Helteitä on pidellyt eikä olla siksi nyt hirveästi jaksettu treenata. Uitu ollaan senkin edestä, melkein joka päivä! Pari viikkoa sitten keskiviikkona uimareissulla kävi pieni äksidentti, kun Sara tapansa mukaan tallusteli perässä ja napsi tien poskesta heinää suuhun. Heinää menikin sitten väärään rööriin, ja Sara alkoi yskimään, ryystämään ja pärskimään tosi kovasti, ja sieraimesta tuli vähän vertakin. Arvasin, että nyt on heinä jumissa jossain nenän puolella, eikä tule ilman apuja pois vaikka Sara kaikkensa yritti. Ei muuta kun mummokoira töihin mukaan, humautin Saran unten maille ja kaivoin heinän pois nielusta. Siellähän se oli, varsin hankalassa paikassa pehmeän kitalaen takana. Sara heräsi nopeasti ja alkuun vaikutti, että kaikki on hyvin, kunnes kotona alkoi sitten ryystäminen uudestaan. Ajattelin hetken, että olisiko vaan nenä ärtynyt heinästä, mutta ei, ryystämistä jatkui monta päivää, nyt oireilu vaan oli selkeästi enemmän nenäonteloon paikantuvaa kuin mitään yskää tai nieleskelyä. Ehdin jo varata Saralle ajan koululle nenän tähystykseen ja mahdollisen heinän jatko-osan poistamiseen, mutta onneksi Sara sitten tähystystä edeltävänä yönä sai pärskittyä heinän ulos ja oireilu loppui vihdoin siihen.

Sara vs. heinä

IMG_2673.jpg

Fisun kanssa ollaan käyty nyt kaksi kertaa paimentamassa viimeisen parin viikon aikana. Viime viikolla käytiin Pukkilassa, tällä viikolla Askolassa. Pukkilan treeneissä tehtiin ensimmäinen kierros poispäinajoa aitaamattomalla pellolla, otin pienen porukan lampaita johon sattui yksi vähän liukkaampi uuhi, joka teki alkuun pakoyrityksiä. Tehtiin ensin joku parin sadan metrin pätkä pellon yli diagonaalissa, sitten muutamaan kertaan pellon laitaa pitkin edestakaisin. Alkuun ajo oli taas aika huonoa, Fisu kyseli paljon eikä totellut seisoma-stoppeja. Loppua kohden parani, ja mikä hienoina, sillä tuli ihan pariin kertaan pieni välähdys oma-aloitteista vedon peittämistä ajossa, kun juurikin liukkaalla karkuriuuhella oli aikomuksia valua kohti viereisellä pellolla olevia kavereita. Yleensähän Fisu enemmänkin myötäilee lampaiden perässä ja ajaa suoraan kohti, eikä ymmärrä itse pitää suuntaa jos lampaat kääntyvät. Toinen kierros tehtiin hakuja, kun ei ollut enää niin kuuma. Tehtiin ensin pari pitkää hakua niin, että käskin maahan ja annoin tuoda lampaat. Teki nätit kaaret molempiin suuntiin, mutta ennakoi molemmilla kerroilla nostoa ja jäi vajaaksi, jouduin korjaamaan. Nosto ja tuonti oli kyllä hyvin siistit ja suorat. Sitten tehtiin yksi sellainen haku vähän lyhyemmällä matkalla, että käskin pois tasapainosta jatkamaan vielä klo 3:een asti kaarta, ja siitä poikittaista ajoa. Tässäkin yritti ennakoida tasapainossa nostoa, mutta jatkoi käskyllä. Loppuun tehtiin vielä yksi sellainen, että laitoin vaan hakemaan enkä sanonut yhtään mitään, odotin vaan ja katsoin, mitä tekee itsenäisesti. Tää oli kanssa aika hyvä, teki hyvän kaaren ja nyt kattoi koko lauman, meni jopa aavistuksen yli tasapainosta. Meni itse maahan, odotti hetken tuleeko ohjeita ja kun ei tullut, lähti tekemään itse nostoa. Teki tosi kauniin ja rauhallisen noston ja lähti tuomaan aavistuksen vinoon. Jossain kohtaa huomasi itse, että menee vinoon, ja korjasi suuntaa, ja tuonnissa piti hyvin laumaa kasassa ja mutkitteli lampaiden takana, eikä vaan posottanut suoraan.

