoivat niin tuhatta ja sataa karkuun, ettei Fisu enää saanut niitä edes kiinni! Pienen tuumaustauon jälkeen jatkettiin, ja kokeilin sortteerata porukkaa niin, että jaossa valitsin juoksevat pikkulampaat ja ajettiin ne pois, ja jatkettiin treenejä rauhallisten aikuisten kanssa. Niillä sain taas paremmin tehtyä jakoja, ja lopulta päästiin kokeilemaan ihan "kisalauman" jakoa neljällä lampaalla, sekin onnistui! Hyvä mieli jäi, kyllä me tämä jakokin joskus vielä opitaan.

Sannan luona jatkettiin jakoteemaa haastavammilla lampailla. Sannan lampaat eivät väistäneet ihan niin hyvin ihmistä, enkä oikein saanut isoja rakoja tehtyä ja lampaat painuivat musta ohi selän taakse. Muutamaan kertaan saatiin tehtyä vahingossa single, ja kertaalleen sitten onnistuttiin ihan kunnon jaossa ja saatiin kaksi erotettua. Näillä kahdella treenattiin sitten vielä häkitystä niin, että lampailla oli kova veto kavereiden luokse. Häkitys on edelleen Fisun kanssa vaikeaa, kun Fisu ei avaa lähitilanteissa aina flänkkejä kunnolla vaan valuu vähitellen lähemmäs, ja sitten lähellä ollessa alkaakin jännittää ja pää nousee eikä saa enää kunnolla painostettua lampaita kun on liian ryhdikkäänä. Häkillä pelattiin myös "jakoja" niin, että kaksi lammasta oli häkissä ja kaksi ulkopuolella, ja otin Fisua niiden väliin rakoon. Tämä oli tosi helppoa, eikä Fisu jotenkin tuntunut yhtään välittävän häkissä olevista lampaista, en tiedä tajuaako se tässä koko jaon ideaa kun ei edes katso häkissä olevia. Lopuksi tehtiin vielä pätkä ajoa niin, että seisoin itse paikallani. Yllättävän hyvin onnistuu jo, ei olisi kyllä viime syksynä tai tänä keväänä todellakaan toiminut noin kaukaa.

Tässä muutama kiva syksyinen paimennuskuva Sannan luota, kuvaajana Tiia Hämäläinen

2018-09-19paimennus-4160.jpg2018-09-19paimennus-4165.jpg2018-09-19paimennus-4176.jpg2018-09-19paimennus-4177.jpg

Jämillä tehtiin taas jakoja, jälleen vähän erilaisilla lampailla. Periaatteessa lampaat olivat helppoja jaettavia, väistivät ihmistä ja koiraa eivätkä olleet mitään hulluja juoksentelijoita, mutta jotenkin oltiin molemmat Fisun kanssa vähän kujalla. Sain monta hyvää rakoa, mutta osassa kutsuin Fisun liian myöhään väliin tai Fisu tuli huonosti ja oikaisi mun edestä jo lampaille, jolloin laumat yhdistyivät mun selän takana. Tähän pitäisi paneutua kunnolla, että tajuaisi oikeasti tulla musta ohi ja peittää lampaiden vedon mun takaa. Tätä treenattiinkin sitten pariin kertaan niin, että laitettiin jaettu lauma vähän erilleen, jotta väliin jäi selkeästi isompi rako, ja lampaat pysyivät paikoillaan, ja kutsuin Fisua sinne väliin. Siinä sain tilanteen tehtyä selkeäksi ja rauhalliseksi, ja Fisukin tajusi tulla musta ohi peittämään vetoa. Näitä pitäisi vaan tehdä lisää. Loppuun tehtiin vähän hakuja. Eka vasemman kautta oli huono, meinasi vähän taas lähteä nostamaan lampaita liian aikaisin ja pääsi valumaan liian lähelle kun ei tehnyt takapussia kunnolla, ja yksi muutenkin jatkuvasti karkuun yrittävä uuhi lähti nostossa eri suuntaan kuin muut. Sain kyllä korjattua ja käännettyä Fisun hakemaan myös karkulaisen, mutta otin sitten uuden yrityksen samalta puolelta niin, että jäin itse lähemmäs. Nyt onnistui hyvin, teki hyvän kaaren ja meni loppuun asti, nostokin oli rauhallinen ja suora. Loppuun tehtiin vielä yksi haku oikean kautta niin että jäi itse kauemmas, olisko matkaa ollut ehkä 150m. Tämä oli myös hyvä, teki hyvän kaaren ja saatiin rauhallinen ja suora tuonti, kuunteli hyvin käskyjä.

Jämillä treenattiin myös jälkeä, esineitä ja tokoa. Perjantaina iltapäivällä aloitettiin jäljellä ja esineillä. Esineitä oli neljä, laitoin kaikki vähän irti maasta kantojen tai risukasojen päälle. Fisu teki tosi hienon esineruudun, neljä pistoa ja neljä esinettä, ja sai hyvin kaukaa jo hajun esineistä. Nyt edes kaulapanta esineenä ei tuottanut ongelmia, vaikka viimeksi yritti kieltäytyä sitä tuomasta.

