Juhannuspäivän kunniaksi illalla hakuilemaan Saran kanssa, mentiin varsin sekalaisella porukalla treenaamaan Korsoon. Rata oli täsmälleen sama kun viimeksi Saran kanssa, joten tällä kertaa alotin radan vasta 2. piilojen kohdalta, ja eri puolelta kun viimeksi. Kaikki ukot oli takalinjalla, ja kaikki jossain ei-niin-itsestäänselvissä piiloissa. Eka pisto oli aivan karmea, Sara teki varmaan 150m syvän piston :O Lähti kun tykin suusta ja katosi näkyvistä. Huutelin takasin, ja tulikin jossain vaiheessa, lähetin uudestaan. Taas aivan järkyttävän kokoinen pisto, lähti vähän vinoon taaksepäin aluetta, kääntyi kuitenkin itse oikeaan suuntaan ja löysi. Toka pisto oli täydellinen :) Lähetin samasta kohdasta kun viimeksi, mutta ukko oli n. 10m aluetta eteenpäin, maasto pakotti sen tekemään oikean mallisen piston. Kolmas pisto oli myös tosi hieno, aivan suora ja löysi heti. Vikalla olikin sitten ongelmia, maastossa oli selvästi joku vahva haju joka häiritsi kovasti. Lähetin Saran ja se lähtikin oikein hyvin, mutta jossain 20m kohdalla sai selvästi jonkun hajun, teki tiukan käännöksen taaksepäin alueella. Kutsuin pois ja lähetin uudestaan, taas sama juttu! Kolmannella lähetyksellä lähti pidemmälle ja teki syvemmän piston, ei uponnut vieläkään tarpeeksi pitkälle ja lähti taas aluetta takaisinpäin. Kutsuin pois ja menin eri kohtaan lähettämään, nyt teki kunnon piston ja löysi. Sinänsä hyvä tietää, että Sara kestää tuota uudelleen lähettämistä, lähti aina mielellään eikä näyttänyt hyytyvän. Piston mallia täytyisi kyllä pian alkaa treenaamaan, sen verran hanakasti kääntyy taaksepäin alueella. Nyt ei etsinyt enää niin selvästi silmillään, tai ainakin sen liikkuminen maastossa oli erinäköistä kun viimeksi. 

Illalla myöhään kävin tekemässä Stepille jäljen. Nyt edelliskerran katastrofista viisastuneena laitoin namia jäljelle satunnaisesti, ja kepeistä palkkasin myös namilla. Jälki oli n. 300m pitkä, jokseenkin suora, 3 keppiä. Jana oli joku 8m pitkä, jälki lähti vasemmalle. Vanheni tunnin. Jana oli huono, sai hajun jäljellä olevista nameista ja lähti ihan vinoon, kiskoin takaisin ja nyt meni suoraan. Nappasi hienosti jäljen, ja johan oli erinäköstä työskentelyä! Tarkkaa, rauhallista, missään vaiheessa ei poikennut varmaan edes puolta metriä jäljeltä. Ekaa keppiä ei kuitenkaan ilmaissut, vaikka oli ihan jäljen päällä. En tiedä miksi namijäljellä noi keppi-ilmaisut tökkii! En päästänyt jatkamaan ennen kun nosti kepin. Toka ja kolmas keppi nousi kyllä varmasti. Jäljestys oli koko jäljen ajan todella nättiä, ei mitään tietoakaan viimekertaisesta kaahaamisesta ja sähellyksestä. 

Eilen illalla kävin tekemässä Saralle verijäljen. Minä idiootti unohdin kuitenkin kastella sienen kotona, veri imeytyi kaikki sienen sisään ja sitä tarttui tosi huonosti maastoon, kun sienen pinta oli ihan kuiva, ja veri siellä sisällä :/ Lopputuloksena käytin varmaan 2 kertaa niin paljon verta kun viimeksi, mutta maastoon sitä tuli silti paljon vähemmän. Tein n. 400m pitkän jäljen, 3 makausta (yksi alussa, yksi keskellä ja yksi lopussa), keksimmäisen makauksen kohdalla loiva kulma. Kaikilla makauksilla kastelin sientä verellä, ja roiskutin verta myös maahan. Vanheni 15h, ja aamulenkillä kävin viemässä vikalle makaukselle jauhelihaa palkaksi. Alussa nuuski taas tosi tarkkaan ekan makauksen, ja lähti siitä liikkeelle. Ensimmäinen 100m meni hienosti, vaikka Sara joutui selvästi tekemään paljon enemmän töitä kun viimeksi, tarkisteli paljon ja meni hitaammin. Sitten alkoi vaikeudet, varmaankin johtuen siitä että sienen pinnassa ei ollut enää verta kunnolla, Saralla oli selvästi vaikeaa ja jossain kohtaa hukkasi jäljen. En tiedä vaihtoiko se jollekin riistan jäljelle, vai levittääkö tuuli tosiaan veren hajun noin laajalle alueelle, mutta Sara näytti kyllä jäljestävän koko ajan, mutta oli varmaan 20m jäljen sivussa. Huomasin itse onneksi keskimmäisen makauksen merkin, ja kiskoin Saran takaisin jäljelle. Nyt merkkasi makauksen tosi selvästi, jäi siihen pyörimään ja nuuskimaan, kehuin sitä rauhallisesti. Siitä jatkoikin itse jäljestämistä, ja loppujälki menikin hyvin. Vikan makauksen merkkasi taas selvästi, ja nyt jäi syömään namitkin. Otin liinan irti ja lähdin jo kävelemään pois, sain ihan kutsua Saran mukaan, se olisi halunnut jäädä vielä nuuskimaan :) Sara oli jälleen oikein pätevä metsästäjä, harmi kun mä vaan teen sen hommista vähän turhan vaikeita ;)