Hyvin vaikeaa, sanoo Step. Keskiviikkona käytiin Saran kanssa Landbossa verikoirailemassa ennen hakutreenejä. Verijälki oli n.15h vanha, ehkä 600-700m pitkä, 2 makausta, kaatona taas kanansiipiä. Tällä kertaa käytin vähän enemmän verta, joku 4dl hirvenverta. Jäljen oli tarkoitus olla kiva ja helppo, kun se oli kerran lyhyempi, uudempi ja runsaammalla verellä tehty kuin edellinen, mutta toisin kävi. Kävin tekemässä jäljen tiistai-iltana, ja koko illan, yön ja aamun satoi. Jäljestä ei siis tainnut olla kauheasti jäljellä enää siinä vaiheessa kun puoli kymmenen aikaan mentiin sitä ajamaan. Sara lähti ihan hyvin ja keskittyneesti jäljestämään, mutta sen työskentelystä näki heti että sillä oli tosi vaikeaa. Hukkasi jäljen useaan otteeseen, vaikka selvästi yritti kyllä kovasti. Nosteli myös paljon nenää, kun jäljen alku ja loppu olivat aika lähellä, näytti saavan hajua kaadosta jo jäljen alkupäässä, ja samaten sitten jäljen alkumakauksesta jäljen lopussa. Ekalle makaukselle autoin sen, kun jälki oli sillä kohdin hukassa. Ekan ja tokan makauksen väli meni tosi kivasti, pysyi hyvin jäljen päällä, ja tokan makauksen jälkeen avoin kalliopätkä meni tosi hyvin, mutta vähän ennen kaatoa alkoi taas hankaluudet, ja kun ei ollut enää aivan jäljen päällä, alkoi nostamaan nenää ja etsimään ilmavainulla, ei hyvä...

Verijälkeilyn jälkeen mentiin hakutreeneihin. Oltiin uudessa maastossa, ihan kivaa, kallioista maastoa, jossa muutama enemmän tai vähemmän umpparia muistuttava hökötys. Otin Saralle vasempaan etukulmaan suoran piston ja umpparin, sitten oikeaan etukulmaan tyhjä, vasemmalle laatikkopisto umpparille ja oikeaan takakulmaan myös laatikkopisto ja löytö suorapalkalla. Molemmilla umppereilla ohjeistin maalimiehiä sanomaan Saralle maahan-käskyn näytöllä, kun se on alkanut lintsaamaan siinä. Vasen etukulma oli hyvä, hieno suora pisto ja ilmaisussa ei mitään vaikeuksia. Sitten oikeaan etukulmaan tyhjä, sekin oli oikein hyvä. Sitten vasemmalle, lähti pikkaisen takaviistoon, mutta kääntyi vissiin kuitenkin oikein, koska tuli melkein saman tien rullan kanssa. Olin ojentamassa kättä koiraa kohti laittaakseni sen liinaan kiinni, kun se jo lähtikin ihan itsekseen ilman lupaa näytölle! Hyi mikä sika! Sarppa meinasi vissiin että kai se riittää kun käy vaan näyttämässä mulle rullaa... Ärähdin sille ja vaadin tuomaan rullan loppuun asti, vähän näytti hämmästyneeltä, mutta teki mitä käskettiin ja päästiin piilolle. Vikalle en tehnytkään etenevää, kun olin edennyt jo alueen loppuun, ja tuntui hassulta palata sen takia keskilinjaa taaksepäin. Vika pisto oli kans ihan hyvä ja suora, löysi helposti.

Tänään käytiin treenailemassa iltapäivällä jälkeä ja tottista. Talloin Stepille lähimetsään janatreenin, ja sen vanhentuessa käytiin tottistelemassa. Otin Stepille kontaktitreeniä niin että levittelin kentän täyteen palloja ja noutokapuloita, ja seurautin niiden välissä. Teki ihan kivasti, en saa tällä treenillä sitä sellaiseen kyttäys-mielentilaan kuin mitä kokeissa on. Muutama jäävä tehtiin (istumista ja maahanmenoa), ja pari noutoa. Teki oikein kivasti. Sarppakin pääsi tekemään, otettiin seuraamista, liikkeestä maahanmenoa, pari luoksetuloa ja pari noutoa.