Jälki oli ehkä 600m pitkä, paljon kulmia ja aina kulman jälkeen pian oli keppi, jotta saisi vahvistusta tarkempaan kulmatyöskentelyyn. Mitään janaa ei varsinaisesti ollut, lähetin ihan parin metrin päästä tieltä jäljelle, ettei pääsisi yhtään kaahailemaan. Jälki meni tosi hyvin, teki kulmat siististi ja tarkasti, ainoastaan yhdessä kulmassa vähän pyöri. Kaikki kepit nosti itsenäisesti.

Lauantaina iltapäivällä kokeiltiin peltojälkeä. Reetta talloi meille pellolle ehkä 400m pitkän jäljen, jossa oli oli useampi kulma, melko reilusti nameja eri tavoilla sijoiteltuna ja lopussa yksi keppi. Pellolla tuuli tosi kovaa, ja kun jäljellä oli ruokaa, ei annettu kovin kauaa vanhentua, ehkä 45min. Jälki meni aikalailla juuri niin miten Fisun peltojäljet on menneet ennenkin. Jäljestää kyllä ja selvittää jäljen kunnialla, kulmissa vähän pyörimistä mutta missään vaiheessa ei eksy muutamaa metriä kauemmas jäljeltä, mutta kovaahan se menee eikä syö nameja kuin sieltä täältä. Nameja oli nyt vaihtelevilla tyyleillä, ja paras vaikuttaisi olevan namikasat siellä täällä. Joka askeleelta ei syö, ja jos nameja on joka askeleella, ne menettävät arvonsa eikä syö juuri lainkaan. Yksittäiseen namiin muuten tyhjien askeleiden välissä ei vaivaudu jarruttamaan, mutta namikasat bongasi ja niihin malttoi jäädä syömään. Eli jatkossa kokeilemme yksittäisten namien sijaan namikasoja. Muutenkin treenistä tuli kiinnostavia ajatuksia, vaikka varsinaisesti FH-jäljelle emme olekaan vaihtamassa. Peltojäljellä voisin opettaa kulmatyöskentelyä tarkemmaksi, ja totuttaa Fisua myös liinalla ohjaamiseen. Esim. kulmissa voisin jarruttaa liinalla enkä päästää niin kauas jäljestä tarkastuskierroksille, ja toisaalta vahvistaa kulmia esim. namikasoilla. Jos FH-jäljelle joskus keksisimme vaihtaa, niin esine-ilmaisu kannattaisi ehdottomasti opettaa noutona, se on Fisulle helppo kun muutenkin tuo kepit varsin siististi ja korrektisti.

Sunnuntaina aamulla tehtiin tokotreeneissä sama asetelma häiriötreeniä, kuin mitä muut tekivät renkaan leirillä lauantaina. Treeni alkoi ohjatulla, haettava kapula (vas) oli melkein kiinni kiertohässäkän esteessä. Tämän Fisu selvitti kunnialla. Sitten kiertohässäkkä diagonaalissa kentällä ja merkki aivan kentän laidalla pusikoiden lähellä. Tässä ei mitään ongelmaa, stoppasin seisomaan kierron jälkeen ja haettiin vasen. Sitten ruutu, matkan varrelle jäi ohjatun merkki ja kiertohyppynoudon umpieste. Tämä meni hienosti. Sitten tunnari, tunnarikapuloiden keskellä karvainen lelu. Tunnarissa tuli eka stiplu, väisti selvästi karvalelua eikä aluksi mennyt ollenkaan kapuloille, koitti etsiä ensin muualta. Kun ei löytynyt, niin meni sitten haistelemaan kapulat ja otti oman ihan reippaasti, mutta luovutuksessa näkyi epävarmuus ja tuli vähän rumasti peruutellen sivulle. Sitten vielä uudestaan ruutu niin, että se oli vaihtanut paikkaa ja suora reitti ruutuun olisi kiertohässäkän hyppyjen välistä. Tämän mokasi, juoksi sinne missä ruutu oli aiemmin ollut. Tajusi vissiin itsekin virheensä, koska pysähtyi hämmästyneen näköisenä itsenäisesti, katseli ympärilleen ja yhdellä käskyllä osasi korjata ruutuun. Ihan ei kuitenkaan aivot vielä raksuttaneet, koska uusinnalla juoksi uudestaan väärään paikkaan ensin, mutta korjasi itsenäisesti ruutuun ilman käskyä. Kolmannella kerralla pyysin ringissä seistessä miettimään ja virittelin, ja sitten löysikin ruudun. Tehtiin vielä kertaalleen ruudun siirto siihen alkuperäiseen kohtaan.