Fisu paljuilee

IMG_2725.jpg

Tällä viikolla Askolassa jatkettiin karitsa-teemaa. Tehtiin eka kierros ihan vaan peruskuljetusta karitsalaumalla (joukossa oli kolme aikuista uuhta ja sitten ehkä 15 karitsaa), en käskyttänyt Fisua ollenkaan vaan ohjasin vaan tarvittaessa paineella. Nyt alkoi saamaan jutun juonesta jo ihan eri tavalla kiinni, tasapainotti laumaa mulle ja piti huolta, että koko porukka tulee mukana. Tässä ei myöskään ignoorannut karitsoita samaan tapaan kuin viimeksi, vaan paimensi myös niitä. Toiselle kierrokselle yhdistettiin karitsalauma aikuisiin ja tehtiin samaa peruskuljetusta sekä pari hakua koko porukalla (iso, ehkä 40 lampaan lauma joka ei pysynyt kovin hyvin kasassa). Tämäkin oli jo parempaan suuntaan, mutta nyt kun oli taas "varaa valita" niin muutaman kerran yritti pudottaa karitsat pois porukasta. Siitä tiukka huomautus, ja nyt ymmärsi paljon nopeammin virheensä ja kävi hakemassa loputkin mukaan. Todella hyvät treenit saatiin, juuri tälläisiä ahaa-elämyksiä Fisu tarvitsisi.

Viikonloppuna oli perinteinen Tending-leiri, mutta paikkana olikin tällä kertaa Jämijärvi. Tulin paikalle perjantaina illalla, ja kun oli niin älyttömän kuuma ettei päiväsaikaan kuitenkaan voi treenata, niin mentiin myöhään illalla jo tallomaan jäljet Tainan kanssa Fisulle ja Lalli-enolle. Fisun jälki oli kilometrin mittainen, mutkitteli tiukkaa siksakkia kangasmetsässä, vanheni 2h ja keppejä 5kpl. Jana oli tosi vauhdikas mutta muuten hieno, nappasi heti jäljen oikeaan suuntaan eikä tarkastellut yhtään mitään. Jäljesti aivan hirveällä vauhdilla, noin pahaa ryysimistä ei ole ollut pitkään aikaan! Ekassa kulmassa pyöri, mutta selvitti sen ihan hyvin silti, eli ei edes sitten napautuksena kaahaamisesta hukannut jälkeä vaan paahtoi menemään. Ekasta kepistä meni reagoimatta yli, muut neljä keppiä nosti itsenäisesti. Muut kulmat sujui myös ihan nätisti, mutta huono fiilis jäi itse jäljestä, oli oikeasti inhottavaa roikkua perässä kun kaahasi niin kovaa. Pariin kertaan koitin käskeä pysähtymään ja rauhottelin, mutta ei auttanut tippaakaan. Jäljellä kaahaaminen on hankala ongelma, kun keinot puuttua vauhtiin on varsin rajalliset: jos hidastan liinasta, kiskoo entistä raivokkaammin ja tulee huolimattomaksi, hukkaa jäljen. Jos en hidasta, vaan juoksen perässä ja annan Fisun kaahata mielin määrin, juoksee kepeistä yli. Olen yrittänyt ratkaista tilanteen tekemällä vaikeita jälkiä joissa olisi pakko keskittyä, mutta Fisu alkaa olla niin hyvä, että pystyy niillä vaikeillakin jäljillä jo juoksemaan ja silti pysyy jäljellä. 

