Kesän T-leiri oli viikonloppuna, ja käytiin siellä näkemässä tuttuja ja hakemassa vähän uusia ideoita treeneihin. Koska tokosta ollaan nyt lomalla, olin ottanut Fisulle treeneiksi agilitya ja jälkeä. Aloitettiin lauantaina aamulla jälkiryhmässä. Maasto oli uudessa paikassa, eikä kenelläkään ollut oikein hajua, millaista maastoa siellä oli. Fisun jälki oli noin 600m, melkoista pusikkoa koko matkan. Teemana oli hankalissa paikoissa olevat kepit, kun niiden kanssa on ollut ongelmaa. Jana oli joku 10m ja jälki lähti oikealle, vanheni about 2h ja keppejä 6. Fisun ongelma tuli jäljellä hyvin esiin, jäljesti tosi kauniisti ja intensiivisesti, pysyi koko jäljen hyvin jäljen päällä, mutta nosti oma-alotteisesti vain kolme keppiä kuudesta. Yhden kepin yli meni aivan päältä ja reagoi siihen selvästi, mutta ei malttanut jäädä tarkentamaan ja yritti jatkaa matkaa. Tätä en sallinut, vaan otin takaisin ja vaadin nostamaan. Pohdiskeltiin sitten porukalla, että mikä auttaisi hankaliin keppeihin. Ainakin voitaisiin tehdä erillistä keppitreeniä tarkoituksella hankalassa maastossa ja tavallisten jälkien yhteydessä kokeilla oikeasti isompia keppejä, jos Fisu saisi niistä paremmin hajun ja motivoituisi paremmin nostamaan niitä. Keppimotivaatio Fisulla tuntuu olevan kyllä ihan hyvä, se aidosti ilahtuu keppien löytämisestä, ja olen yrittänyt panostaa palkkaan. Nyt saa kepeiltä ensin nakkia/muuta herkkua, sitten kissanruokaa, ja lopuksi vielä leikitään kepillä ja Fisu saa pureskella hetken keppiä itse. Vaikea keksiä enää mitään parempaa tapaa palkata, kun lelua en haluaisi kepeille ottaa, ettei kiihdytä ennestäänkin aika korkeassa vireessä työskentelevää Fisua.

Lauantaina iltapäivällä tehtiin aksaa odotellessa hyppytreeniä metrisellä. Otettiin avuksi hyppytekniikan perussarja neljällä hypyllä, ja viidentenä hyppynä sitten pressueste. Tehtiin ensin ilman kapulaa, 85-90-95-100cm hypyllä. Hyppäsi joka kerta hyvin, ekalla roikotti vähän takajalkoja, mutta sen jälkeen hyppäsi rennommin ja ojensi jalat. Tauon jälkeen tehtiin sama kapulan kanssa. Tässä huomasi eron, eli kun kapula suussa ei mene yhtä kovaa, niin oikea ponnistuspaikka on vähän lähempänä hyppyä kuin mitä ilman kapulaa, ja joutui apuhyppyjen jälkeen ottamaan yhden ylimääräisen askeleen ennen ponnistusta.

Aksassa tehtiin rataa Saija Mustosen treeneissä. Radan alussa oli hauska putkijarrukohta, josta rinnakkaisista suorista putkista piti saada koira kääntymään. Ajattelin, että tämä olisi ollut helppo juttu Fisulle, jolla on hyvä putkijarru, mutta eipäs ollutkaan! Tälläisiä täytyy siis muistaa aina välillä oikeasti vahvistaa! Muuten kulki kivasti, ei mitään suurempia ongelmia. 

Illalla käytiin vielä ottamassa pk-aata pari kertaa nurmikentällä. Siinä ei mitään ihmeellistä, meni rennosti ja hyvällä tekniikalla joka kerta.

Lauantaina myös sain käydä pariinkin kertaan halaamassa kasvattajia, kun perinteiden mukaan jaettiin palkinnot kaikille viime leirin jälkeen valioituneille. Fisuhan on saanut kolme valiotitteliä viimeisen vuoden aikana, FI TVA, FI AVA ja FI AVA-H :)  Fisu sai iltapalansa nauttia pokaalistaan :D