Tokon jälkeen tehtiin esineitä uudestaan. Tällä kertaa tehtiin esinejono, eli samassa linjassa oli kolme esinettä peräkkäin reilun 10m välein. Tuuli aika hyvin, ja Fisulla oli hienosti nenä auki, löysi kaikki esineet helposti. On se hieno kun sille päälle sattuu ja malttaa haistella eikä vain juosta.

Sunnuntaina iltapäivällä tehtiin vielä jälkeä. Olin suunnitellut taas tiejekkuja, kun niissä on ollut vaikeuksia ja niitä on hankala täällä treenata. Jälkitreeni meni kuitenkin aivan pipariksi, en edes muista, milloin viimeksi jälki olisi epäonnistunut noin totaalisesti! Ei taaskaan tehty janaa, lähetin vaan suoraan jäljelle. Juoksi hirveällä raivolla, ja onnistui heti alkumetreillä vetämään jotain nenäänsä, koska alkoi heti pärskimään ja ryystämään nenällään. No, yritettiin jatkaa, mutta haistelua taisi häiritä jokin nenässä, koska hukkasi jäljen melkein heti, ja kovassa sivutuulessa taisi saada hajua ihan lähellä kulkevasta Tikan jäljestä, ja yritti lähteä sinne. Nostettiin sitten avustettuna uudestaan oma jälki ja jatkettiin. Pitkän suoran jäljesti periaatteessa hyvin, mutta aivan älyttömällä raivolla. Olin itse kipeä, joten en oikein voinut juosta perässä ja pakko oli hidastaa liinasta, ja siitä tuntui kyllä kiihtyvän, kun siihen malliin kynti eteenpäin. Ekaan keppiin reagoi selvästi, mutta ei höyrypäissään malttanut jäädä paikantamaan. Pyysin kuitenkin takaisin ja leikittiin kepillä hetki. Toka kulma oli ihan heti kepin jälkeen, sen selvitti normaalisti. Sitten tultiinkin tielle, ja alkoi taas ongelmat. Yritti raivolla singota tiestä yli, päästin liinasta irti jotta saisi selvittää tilanteen itse, ja sinne se häipyi, jonnekin kauas tien toiselle puolelle ja jouduin kutsumaan pois. Pyöri tiellä pitkään, yritti moneen kertaan väärään suuntaan tietä, ei suostunut millään etsimään oikeaa jälkeä vaan kiskoi ja tempoi joka suuntaan. Lopulta rauhottui ja jäljesti, ja selvitti tiekohdan ihan oikein, eli tietä ehkä 5m vasemmalle ja sitten tien yli vastakkaiselle puolelle metsään. Ei siis ihme, että yritti niin painokkaasti tiestä yli, kun sinne se jälki oikeastikin jatkui ja sieltä suunnasta tuuli, eli ihan varmasti sai hajua. Metsän puolella jäljesti vähän matkaa normaalisti, ja sitten alkoi taas pyörimään ja tarkastelemaan, ja lähti sitten tien suuntaisesti jäljestämään. Oikea jälki ei kuitenkaan mennyt sinne, vaan takaisin tielle. Meni taas moneen kertaan tiestä yli, eikä meinannut millään saada tiellä kulkevasta jäljestä kiinni. Lopulta keskeytin sinkoilun, laitoin maahan, ja osoitin tiellä kulkevän jäljen. Jäljesti siitä ja nosti tieltä vähän matkan päästä kepinkin. Siitä jatkoi vähän matkaa tietä pitkin, kunnes taas poikkesi tien yli metsään ja jatkoi siellä jäljestämistä varman oloisena, ja nosti sieltä kepin. Ainoa vaan, että jäljentekijä ei ollut kulkenut siellä eikä myöskään laittanut sinne keppiä, eli tien varressa kulki jonkun muun tekemä jälki keppeineen. Siinä kun hetki tuumattiin, että mitäs nyt, muuttui tilanne vielä oudommaksi. Tietä pitkin nimittäin laukkasi hevonen ratsastaja kyydissään! Siinä olikin sitten jo tapahtumia kerrakseen yhdelle jäljelle: vaikeissa olosuhteissa (kovassa tuulessa) lähtökohtaisesti jo turhan vaikea jälki, jossa oli sekä ihmisharha että hevosharha! Palattiin takaisin omalle jäljelle, koitin saada Fisua nostamaan sen, mutta oli tosi haparoivaa ja yritti lähtea jäljestämään metsän puolella jotakin muuta hajua. Tieltä löysi ehkä vähän vahingossa yhden oman jäljen kepin, ja siihen lopetettiin, kun treeni ei tuottanut oikein haluttua tulosta enkä halunnut Fisun menevän epävarmaksi. Lopuksi kävin itse vielä tallomassa eri paikkaan kahden tien risteykseen tuoreen keppitreenin, jossa laitoin tielle kaksi keppiä. Sen Fisu selvitti ihan normaaliin tapaan eikä ollut mitään säätöä.