Lauantaina aamulla aikaisin uudestaan jälkimetsään. Tällä kertaa tehtiin lyhyt ja periaatteessa helppo jälki, jossa teemana oli harhat. Jälki oli 2h vanha, siinä meni kahdessa kohtaa 1h vanha harha jäljen yli, ja sitten jäljen loppuun tehtiin tarkoituksellinen "marjastaja-harha" eli Hanna käveli jäljen yli juuri ennen kun oltiin kohdalla ja jäi ihan jäljen lähelle metsään kykkimään ja huutelemaan meille. Itse jälki meni todella hienosti, mutta janalla tuli ihme säätöä. Pyöri jäljen leikkauskohdassa, tarkasteli ja kävi vähän matkaa takajäljelläkin. Ratkaisi kyllä itse tilanteen ja otti jäljen oikeaan suuntaan, mutta aika epäsiisti jana. Harhat sen sijaan meni sairaan hienosti, ei reagoinut oikein mitänkään, eikä edes huutelevaa Hannaa jäljen vieressä huomioinut ollenkaan! Harhojen jälkeen jäljellä oli palkkana lelut, ja lisäksi oli kolme keppiä, ja kaikki nousi.

Lauantaina iltapäivällä oli Varvaran tokotreenit. Otin puheeksi Fisun kaukot ja mustekalajalat. Näytin parit kaukot, teki ihan kohtalaisia, ei mitään huonoimpia mahdollisia. Ei ollut Varvarallakaan mitään erityistä ideaa kaukoihin, ehdotti vaan jumppaa orava-istunnassa ja maasta istumaan-nousuihin pallon/naminheiton avulla. Huoh, tämä ongelma ei ehkä tule ratkeamaan millään muulla kuin vaihtamalla koko kaukojen tekniikkaa. Toisella kierroksella katsottiin kapulan tuonteja sivulle, kun niissä on usein vino. Nyt näytti kyllä varsin nättejä sivulletuonteja, ei ollut kertaakaan läheskään niin vino kuin mitä oli esim MM-kisoissa ohjatussa. Varvara ehdotti treenaamaan ohjaajan lähellä tehtäviä temppuja kapula suussa, jotta koira oppisi hahmottamaan, missä kapula loppuu ja miten sen kanssa liikutaan ilman, että osuu ohjaajaan. Tämä kuulosti kokeilemisen arvoiselta idealta, ja heti kotiin päästyäni aloin opettamaan Fisulle jalkojen välistä pujottelua tätä varten.

IMG_2737.jpg

Sunnuntaina aamulla taas jäljelle. Tällä kertaa otin teemaksi tienylitykset, niissähän on ollut jo ihan tiedossa oleva ongelma kaahailun ja epätarkkuuden kanssa. Tehtiin Fisulle jälki, jossa oli kaksi tienylitystä ja yksi pätkä, jossa jälki teki kulman tiellä ja kääntyi kulkemaan tietä pitkin. Tässäkin treenissä janalla tuli sähläystä samaan tapaan, jotenkin pyöri ja tarkasteli eikä lähtenyt ihan heti jäljestämään. Outoa, ei janoissa ole aikoihin tuollaista ollut. Ekasta kepistä taas porhalsi yli ja eka tienylitys oli myös huono, paahtoi vauhdilla ja vinoon, ja joutui etsimään jäljen uudestaan. Tokassa tienylityksessa meni myös ilmavainulla niin vinosti, että olisi mennyt tiellä olevasta kepistä yli, joten otin takaisin ja pyysin jäljestämään kunnolla. Rauhottui hetkeksi ja tarkensi vähän, mutta harmillisesti sai tiellä olevasta kepistä ilmavainun ja löysi sen vähän väärällä ajatuksella. Pätkä, jossa jälki kääntyi tielle, oli tosi vaikea, ei kertakaikkiaan millään olisi suostunut jäljestämään tietä pitkin ja väkisin yritti kiskoa vuorotellen tien yli metsään. Ei mennyt edes jälkeä pitkin tiellä, vaan huiteli edestakaisin. Kepinkin löysi varmaan vähän vahingossa/ilmavainulla. Tosi huono fiilis jäi tästä treenistä, Fisulle ei tullut sellaista oivallusta tienylityksistä kuin olisin toivonut.

