maanantai, 24. syyskuu 2018

Paimennuksia ja T-leiriä

Viime viikolla päästiin ahkerasti paimentamaan, kun käytiin Somerolla Woollandiassa, Iitissä Sannan luona ja Jämileirillä Millan luona. Kaikilla treenikerroille tehtiin pääasiassa jakoa, se on meidän selkeästi heikoin lenkki tällä hetkellä kisaratoja ajatellen. Woollandiassa aloitettiin treeni isolla laumalla, jaettiin siitä vähän kerrallaan porukkaa pienemmäksi. Isolla laumalla ja helpoilla Woollandian lampailla jaot onnistuivat tosi hyvin. Saatiin jaettua noin 50 lampaan porukka vähän kerrallaan niin, että lopulta jäljellä oli enää 5-6 lammasta. Sitten vahingossa päästin tämän pienen porukan liian lähelle laitumen reunaa, jossa olikin avoinna portti naapurilohkolle, ja lampaat painelivatkin sinne. Laitoin Fisun hakemaan lampaat, ja yllärinä takalohkolla lymyilikin joku 15 karitsan porukka jotain eri rotuisia ja hyvin eri tavalla liikkuvia lampaita. Siinähän sitten jatkettiin jakoja, nyt homma tosin muuttui huomattavasti vaikeammaksi, sillä takalohkolla lymyilleet pikkuotukset olivat erittäin arkoja ja juoksivat aivan hulluina joka suuntaan, ei puhettakaan että olisin saantu niitä rauhoittumaan mitään jakoa varten, tai kun saatiin jaettua, niin sen jälkeen pinkoivat niin tuhatta ja sataa karkuun, ettei Fisu enää saanut niitä edes kiinni! Pienen tuumaustauon jälkeen jatkettiin, ja kokeilin sortteerata porukkaa niin, että jaossa valitsin juoksevat pikkulampaat ja ajettiin ne pois, ja jatkettiin treenejä rauhallisten aikuisten kanssa. Niillä sain taas paremmin tehtyä jakoja, ja lopulta päästiin kokeilemaan ihan "kisalauman" jakoa neljällä lampaalla, sekin onnistui! Hyvä mieli jäi, kyllä me tämä jakokin joskus vielä opitaan.

Sannan luona jatkettiin jakoteemaa haastavammilla lampailla. Sannan lampaat eivät väistäneet ihan niin hyvin ihmistä, enkä oikein saanut isoja rakoja tehtyä ja lampaat painuivat musta ohi selän taakse. Muutamaan kertaan saatiin tehtyä vahingossa single, ja kertaalleen sitten onnistuttiin ihan kunnon jaossa ja saatiin kaksi erotettua. Näillä kahdella treenattiin sitten vielä häkitystä niin, että lampailla oli kova veto kavereiden luokse. Häkitys on edelleen Fisun kanssa vaikeaa, kun Fisu ei avaa lähitilanteissa aina flänkkejä kunnolla vaan valuu vähitellen lähemmäs, ja sitten lähellä ollessa alkaakin jännittää ja pää nousee eikä saa enää kunnolla painostettua lampaita kun on liian ryhdikkäänä. Häkillä pelattiin myös "jakoja" niin, että kaksi lammasta oli häkissä ja kaksi ulkopuolella, ja otin Fisua niiden väliin rakoon. Tämä oli tosi helppoa, eikä Fisu jotenkin tuntunut yhtään välittävän häkissä olevista lampaista, en tiedä tajuaako se tässä koko jaon ideaa kun ei edes katso häkissä olevia. Lopuksi tehtiin vielä pätkä ajoa niin, että seisoin itse paikallani. Yllättävän hyvin onnistuu jo, ei olisi kyllä viime syksynä tai tänä keväänä todellakaan toiminut noin kaukaa.

Tässä muutama kiva syksyinen paimennuskuva Sannan luota, kuvaajana Tiia Hämäläinen

2018-09-19paimennus-4160.jpg2018-09-19paimennus-4165.jpg2018-09-19paimennus-4176.jpg2018-09-19paimennus-4177.jpg