IMG_1110.jpgIMG_1113.jpg

Sunnuntaina aamupäivällä jatkettiin aksalla. Oltiin omatoimiryhmässä, joten otin porukalla puheeksi Fisun takaakierrot. Fisuhan tiputtaa varsin usein takaakierrossa rimoja, ja hyppää ristiin. Ongelma tuntuu olevan väärä ponnistuspaikka, hyppää niin läheltä rimaa, ettei pääse yli. Katsottiin takaakiertoja ja otettiin videollekin. Ponnistuspaikan lisäksi ongelma tuntuu olevan katseen suunta, hyppää pää pystyssä ja katsoo mua, sen sijaan että katsoisi eteensä ja keskittyisi hyppäämiseen. Tehtiin sitten pari kokeilua. Jos palkka on valmiina siivekkeen edessä, kääntää katseen hyvin siihen, mutta edelleen hyppää ristiin. Kokeiltiin poikittain olevaa apurimaa, se voisi toimia jos sillä saisi kerrottua, että ristiin hyppääminen ei kannata. Toteutus kuitenkin ontuu, koska apuriman pitäisi olla selvästi pidempi kuin varsinainen hypättävä rima, eikä monessakaan treenipaikassa löydy sopivaa. Kokeiltiin sitten sellaista, että pysäytän Fisun käskyllä takaakiertoon ennen kuin ponnistaa, jotta oppisi paremmin jarruttamaan ja siirtämään painoa takapäälle ennen ponnistusta. Totteli aika hyvin, ja tätä voisi ehdottomasti kokeilla jatkossa. Jos alkaa ennakoimaan mahdollista stoppia ennen ponnistusta, saattaisi alkaa jarruttamaan paremmin ja kokoamaan. Wrappeja katsottiin, ja toki niistäkään ei ole haittaa, mutta ei välttämättä myöskään kauheasti hyötyä, koska niitä tehdessään Fisu menee ns. temppumoodiin eikä tee niitä samalla raivolla kuin rataa (jolloin tietysti ongelma ei tule niissä esiin, ei se niissä koskaan tiputa). Pakkovalsseja kokeiltiin samalla idealla, pysäytin Fisun ennen kun sai ponnistaa, jotta oikeasti joutui kokoamaan ennen ponnistusta. Tässä näkyy, että ohjauskuvio on aika hyvin Fisulla tiedossa, ja pari kertaa hyppäsi musta läpi vaikka yritin pysäyttää... 

Lopuksi kokeiltin lainaliitoa. Tehtiin 22 esteen kisatyyppinen rata, ja mä menin Fisun tädillä Luulla, ja Luun ohjaaja Anu kokeili Fisua. Olipa varsin hauskaa ja valaisevaa, miten voikin olla lähisukulaiset niin kovin erilaiset! Luu tuntui paljon vaikeammalta ohjata kuin mitä Fisu, ei tullut ohjauksiin yhtä vaivattomasti kuin Fisu ja kielsi paljon helpommin. Kääntyi kuitenkin halutessaan vielä paremmin kuin Fisu, eikä sillä tuntunut olevan samanlaista takaakierto-ongelmaa kuin Fisulla. Jotenkin tuntui, että olin vaan koko ajan myöhässä Luun kanssa :D Rytmittyi hyvin eri tavalla, ja tuntui nopeammalta, mutta todellisuudessa kulkevat varmaan aika lailla samaa vauhtia, Fisulla vaan on pidempi askel niin sen liike näyttää verkkaisemmalta. 

Päivällä tehtiin myös uudestaan pk-estettä. Nyt tehtiin ilman kapulaa, koitin ottaa vähän lisää vauhtia mukaan suoritukseen. Kertaalleen tuli joku arviointivirhe ponnistuksessa ja kompuroi kiivetessään, eikä päässyt yli vaan putosi takajaloilleen takaisin. Seuraavalla yrityksellä yritti kiertää, mutta kun en päästänyt, niin kiipesi, ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Onneksi Fisu ei ole kovin herkkä tälläisten suhteen, kun vahinkoja aina voi sattua kenelle vain.

Iltapäivän viimeisenä treeninä sitten jälkeä. Tehtiin jälkien vanhentuessa esineruutu. Käytiin viemässä yhdessä Fisun kanssa esine takarajalle ja sitten vein koiran autoon ja muut treenasi välissä. Ennen meidän vuoroa laitettiin kaksi lähiesinettä matkan varrelle samalle linjalle muistikuvana viedyn esineen kanssa, jos saisi niistä hajun ohi juostessaan. No ei saanut, pinkoi miljoonaa takarajalle ja toi sieltä yhdessä viedyn esineen. Toisella lähetyksellä sitten toi sen etuesineen. Millähän sen vaan saisi juoksemaan heti ekalla lähetyksellä nenä auki...

Jäljellä jatkui nyt sama teema, eli vaikeissa paikoissa olevat kepit. Nyt laitettiin oikeasti ISOJA keppejä, varmaan jotain puolen metrin mittaisia risuja. Jälki oli 400m pitkä, vanheni 1,5h, maasto oli tosi hankalaa suopohjaa. Tällä kertaa kuitenkin taisi olla mieleiset kepit, koska nyt Fisu nosti kaikki seitsemän keppiä! Oli selvästi ihan puhki, ja vaikeaa näytti olevan suopursujen seassa kahlaaminen, mutta niin se vaan sitkeästi paineli menemään koko jäljen, ja yhden kepin nosti jopa niin, ettei ollut aivan jäljen päällä, mutta sai hajua siitä kauempaa ja kävi nostamassa. Merkkasi myös yhden paikan, josta jäljen tekijä oli ilmeisesti poiminut kepin mukaan maasta, eli nyt oli oikeasti kyllä nenä auki.