SItten janalle. Voi että, miten voikaan olla niin vaikeaa??? Jana oli joku 20m pitkä, selkeää, avointa maastoa, Step näki kun tein sen, ja laitoin purkin jäljelle noin 5m janalta. Vanheni joku reilu puoli tuntia. Kaikin mahdollisin tavoin siis helppo treeni, pitäisi onnistua. No, lähetin janalle, meni ehkä 5m suoraan ja poikkesi jyrkästi vasemmalle. En päästänyt, lähti tulemaan takaisinpäin, sotkeutui liinaan, ja jouduin pysäyttämään kokonaan ja ottamaan uuden lähetyksen. Nyt lähti suoraan, eteni kyllä suoraan jäljelle, ja jäljestä yli... Jouduin päästämään liinasta irti, kun sotkeuduin itse pusikkoon, etten vahingossa liinan kiristyessä saa Stepsua kääntymään takajäljelle. Nappasi jäljen jostain 3m tallauksen takaa, ja lähti kamalaa kyytiä paahtamaan korkealla nenällä jäljen suuntaan. Ei reagoinut mitenkään purkkiin, kun ei ollut jäljen päällä. Yritin kipittää perässä että saisin liinasta kiinni, mutta Step paineli kamalaa haipakkaa menemään, eikä kyllä todellakaan mennyt jäljen päällä. Jossain vaiheessa sain napattua kiinni, mutta tässä vaiheessa työskentely oli jo ihan autuaasti herpaantunut, ei ollut jäljen päällä vaikka näyttikin jotain jäljestävän. Olisiko ollut jollain harhalla? Tai sitten meni vaan ilmavainulla, kun jälki oli niin tuore vielä. Ainoasta kepistäkin meni ohi. Tässä kohtaa hinasin sen takaisin, ja joku reilu 5m ennen keppiä näytin sille missä jälki kulkee, ja vaadin kunnollista työskentelyä kepille asti. Palkkasin kepistä namilla, en leikittänyt, kun ei ollut tuolla säädöllä mitään superpalkkaa kyllä ansainnutkaan. Menin saman tien tekemään sitten uuden janatreenin tämän pilallemenneen tilalle. Sama asetelma, Step näki kun tein jäljen, laitoin purkin taas jäljelle, ja kepin loppuun. Nyt en antanut kuitenkaan vanhentua, vaan lähetin suoraan jäljelle. Eteni joku 10m suoraan, ja taas koukkasi johonkin. En päästänyt, otin uudestaan sivulle ja lähetin uudestaan. Nyt eteni luojan kiitos suoraan sen jäljelläolevan 10m ja nappasi jäljen oikein, ja löysi purkin. Voi sentäs, onkohan Step kenties vähän yksinkertainen, kun se ei osaa edetä 20m suoraan edes näköavulla???? Aivan sama hakutreeneissä, sielläkin se saattaa lähteä pistoilla poukkoilemaan ihan mihin tahansa suuntaan, vetää täydestä vauhdista liinat kiinni ja sinkoaa johonkin. En tiedä onko tästä näköavulla tehtävästä janatreenistä oikeasti mitään hyötyä Stepin kanssa, kun se ei näköjään muista kuitenkaan apua enää minuutin päästä. Sarallahan tämä samanlainen treeni on toiminut tosi hienosti...

Sitten illalla vielä aksaamaan. Treenasin ratatreenin Stepin kanssa. Oltiin oikein päteviä. Radalla oli paljon takaakiertoja, ja niihin käytettiin pakkovalsseja, saksalaisia ja ihan tavallisia takaa-ohjauksia. Pakkovalssi oli yllättävän vaikea, Step ei olisi halunnut jäädä yksin tekemään estettä, mutta mun oli pakko juosta jo seuraavalle esteelle tekemään toista pakkovalssia. Näitä voisi treenata yksittäisillä hypyillä...

Toisella kentällä hypytin Sarppaa jättiläismuurilla. Ja nyt se on tehty: aloin opettamaan Saralle pk-hypyn kiertämistä. Faktahan on se, että Sara ei tule enää kisaamaan kovin montaa pk-koetta kisauransa aikana, ja mä en jaksa enää tapella hypyn kanssa. Sara ei sitä halua kisatilanteessa hypätä takaisin päin, ja koko liike on mennyt jo monta kertaa nollille sen takia, että Sara jää lymyilemään hypyn taakse, eikä tuo kapulaa kun tietää, ettei hyppyä kuulu kiertää. Enemmän pisteitä sillä saa, jos menohyppy on ok ja tuo kapulan kiertämällä, kuin että ei tuo kapulaa lainkaan...