Jämillä tehtiin taas jakoja, jälleen vähän erilaisilla lampailla. Periaatteessa lampaat olivat helppoja jaettavia, väistivät ihmistä ja koiraa eivätkä olleet mitään hulluja juoksentelijoita, mutta jotenkin oltiin molemmat Fisun kanssa vähän kujalla. Sain monta hyvää rakoa, mutta osassa kutsuin Fisun liian myöhään väliin tai Fisu tuli huonosti ja oikaisi mun edestä jo lampaille, jolloin laumat yhdistyivät mun selän takana. Tähän pitäisi paneutua kunnolla, että tajuaisi oikeasti tulla musta ohi ja peittää lampaiden vedon mun takaa. Tätä treenattiinkin sitten pariin kertaan niin, että laitettiin jaettu lauma vähän erilleen, jotta väliin jäi selkeästi isompi rako, ja lampaat pysyivät paikoillaan, ja kutsuin Fisua sinne väliin. Siinä sain tilanteen tehtyä selkeäksi ja rauhalliseksi, ja Fisukin tajusi tulla musta ohi peittämään vetoa. Näitä pitäisi vaan tehdä lisää. Loppuun tehtiin vähän hakuja. Eka vasemman kautta oli huono, meinasi vähän taas lähteä nostamaan lampaita liian aikaisin ja pääsi valumaan liian lähelle kun ei tehnyt takapussia kunnolla, ja yksi muutenkin jatkuvasti karkuun yrittävä uuhi lähti nostossa eri suuntaan kuin muut. Sain kyllä korjattua ja käännettyä Fisun hakemaan myös karkulaisen, mutta otin sitten uuden yrityksen samalta puolelta niin, että jäin itse lähemmäs. Nyt onnistui hyvin, teki hyvän kaaren ja meni loppuun asti, nostokin oli rauhallinen ja suora. Loppuun tehtiin vielä yksi haku oikean kautta niin että jäi itse kauemmas, olisko matkaa ollut ehkä 150m. Tämä oli myös hyvä, teki hyvän kaaren ja saatiin rauhallinen ja suora tuonti, kuunteli hyvin käskyjä.

Jämillä treenattiin myös jälkeä, esineitä ja tokoa. Perjantaina iltapäivällä aloitettiin jäljellä ja esineillä. Esineitä oli neljä, laitoin kaikki vähän irti maasta kantojen tai risukasojen päälle. Fisu teki tosi hienon esineruudun, neljä pistoa ja neljä esinettä, ja sai hyvin kaukaa jo hajun esineistä. Nyt edes kaulapanta esineenä ei tuottanut ongelmia, vaikka viimeksi yritti kieltäytyä sitä tuomasta.

Jälki oli ehkä 600m pitkä, paljon kulmia ja aina kulman jälkeen pian oli keppi, jotta saisi vahvistusta tarkempaan kulmatyöskentelyyn. Mitään janaa ei varsinaisesti ollut, lähetin ihan parin metrin päästä tieltä jäljelle, ettei pääsisi yhtään kaahailemaan. Jälki meni tosi hyvin, teki kulmat siististi ja tarkasti, ainoastaan yhdessä kulmassa vähän pyöri. Kaikki kepit nosti itsenäisesti.

Lauantaina iltapäivällä kokeiltiin peltojälkeä. Reetta talloi meille pellolle ehkä 400m pitkän jäljen, jossa oli oli useampi kulma, melko reilusti nameja eri tavoilla sijoiteltuna ja lopussa yksi keppi. Pellolla tuuli tosi kovaa, ja kun jäljellä oli ruokaa, ei annettu kovin kauaa vanhentua, ehkä 45min. Jälki meni aikalailla juuri niin miten Fisun peltojäljet on menneet ennenkin. Jäljestää kyllä ja selvittää jäljen kunnialla, kulmissa vähän pyörimistä mutta missään vaiheessa ei eksy muutamaa metriä kauemmas jäljeltä, mutta kovaahan se menee eikä syö nameja kuin sieltä täältä. Nameja oli nyt vaihtelevilla tyyleillä, ja paras vaikuttaisi olevan namikasat siellä täällä. Joka askeleelta ei syö, ja jos nameja on joka askeleella, ne menettävät arvonsa eikä syö juuri lainkaan. Yksittäiseen namiin muuten tyhjien askeleiden välissä ei vaivaudu jarruttamaan, mutta namikasat bongasi ja niihin malttoi jäädä syömään. Eli jatkossa kokeilemme yksittäisten namien sijaan namikasoja. Muutenkin treenistä tuli kiinnostavia ajatuksia, vaikka varsinaisesti FH-jäljelle emme olekaan vaihtamassa. Peltojäljellä voisin opettaa kulmatyöskentelyä tarkemmaksi, ja totuttaa Fisua myös liinalla ohjaamiseen. Esim. kulmissa voisin jarruttaa liinalla enkä päästää niin kauas jäljestä tarkastuskierroksille, ja toisaalta vahvistaa kulmia esim. namikasoilla. Jos FH-jäljelle joskus keksisimme vaihtaa, niin esine-ilmaisu kannattaisi ehdottomasti opettaa noutona, se on Fisulle helppo kun muutenkin tuo kepit varsin siististi ja korrektisti.

