Eilen illalla käytiin pihalla vielä ottamassa tarkkuusetsintää, kokeilin tällä kertaa 5 sentin kolikolla, jos Step ei sitä ottaisi yhtä herkästi suuhun. Toimi, ilmaisi nätisti maahan menemällä :) Piilotin kolikon Sarallekin kerran, hienosti ilmaisi. Mä en kuitenkaan pimeässä löytänyt kolikkoa ruohon seasta hyvästä ilmaisusta huolimatta, joten pyysin Saraa uudestaan etsimään sen. Etsihän se ja ilmaisi, vieläkään en löytänyt... Lopulta Sara selvästi kyllästyi mun touhuun ja nappasi kolikon suuhun ja antoi mulle sen käteen :) Ihana Sara, on se niin fiksu <3

Tänään sitten vikat aksat ennen karsintoja, otin pelkästään yksittäisiä esteitä. Molempien kanssa kontakteja, pöytää ja okseria, Saralle myös keppejä. Molemmat meni ihan hyvin, puomi hidas molemmilla, Saralla aa ja keinu tosi hyviä, Stepillä nekin hitaita. Pöytä meni tosi paljon paremmin kun eilen, ei mitään ongelmaa. Stepsun kanssa okseria yksittäisenä esteenä, ponnistaa tosi varoen mutta selvästi yrittää tosissaan, ja nyt oli ponnistuspaikka huomattavasti parempi kun valeokserilla. Kerran pudotti, toistoja joku ehkä 8kpl. Saran kepittelyt tällä kertaa ilman ohjureita, ja vain muutama helpohko kulma, ettei mene sekaisin ja epävarmaksi just ennen karsintoja. Ne meni ok. 

Jäähdyttelylenkillä metsässä kokeilin sitten pudotetun esineen noutoa molempien kanssa. Otin esineeksi pienen pantteri-pehmolelun, ei siis mikään koirien lelu vaan mun vanha pehmolelu, koirille vieras. Otin ensin Saran kanssa, otin muutaman luovutuksen että tajuaisi kyseessä olevan noudon, sitten seuruutin ja pudotin esineen, näytin Saralle että se jäi ja kävelin muutaman askeleen, ja lähetin. Sara ei meinannut millään lähteä, oli selvästi epävarma, saako mennä. Kun lähti, haki kyllä ok. Kokeilin vähän pidemmällä matkalla, taas kyseli lähetyksessä että saako varmasti mennä. Kun lähti, lähti sitten liian kovaa ja juoksi pitkälle ohi, ei ollut yhtään nenä auki. Kokeilin vielä, ei toiminut, oli jotenkin esineruutumoodissa eli juoksi nenä kiinni johonkin 50m syvyyteen ja siellä alkoi etsimään laajemmalta alueelta. Heittelin sitten muutaman kerran esinettä eli "tikrua", jotta lähetyskäsky vahvistuisi, ja laitoin sitten puuhun kiinni. Yritin seuraavaksi Stepsun kanssa samalla tavalla, ja se teki täsmälleen samaa kuin Sara, eli juoksi tikrun yli etsimään kauempaa, ei ollut nenä auki. Mulla ei ole mitään hajua miten pudotetun esineen nouto opetetaan, mutta ei ilmeisesti ainakaan näin :D Saran kanssa uusi yritys, vaihdoin tekniikkaa. Eka treenin olin tehnyt umpimetsään, nyt menin isolle polulle. Näytin tikrua, pudotin, kävelin Saran kanssa muutaman askeleen, käännyin ympäri Saran kanssa ja näytin kädellä tikrun suuntaan ja kuiskasin että missä tikru, ja seurautin sitten joku 10-15m eteenpäin polkua. Käännös ja lähetys, nyt meni oikein hienosti. Tarvitsee siis aika voimakkaat valmistelut, jotta lähtiessään sillä on mielikuva tikrusta odottamassa. Ei selvästikään toimi ajatuksella että se on siellä jossain, kuten esineruutu. Täytyy olla aluksi selkeä mielikuva ja varmuus, ja vasta kokemuksen myös ottaa etsintää mukaan. Isompi esine olis kans hyvä, en vaan tiedä oiken minkälainen sen pitäisi olla. Tikru on joku 10cm pitkä, eli aika pieni. Stepille kokeilin samalla tavalla, sekin meni hienosti :) Nyt taisi siis oikea treenitapa löytyä. Eipä tämäkään kovin haastavalta liikkeeltä vaikuta, vaikka ei ehkä ole kahdessa päivässä valmis kuten tarkkuusetsintä...