Aamun jälkitreenin yhteydessä tehtiin esineruutua. Sekään ei mennyt ihan kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Kaksi ekaa esinettä nousi hienosti kahdella pistolla. Kolmannesta (etu)esineestä juoksi läheltä ohi ja sai selvästi hajun, mutta ei vaivautunut tarkentamaan ja jatkoi matkaa. Toi takaesineen ja sitä tuodessaan väisti selvästi sitä kohtaa, jossa ohitettu esine oli. Laitoin uudestaan ja nyt juoksi suoraan esineelle eli tiesi tasan tarkkaan missä se on, nappasi esineen suuhun ja yritti jatkaa matkaa esine suussa musta poispäin! Pyysin tuomaan esineen ja toikin, mutta räkäisi sen maahan mun jalkoihin eikä luovuttanut kunnolla! Todella outoa, ei ole koskaan ennen tehnyt vastaavaa. Esine oli kankainen urheilu-panta, ei siis mikään outo tai vaikea. 

Iltapäivällä meillä piti olla paimennusta, mutta kuumuuden takia paimennus peruttiin ja mentiinkin tekemään korjaussarjaa jäljelle. Tehtiin uudestaan tienylityksiä, tällä kertaa niin että jälki ei mennyt tien yli vaan kääntyi aina tien suuntaisesti, jotta tien yli juokseminen ei vaan kertakaikkiaan ole vaihtoehto. Janan jälkeen ihan alkuun laitettiin iso keppi, jospa saisi palkattua jäljen nostosta. Tämäkään treeni ei onnistunut, mutta vihdoin saatiin sentään jotain opettavaistakin treeniin. Jäljen nostossa taas pyöri tässäkin, tarkasti ihan pari metriä takajälkeä ja pyöri vähän, mutta otti oikeaan suuntaan jäljen. Alkupään jättikepistä meni reagoimatta ohi. Ekassa tiekohdassa taas pyöri, yritti mennä yli, tarkasteli, pyöri lisää, yritti taas metsän puolelta, ei kertakaikkiaan suostunut uskomaan että jälki voisi mennä tietä pitkin. Katsahti jopa mua pari kertaa hämmentyneenä. Odotin vaan hiljaa, että ratkaisee itse tilanteen. Lopulta jokin lamppu syttyi, laittoin nenän maahan ja lähti jäljestämään todella tarkasti ja hienosti tiellä ja nosti pian palkaksi kepin!!! Tämä oli täsmälleen se oivallus, jota olin toivonutkin, ja nyt se vihdoin tuli, huippua! Jatkettiin, ja meni koko tieosuuden tosi nätisti. Hetken matkaa mentiin taas metsässä kunnes tuli seuraava tie. Nytkin pyöri hetken ja yritti ensin tiestä yli, mutta tällä kertaa huomattavasti nopeammin tarkensi työskentelyään ja alkoi jäljestämään, ja toinenkin tieosuuden keppi löytyi. Jes! Vika keppi oli normaalisti metsän puolella, siinä ei ongelmaa. Fisu on ihanan helppolukuinen koira, sen työskentelystä näkee kyllä heti kun sillä tulee ajatus ja kun se on oikeasti jäljessä kunnolla kiinni. 

Eilen iltalenkillä kuumailmapallo laskeutui aivan meidän lenkkireitille ehkä 10m päähän. Hauskaa oli seurata koirien reaktioita kuumailmapalloon. Fisu muutaman kerran katsoi ja selvästi huomasi kuumailmapallon, mutta ei sen kummemmin välittänyt siitä ja keskittyi murisemaan kiljuville lapsille jotka juoksentelivat katsomaan kuumailmapalloa. Step huomasi myös pallon, ja vaikutti vähän huolestuneelta, mutta sitten keskittyi vihvittämään samoille lapsille joille Fisu pöhisi. Sara ei ehkä tainnut edes huomata koko kuumailmapalloa eikä lapsia, tai ei ainakaan vaivautunut edes päätään kääntämään :D

IMG_2735.jpg