Sunnuntaina aamulla tehtiin tokotreeneissä sama asetelma häiriötreeniä, kuin mitä muut tekivät renkaan leirillä lauantaina. Treeni alkoi ohjatulla, haettava kapula (vas) oli melkein kiinni kiertohässäkän esteessä. Tämän Fisu selvitti kunnialla. Sitten kiertohässäkkä diagonaalissa kentällä ja merkki aivan kentän laidalla pusikoiden lähellä. Tässä ei mitään ongelmaa, stoppasin seisomaan kierron jälkeen ja haettiin vasen. Sitten ruutu, matkan varrelle jäi ohjatun merkki ja kiertohyppynoudon umpieste. Tämä meni hienosti. Sitten tunnari, tunnarikapuloiden keskellä karvainen lelu. Tunnarissa tuli eka stiplu, väisti selvästi karvalelua eikä aluksi mennyt ollenkaan kapuloille, koitti etsiä ensin muualta. Kun ei löytynyt, niin meni sitten haistelemaan kapulat ja otti oman ihan reippaasti, mutta luovutuksessa näkyi epävarmuus ja tuli vähän rumasti peruutellen sivulle. Sitten vielä uudestaan ruutu niin, että se oli vaihtanut paikkaa ja suora reitti ruutuun olisi kiertohässäkän hyppyjen välistä. Tämän mokasi, juoksi sinne missä ruutu oli aiemmin ollut. Tajusi vissiin itsekin virheensä, koska pysähtyi hämmästyneen näköisenä itsenäisesti, katseli ympärilleen ja yhdellä käskyllä osasi korjata ruutuun. Ihan ei kuitenkaan aivot vielä raksuttaneet, koska uusinnalla juoksi uudestaan väärään paikkaan ensin, mutta korjasi itsenäisesti ruutuun ilman käskyä. Kolmannella kerralla pyysin ringissä seistessä miettimään ja virittelin, ja sitten löysikin ruudun. Tehtiin vielä kertaalleen ruudun siirto siihen alkuperäiseen kohtaan.

Tokon jälkeen tehtiin esineitä uudestaan. Tällä kertaa tehtiin esinejono, eli samassa linjassa oli kolme esinettä peräkkäin reilun 10m välein. Tuuli aika hyvin, ja Fisulla oli hienosti nenä auki, löysi kaikki esineet helposti. On se hieno kun sille päälle sattuu ja malttaa haistella eikä vain juosta.

Sunnuntaina iltapäivällä tehtiin vielä jälkeä. Olin suunnitellut taas tiejekkuja, kun niissä on ollut vaikeuksia ja niitä on hankala täällä treenata. Jälkitreeni meni kuitenkin aivan pipariksi, en edes muista, milloin viimeksi jälki olisi epäonnistunut noin totaalisesti! Ei taaskaan tehty janaa, lähetin vaan suoraan jäljelle. Juoksi hirveällä raivolla, ja onnistui heti alkumetreillä vetämään jotain nenäänsä, koska alkoi heti pärskimään ja ryystämään nenällään. No, yritettiin jatkaa, mutta haistelua taisi häiritä jokin nenässä, koska hukkasi jäljen melkein heti, ja kovassa sivutuulessa taisi saada hajua ihan lähellä kulkevasta Tikan jäljestä, ja yritti lähteä sinne. Nostettiin sitten avustettuna uudestaan oma jälki ja jatkettiin. Pitkän suoran jäljesti periaatteessa hyvin, mutta aivan älyttömällä raivolla. Olin itse kipeä, joten en oikein voinut juosta perässä ja pakko oli hidastaa liinasta, ja siitä tuntui kyllä kiihtyvän, kun siihen malliin kynti eteenpäin. Ekaan keppiin reagoi selvästi, mutta ei höyrypäissään malttanut jäädä paikantamaan. Pyysin kuitenkin takaisin ja leikittiin kepillä hetki. Toka kulma oli ihan heti kepin jälkeen, sen selvitti normaalisti. Sitten tultiinkin tielle, ja alkoi taas ongelmat. Yritti raivolla singota tiestä yli, päästin liinasta irti jotta saisi selvittää tilanteen itse, ja sinne se häipyi, jonnekin kauas tien toiselle puolelle ja jouduin kutsumaan pois. Pyöri tiellä pitkään, yritti moneen kertaan väärään suuntaan tietä, ei suostunut millään etsimään oikeaa jälkeä vaan kiskoi ja tempoi joka suuntaan. Lopulta rauhottui ja jäljesti, ja selvitti tiekohdan ihan oikein, eli tietä ehkä 5m vasemmalle ja sitten tien yli vastakkaiselle puolelle metsään. Ei siis ihme, että yritti niin painokkaasti tiestä yli, kun sinne se jälki oikeastikin jatkui ja sieltä suunnasta tuuli, eli ihan varmasti sai hajua. Metsän puolella jäljesti vähän matkaa normaalisti, ja sitten alkoi taas pyörimään ja tarkastelemaan, ja lähti sitten tien suuntaisesti jäljestämään. Oikea jälki ei kuitenkaan mennyt sinne, vaan takaisin tielle. Meni taas moneen kertaan tiestä yli, eikä meinannut millään saada tiellä kulkevasta jäljestä kiinni. Lopulta keskeytin sinkoilun, laitoin maahan, ja osoitin tiellä kulkevän jäljen. Jäljesti siitä ja nosti tieltä vähän matkan päästä kepinkin. Siitä jatkoi vähän matkaa tietä pitkin, kunnes taas poikkesi tien yli metsään ja jatkoi siellä jäljestämistä varman oloisena, ja nosti sieltä kepin. Ainoa vaan, että jäljentekijä ei ollut kulkenut siellä eikä myöskään laittanut sinne keppiä, eli tien varressa kulki jonkun muun tekemä jälki keppeineen. Siinä kun hetki tuumattiin, että mitäs nyt, muuttui tilanne vielä oudommaksi. Tietä pitkin nimittäin laukkasi hevonen ratsastaja kyydissään! Siinä olikin sitten jo tapahtumia kerrakseen yhdelle jäljelle: vaikeissa olosuhteissa (kovassa tuulessa) lähtökohtaisesti jo turhan vaikea jälki, jossa oli sekä ihmisharha että hevosharha! Palattiin takaisin omalle jäljelle, koitin saada Fisua nostamaan sen, mutta oli tosi haparoivaa ja yritti lähtea jäljestämään metsän puolella jotakin muuta hajua. Tieltä löysi ehkä vähän vahingossa yhden oman jäljen kepin, ja siihen lopetettiin, kun treeni ei tuottanut oikein haluttua tulosta enkä halunnut Fisun menevän epävarmaksi. Lopuksi kävin itse vielä tallomassa eri paikkaan kahden tien risteykseen tuoreen keppitreenin, jossa laitoin tielle kaksi keppiä. Sen Fisu selvitti ihan normaaliin tapaan eikä ollut mitään säätöä.

