Viime viikolla oltiin mökillä ti-to, koirat saivat peuhata vapaana pihalla ja uida järvessä. Sara on kyllä melkoinen saukko, olisi vedessä ihan koko ajan, millään ei meinaa tulla pois järvestä :) Stepsukin uskaltautui jo hyppimään laiturilta mallikkaasti. Yhden jäljen kävin tallomassa Stepsulle lähimetsään, ettei nyt ihan tarvitse aivoja heittää narikkaan. Jälki oli joku reilu 300m pitkä, 2 kulmaa, 4 keppiä, vanheni 1,5h. Tällä kertaa ei ollut yhtään nameja jäljellä, halusin kokeilla nostaako se keppien arvoa kun palkkaa saa vain kepeistä. Jana oli joku 7m pitkä, se meni hienosti, otti heti jäljen oikeaan suuntaan. Heti janan jälkeen oli aika haastavaa maastoa, jyrkkä nousu kallion rinnettä ja korkeaa aluskasvillisuutta. Toimi hyvin, koska Step ei päässyt kaahaamaan heti alussa vaan sen oli pakko keskittyä. Koko jälki meni varsin mallikkaasti, selvästi oli aika haastava maasto, tosi vaihtelevaa ja joka paikasta ihan rutikuivaa, Step joutui jonkun verran tarkistelemaan. Kaikki kepit kuitenkin löytyi, jee! Ehkä mä nyt alan jättämään jatkossakin namit pois jäljeltä, kun kerran jäljestää ihan hyvin ilmankin. 

Sara pääsi mökillä tekemään muutaman rullan tuonnin mummin ja papan avustuksella. Ensin irtorullalla, vähän oli päässyt unohtumaan, mutta nopeasti muisti taas jutun juonen. Kerran kokeilin kiintorullaa, aika kauan piti pohtia ennen kun keksi mitä halusin. Keksi kuitenkin itse ilman apuja, eli hyvä.

Perjantaina rantakausi jatkui, käytiin kokeilemassa uutta rantaa merellä. Ollaan käyty nyt varmaan 2vk putkeen joka päivä uimassa, ihanaa! Tässä muutama kuva mun rantaleijonista :)

Söpö Muffinssi <3

Märkä Muffinssi :)

Pakollinen kyttäyskuva

Saran lempparijuttu rannalla

Vinttikoira vai bc?

Eilen käytiin aksaamassa pitkästä aikaa, kokeilin nyt ihan tosissani mestarillista harjoittelua mistä Teemu Linna meille puhui. Pureuduin siis meidän ongelmiin ihan kunnolla, Stepin kohdalla otin ratkaistavaksi meidän hyppyongelman, Saran kanssa kepit. Stepsulle rakensin hyppysarjan, jossa oli kolmet siivekkeet n. 0,5m päässä toisistaan, ja 65cm rima yhdessä siivekeparissa. Laitoin riman ensin ekoihin siivekkeisiin, tässä ei ongelmaa. Sitten siirsin sen keskimmäisiin siivekkeisiin, ponnistuspaikan hakemisessa oli selvästi ongelmia. Ponnistaa siivekkeiden mukaan, ei katso rimaa. Hyppää siis liian kaukaa, ja törmää rimaan. Otin mahdollisimman rauhallisessa mielentilassa, täysin ilman vauhtia, palkka edessä, itse olin paikallani. Muutaman kerran räpiköi, en palkannut, sitten alkoi selvästi raksuttamaan, empi ennen hyppyä, selvästi näki että hakee ponnistuspaikkaa. Palkkasin yrityksestä, ja sitten alkoi sujumaan. Sai itsevarmuutta, eikä empinyt enää yhtä paljon. Siirsin riman vikaan siivekkeeseen, nyt taas sama juttu, eli ponnisti sen mukaan missä rima edellisen kerran oli. Taas sama juttu, muutama huono, jonka jälkeen alkoi pohtimaan ja lopulta onnistui. Näitä pitää muistaa ottaa säännöllisesti, että saa lisää varmuutta. 

Saran kanssa sitten keppejä. Laitoin niihin ohjurit sekä alkuun että loppuun, ja otettiin ilman vauhtia ihan suoraan lähestyen kepit, ihmetteli kovasti kaaria, meni ihan matalana ja lopussa hyppäsi kaaren yli. Otin uudestaan, oli vieläkin ihmeissään mutta meni oikein ja pääsin palkkaamaan. Sitten vähitellen lisää kulmaa, alkoi hakemaan selvästi paremmin, ei jännittänyt enää ohjureita niin kovasti. Saran ongelma tuli melko pian näkyviin, yritti siis 2. välistä sisään. Nyt se ei kuitenkaan onnistunut, selvästi huomasi että Sara hämmentyi. Juuri tätä toivoinkin että tapahtuisi, Sara tekee virheen, ja saa palautteen siitä jostain muualta kun multa, yksinkertaisesti se ei pääse sisään väärästä välistä. Normaalisti se olisi lähtenyt pujottelemaan ja palkkautunut siitä. Otin uudestaan, nyt meni hitaammin, selvästi joutui ajattelemaan. Oikea väli löytyi ja siitä kehut ja palkka. Umpikulmasta yritti kertaalleen myös väärin sisään, ja sama juttu siinäkin, joutui ihan tosissaan pohtimaan että mistä välistä nyt kuuluu mennä. Näillä jatketaan!

Jottei nyt ihan pelkkää hinkkausta olisi, tehtiin myös Agirodun Open Class rata joka oli kentällä valmiina. Rimat oli molemmilla koirilla aivan sekaisin kaikkea minien ja maxien väliltä, joutuvat ihan tosissaan katsomaan rimaa että osaa ponnistaa oikein. Stepsu meni muuten ihan ok, mutta rimat tuotti vaikeuksia niinkuin arvelinkin. Kahden peräkkäisen miniriman jälkeen maxirima tulikin alas, ja samoin mini-pituuden jälkeinen maxirima alas. Otin uudestaan ja palkkasin kun keskittyi paremmin hyppäämään. Sarppa oli pätevä, sillä ei ollut ongelmaa rimojen kanssa. Ja huh se meni kovaa! Aan juoksi hyvin, puomi oli hidas