keskiviikko, 12. syyskuu 2018

Fisu NOM-kisoissa

Fisu lähti taas reilu viikko sitten Emmalle valmistautumaan syksyn toiseksi viimeiseen arvokisakoitokseen, eli palveluskoirien Pohjoismaiden Mestaruus -kisoihin (Nordisk Mesterskap, NOM) Liperiin. Ehdin tekemään itse Fisun kanssa vain muutaman jäljen sitten kesän T-leirin, niissä Fisu oli varsin vallaton. Vauhtia oli enemmän kuin tarpeeksi, janalla hirveää kaahotusta ja kepeistä juoksi yli. Emmakaan ei ollut hirveästi ehtinyt viikon aikana jäljestämään, joten aika lailla oli vain luotettava siihen, että Fisu osaa. Esineitä en treenannut kunnolla kertaakaan T-leirin jälkeen, kun Fisu oli levossa fyssarin ohjeiden mukaan, tehtiin ainoastaan muutamia hajuhakutreenejä esineille hihnassa. Tottista ei tehty lainkaan, niin ikään levon takia :D 

Kisat alkoivat perjantaina avajaisilla ja kenttään tutustumisella. Lauantaina vuorossa oli tottis ja jälki. Tottis oli mennyt muuten ihan mukavasti, mutta 2kg noutokapulan kanssa luovutus oli ollut vino, kun Fisu oli kapulan painosta lähtenyt vähän kallistumaan, eikä jaksa korjata asentoa kapulan kanssa. Pisteitä 76,5/80, jälkikoirien parhaat pisteet. Iltapäivällä oli sitten ensimmäinen jälki vuorossa. Janalla Fisu oli napannut ensin väärän jäljen, eli mahdollisesti janalla olleen harhan. Oli sitten kuitenkin vaihtanut oikeaan jälkeen, ja itse jälki oli mennyt melko hyvin: kaikki kepit löytyivät! Pisteitä janalta harmillisesti ropisi NOMmien omien arvosteluperusteiden mukaan varsin runsaasti virheen laatuun nähden: janapisteet 37,5/60, jäljeltä 200/200.

41507248_1777494839046256_1110260620952841598611_693316351039329_67399031475121641517425_687181884999629_590876088048445

kuvat: Tiina Jurvakainen

Sunnuntaina aamulla hommat jatkuivat jäljellä. Nytkin janalla tuli säätöä, tällä kertaa takajälki. Itse jälki taas onnistui sitten paremmin, jälleen kaikki kahdeksan keppiä. Janalta taas huonot pisteet, 48/60 ja jäljeltä 200/200. Viimeisenä osiona oli esineruutu. Sitä olisi voinut toivoa, että tottiksen ja kahden 2km jäljen jälkeen Fisu olisi sen verran väsynyt ettei jaksaisi kaahottaa esineruudussa, mutta ei. Esineruutu meni juoksenteluksi, ja vain kaksi esinettä löytyi. Tai no, kolmas esine löytyi juuri ajan loppuessa, mutta sitä ei enää hyväksytty, ja pisteitä 40/80. 

Yhteensä pisteitä 602/680 ja sija 4./12. Harmillisesti mitalisijoista ei paljoa puuttunut, yksikin esine enemmän tai edes toisella janalla onnistuminen olisivat riittäneet. Hieno oli kuitenkin se, että Fisu jaksoi työskennellä pitkät päivät ja selvitti kaksi kahden kilometrin jälkeä kunnialla, vaikka ikinä en ole edes treeneissä testannut niin pitkää jälkeä. 

Sunnuntaina illalla hain Fisun kotiin, ja nyt saadaankin palata ihan tavalliseen arkeen hetkeksi. Seuraavat arvokisat (toko-PM) on vasta marras-joulukuun vaihteessa. Tänään käytiin jo aamupäivällä muistuttelemassa ihan vaan perus tokojuttuja: eteenmenoa, ruudun paikkaan, kapulan tuontia sivulle ja seuraamista. Fisu oli todella innoissaan, kun pääsi pitkästä aikaa treenaamaan ihan oma ihmisensä kanssa, ja tuntuikin hyvältä treeneissä. Iltapäivällä käytin sen myös fyssarilla vielä tsekkauksessa, ja saatiin lupa palata täysin normaaliin liikuntaan: iliopsoaksen aristus on poissa ja muutenkin Fisu oli kaikin puolin hyvässä kunnossa.

tiistai, 28. elokuu 2018

Vanhuus ei tule yksin

Sara-parka, sen ongelmalista senkun kasvaa. Viime viikolla mun kaikilla kolmella koiralla oli vatsatauti, aluksi luulin että ruuan vaihtoon liittyen, mutta kun myös Saralla alkoi ripuli, niin totesin ettei liity ruokaan kun Saran ruoka ei ole muuttunut. No, ripuli parani kaikilla ja viikonloppuun mennessä olivat kaikki kunnossa.

Toissayönä Sara sitten herätti taas aamuyöllä, pyysi ulos. Ajattelin, että sillä on taas maha sekaisin, mutta olikin vain pissahätä. No, lukitsin varuiksi sen päiväksi kylpyhuoneeseen, ja hyvä niin, iltapäivällä lattialla oli lammikko selkeästi veristä pissaa ja pihalla Sara kyykkäsi pissalle minuutin välein. Ei muuta kun visiitti työpaikalle, ja kyllä, pissatulehdushan siellä. Kipulääkkeet, antibiootit ja runsas nesteytys kehiin, ja nyt näyttää jo paremmalta. Jospa se siitä...

Myös Fisulla on ollut nyt vähän kremppaa. Käytin sen ennen toko-SMiä fyssarilla, ja vasemmassa iliopsoaksessa huomattiin palpaatioarkuutta. Vaikka Fisu ei ole mitenkään oireillut, päätin pelata varman päälle ja SM:ien jälkeisenä maanantaina heti aiemmin sovittujen paimennustreenien jälkeen aloitettiin kuuri hihnalenkkeilyä ja laseria. Fisun mielestä tämä oli todella typerä idea, mutta on kohtalaisen hyvin tyytynyt kohtaloonsa. 

Maanantaina Eijan luona paimennuksessa tehtiin jakoa, ajoa ja yksi haku. Jako Eijan lampailla oli täysin mahdotonta meidän taidoilla, lampaat eivät väistäneet ollenkaan ihmistä eikä niihin saanut mitään rakoa yhtään mitenkään, heti jos koira tuli yhtään lähemmät, lampaat tulivat musta läpi. Mentiin lopulta aidan viereen, siinä lampaat eivät päässeet pakittamaan mun selän taakse. Kiinnitettiin myös huomiota siihen, millaisia flänkkejä Fisu tekee jakopaikkaa haettaessa. Meinaa nimittäin todella herkästi tulla koko ajan vähän sisään ja pitää painetta lampaissa, jolloin puskee ne liian lähelle mua ja jako vaikeutuu. Tosi hyvä muistutus taas siitä, että ihan perustreenejä, kuten aitaa vasten tehtäviä flänkkitreenejä, pitäisi vaan muistaa vieläkin tehdä. Toisella kierroksella tehtiin ajoa, ajeltiin pitkin laitumen seiniä ja pariin kertaan pieni "crossi" pitkin peltoa, ja seisoin itse paikallani. Tämä meni tosi kivasti, ja nyt Fisu otti ajossakin flänkit aika hyvin, kun just oltiin niistä väännetty. Loppuun tehtiin vielä yksi sellainen haku, jossa Tiia ja Gava pitivät meille lampaita ja lähetin Fisun pienen kumpareen takaa niin, ettei nähnyt lampaita. Tämäkin meni hienosti, lähti reippaasti vaikka ei nähnyt laumaa, ja heti kun bongasi lampaat, avasi itse lisää kaarta ja kattoi hienosti koko lauman. Meni aika reilusti yli tasapainosta, joten korjasin takaisinpäin, ja siitä saatiin täysin suora nosto. Tuonnissa hoksasi hyvin lampaiden vedon ja piti linjan suorana. 

Stepsullakin on ollut omaa aktiviteettia. Step kävi nimittäin viikonloppuna Lean kanssa bc-erkkarissa misseilemässä :) Ilmoitin sen mukaan kun kerran ilmaiseksi pääsi ja tiesin, että Lea oli menossa muutenkin oman koiransa kanssa. Step oli esiintynyt oikein sievästi ja tiukalta tuomarilta varsin kiva arvostelu: 11 year old black&white bitch. Nice head. Good reach of the neck & topline. Good turn of stifle. Moves with drive. VET-ERI, mutta ei sijoitusta.

IMG_2148.jpg

torstai, 23. elokuu 2018

Toko-SM Oulussa

Viime perjantaina töiden jälkeen startattiin kaasu pohjassa kohti Oulua. Matkalla oli pakko pysähtyä tekemään vielä viimeistelytreenit, joten ihan yöhön asti meni ennen kun oltiin Toholammilla. Viimeistelyt tehtiin jonkun matkan varrelle jäävän koulun pihassa. Otin ohjatun molemmat suunnat ja merkin kertaalleen, yhden eteenlähetyksen, tunnarin, zetan asennot ja vähän seuraamista. Fisu tuntui melko hyvältä, jonkun kapulan tosin yritti taas tuoda eteen ja jouduin lisäkäskyllä auttamaan.

Lauantaina aamulla sitten vähäunisen yön jälkeen Ouluun, tai tarkemmin ottaen Liminkaan kisapaikalle. Kisa alkoi paikallaoloilla, Fisu oli puolivälin paikkeilla oman ryhmänsä kolmantena. Kehässä jo ennen liikkeen alkua Fisulla meni korvat luimuun ja näytti ahdistuneelta, ei pitänyt kontaktia. Piilossa vieresen koiran ohjaaja kertoi, että ampiainen pyöri hänen ympärillään liikkeen alussa, eli siihen Fisu varmasti reagoi. Piilosta tultaessa Fisu istui korvat luimussa eikä edes vilkaissut mun suuntaan vaan tiukasti pää kääntyneenä oikealle, selvästi sen näköisenä että ahdistaa ja väistää jotakin. Ekaan maahanmenokäskyyn ei reagoinut lainkaan, tokalla totteli ja meni aavistuksen vinoon. Luoksetulo normaali ja ripeä, sivulletulossa tönäisi vähän. Istuminen 10, makuu+luoksari 8.

Ensimmäisenä yksilöliikkeenä tehtiin tunnari heti paikkiksen jälkeen samassa kehässä. Otin lämpäksi naminheittotreenin ja yhden sivulletulon kapulan kanssa, ja siitä aikalailla suoraan kehään. Tunnari menikin oikein hienosti, tasaista vauhtia kapuloilla, sattui oman kohdalle melkein heti ja otti itsevarmana, ja tasaista vauhtia takaisin. Siitä Carinalta 10!

Loput yksilöliikkeet tehtiin kahdessa kehässä, joiden väliin jäi mukavasti taukoa, ehti palkata, juottaa ja hengähtää. Ekassa kehässä tehtiin ruutu, kaukot, luoksari ja kierto. Ruutu oli aika lähellä kehän laitaa ja useampi koira oli ajautunut yli ja saanut punaisen kortin. Ei olla treenattu kehänauhojen kanssa yhtäkään kertaa MM:ien jälkeen, mutta onneksi Fisu on ollut aika hyvä bongaamaan ruutua. Nytkin koko liike sujui mallikkaasti, eteenmeno oli suora ja napakka, täysin epäröimättä ruutuun ja siellä ihan hyvä stoppi. Loppuosassa oli ihan aavistuksen levoton kun kävelin kohti, seuraamaan tuli siististi. Ruudusta 10. Kaukot alkoi istumisella, sen teki vähän nihkeästi ja oli aika vajaa. Siitä seisomaan oli myös vajaa, ei siirtänyt kunnolla etutassuja. Loput vaihdot meni nätisti ja takajalat pysyivät paikoillaan. Kaukoista 8,5. Luoksetulo oli musta ihan kohtalaisen hyvä, ihan napakat stopit ruoholla tehdyiksi ja vika pätkä ripeä. Siitä 9. Kierto-ohjatussa asentona istuminen ja arvottiin vasen. Ihan siisti liike tämäkin, istuminen oli ehkä ihan aavistuksen hidas, tai reagoi kyllä heti mutta pylly ei ihan heti mennyt maahan, ja sivulletulo ihan aavistuksen vino. 8,5 arvosanaksi. 

Viimeisessä kehässä tehtiin zeta, ohjattu ja seuraaminen. Zeta meni fisumaiseen tapaan oikein siististi, kaikki asennot oli ripeät ja suorat ja seuraaminen korrektia. Siitä ansaitusti 10. Ohjattuun arvottiin vasen. Merkki oli ihan nopea, aika vinoon jäi, mutta siitä onneksi lähti kuitenkin vasemmalle ja bongasi hyvin kapulan. Sivulletulokin ihan siisti, siitäkin 10. Seuraamisessa lähti tosi kivasti liikkeelle, mutta ehkä kaavion puolivälissä alkoi painamaan ja jonkun verran pomputti etujalkoja. Siitä kuitenkin 9,5, ei ehkä ihan täysin ansaitusti.

Lauantailta pisteitä 298,5p ja sija 2./60 ja pääsy finaaliin. Kehissä Fisu tuntui ihan kohtalaiselta, vähän oli ehkä keskittymätön liikkeiden välissä eikä ottanut niin hyvin kontaktia, mutta ei onneksi paikkiksen jälkeen tietoakaan että olisi ollut amppariahdistusta.

39409452_2119021608359367_8749032554444639453431_2119022538359274_7611987160224239454295_2119023938359134_3999589342648439468280_2119022438359284_72124458861886

Sunnuntaille arvoin numeron 13. Kisa alkoi taas paikkiksilla, nyt oltiin ryhmän eka joten otin yhden maahanmenon just ennen kehää kun ei ollut pelkoa, että menee viereisen käskyllä. Nyt tuuli myös niin kovasti, että amppareita ei ollut, ja Fisu olikin paljon rennomman ja iloisemman näköinen paikkiksissa. Maahanmeno oli nyt hyvä ja napakka. Istuminen 10, makuu 9,75. 

Yksilöliikkeet tehtiin taas kahdessa osassa. Ekassa kehässä oli tunnari, ruutu, zeta ja luoksari. Tuuli tosi kovasti, joten tunnarissa oli aika paljon vaikeuksia, moni koira joutui etsimään pitkään ja harhautui hajun mukana pois kapuloilta. Myös Fisulla oli vaikeaa, etsi tosi pitkään ennen kun otti oman. Siitä 8,5. Myös ruudusta oli napsahtanut nollia hurja määrä, takareuna ei erottunut yhtään ja osa koirista ei löytänyt koko ruutua. Fisun ruutu oli kuitenkin nytkin hieno! Suora ja ripeä eteenmeno, ruudun löytämisessä ei mitään ongelmia, ja pysäytin niin että päätyi aikalailla keskelle, ei epäilystäkään onko sisällä. Arvosana 9. Zeta oli nytkin hieno, siitä 9. Luoksari ei ihan niin hyvä kuin lauantaina, mutta arvosana sama 9. Liikkeiden välissä Fisu tuntui vähän väsyneemmältä kuin lauantaina, mutta ihan iloisesti kyllä teki.

Tokassa kehässä tehtiin kaukot, ohjattu, seuruu ja kierto. Ennen kehää väsytti ja oli ihan sellainen olo ettei huvita tippaakaan edes mennä koko kehään. Ei jännittänyt myöskään lainkaan. Jotenkin sain kuitenkin tsempattua, leikittiin Fisun kanssa uudella ihanalla kehulelulla ja tehtiin parit kapulan nostot joissa Fisu oli kiltisti. Kehässä Fisu tuntui kivalta, oltiin siellä yhdessä. Kaukot oli paremmat kuin lauantaina, selkeämmät ja napakammat vaihdot. Arvosana 9,75. Ohjatussa arvottiin taas vasen, ja se oli ihan siisti nytkin. Aavistuksen ehkä kaarratti sivulle. Arvosana 9,25. Seuraamisessa painoi ja pomppi melkein alusta asti, ihmeen vähän siitä rokotettiin, kuitenkin 9 jäi arvosanaksi. Kierto oli hyvä, asentona stoppi ja nyt saatiin oikea kapula, kiltisti muisti kiertää selän takana eikä säätänyt mitään. Arvosana 10.

Sunnuntain pistesaldo lähes täsmälleen sama kuin lauantaina, 297,75p. Tämä oli samalla koko finaalin paras tulos, eli saatiin Fisun kanssa kiivetä palkintojen jaossa korkeimmalle korokkeelle! Yhteistuloksissa pistein 298,13p yksilökisan SM-HOPEAA! Huikea kala, eipä olla aiemmin vielä kiivetty palkintopallille maailman kovatasoisimman tokomaan EVL:n mestaruuskisoissa! Myös meidän T-tiimin joukkueella meni hienosti, ja Fisun joukkueelle myös SM-joukkuekisan KULTAA!

Tässä videolla finaalipäivän eka ja toka kehä.

Kuvat: Sporttirakki

39714738_2120604044867790_3940150160662739536140_2120591838202344_5215247082360639543524_2120591941535667_3045816477895639535801_2120591991535662_5033442830412939453817_2119022151692646_3928810222935639686711_2120604214867773_70677047968236

torstai, 16. elokuu 2018

Amppari-ongelma vai jotakin muuta?

Fisu ei ole ollut ihan oma itsensä viimeiseen pariin viikkoon. Vajaa kaksi viikkoa sitten sunnuntaina sitä pisti ampiainen tassuun. Oli tosi kipeä pari tuntia piston jälkeen, ontui ihan kunnolla ja tassu turposi jonkun verran, mutta sitten rauhottui ja kipu helpotti. En jäänyt miettimään koko hommaa, kunnes sitten seuraavissa tokotreeneissä torstaina tapahtuman jälkeen oltiin kentällä, jossa oli myös paljon amppareita, ja Fisu käyttäytyi tosi oudosti. Aiemmin se on yrittänyt napsia ampiaisia jos tulevat lähelle, mutta muuten ei ole välittänyt. Tällä kertaa kuitenkin selvästi hermostui jos lähelle tuli amppari, ja nyt se vaikutti myös Fisun suoritukseen: tunnarissa kapuloiden viennissä karkasi sivulta pakoon ampparia, eteenlähetyksessä ei meinannut millään suostua katsomaan eteen kun koko ajan vaan luopui "ampparihäiriöstä" ja paikallaolossa oli tosi ahdistuneen näköinen istumassa eikä mennyt maahan. Oli koko treenin ajan tosi levottoman oloinen, katseli mahan alle ja jalkoihin ja korvat oli luimussa. Leikki kyllä ja juoksujutut teki normaalisti, mutta sellaisissa liikkeissä joissa pitäisi pysyä paikallaan tai tehdä jotain rauhallisesti, oli selvästi ahdistunut. Vähän kurja fiilis jäi, joten mentiin heti seuraavana päivänä itseksemme treenaamaan tutulle nurmikentälle, jossa ei aiemmin ole ollut ampiaisia. Nytkään siellä ei niitä paljoa ollut, ihan joku yksittäinen. Silti Fisu oli edelleen outo, noudossa pudotti kapulan useamman kerran mun jalkoihin ja alkoi taas pälyilemään takapäätään ja jalkojaan, ja oli ahdistunut. Ei myöskään tehnyt noudon luovutuksia kunnolla vaan jäi jotenkin ihan vinoon koko ajan ja jos yhtään yritin korjata, heti pudotti kapulan ja meni levottomaksi. 

Omituinen käytäs ei ole rajoittunut pelkkiin treeneihin, vaan tekee samanlaista kummallista takapään ja jalkojen pälyilyä myös lenkeillä ja kotona. En ole enää ollenkaan varma, liittyykö koko homma edes ampiaisiin, koska tekee samaa myös sisällä, jossa ei ole mitään ötököitä. Koitin tehdä kaiken keksimäni selvittääkseni, jos käytös olisikin jotain muuta, kuten kutinaa tai kipua: pesin Fisun shampoolla, laitoin ulkoloishäädön, tarkastin anaalit, tein ortopedisen tutkimuksen ja vein fyssarille tsekattavaksi. Mitään ei löytynyt, ainoastaan jotain pieniä kireyksiä fyssarikäynnillä, mutta ei mitään oireita selittävää. Liikkumisessa ei ole mitään vikaa, ei onnu, on ihan normaaliin tapaan halukas liikkumaan, syö, juo, pissaa ja kakkaa ihan normaalisti.

Tällä viikolla päätin lähestyvien sm-kisojen takia pelata varman päälle, ja eliminoida tilanteet joissa voisi ahdistua amppareista tai ylipäätään jostain mystisestä syystä. Maanantaina treenattiin Viikissä hiekkakentällä keskenämme, siellä ei ollut ainakaan mitään ötököitä. Siellä Fisu olikin muuten kaikin puolin tosi kiva ja reipas, paitsi paikallaistumisessa edelleen oli ahdistuneen näköinen eikä mennyt maahan. Otin sitten ihan pelkkää istumsita niin, että heittelin lelua Saralle ja Stepille Fisun istuessa, ja kävin tiheästi palkkaamassa. Tässäkin Fisua kyllä ahdisti vähän, mutta istui rauhassa eikä yrittänyt nyt kiemurrella, ja meni maahan käskystä. Tiistaina treenattiin porukalla Konalassa jollain hiekkakentällä, jossa oli muutama yksittäinen amppari. Suunnittelin treenit niin, että teen todella intensiivisesti ja tehokkaasti lyhyet treenit ja vien Fisun heti takaisin autoon, ettei ehdi huomaamaan amppareita. Sen osalta treenit onnistuivat hyvin, ei ollut liikkeissä ahdistunut eikä huomannut pörriäisiä, mutta sen sijaan ohjatussa oli taas ongelmia. Ensin meni keskikapulalle, eikä löytänyt edes korjauksella vasenta kapulaa, juoksi jonnekin ihan muualle. Sitten kapula löytyi, mutta vanha tuttu virhe palasi taas kerran, yritti juosta merkistä ohi suoraan kapulalle. Vasta muutaman uusinnan jälkeen saatiin molemmat puolet onnistumaan. En uskaltanut ottaa loppuun asti ettei taas pudota kapulaa, vaan otin käskikosketuksen ja palkkasin siitä. Tunnarissa haistelu oli hyvä, mutta sivulletulo aivan vino, siihenkään en puuttunut ettei ahdistu ja pudota kapulaa. Seuraaminen oli aika karseaa, mutta ainakin oli hyvä fiilis, painoi, pomppi ja edisti. Paikkikset tehtiin myös, oli ihan korvat luimussa mutta pysyi kuitenkin, ei nyt pälyillyt tai kiemurrellut ja meni maahan, joskin hitaasti. Tänään treenattiin viimeistelyt Ojangossa aksakentällä, sielläkään ei ole koskaan amppareita pahemmin näkynyt. Taas asenne oli ihan hyvä, ei ollut ahdistunut ja teki iloisesti ja vauhdilla, mutta virheitä tuli. Kierrossa haukkui, liikkeestä istumisessa jäi useamman kerran seisomaan, ruudussa jäi eteen. Noutojen luovutuksia ollaan tehty nyt ihan vaan sisällä, ettei tulisi mitään konflikteja niihin liittyen. En tiedä, liittyykö kapulan pudottelu ja ahdistuminen oikeasti ampiaisiin, vai onko Fisu nyt vaan kertakaikkiaan niin sekaisin kriteereistä, kun olen lyheyn ajan sisällä joutunut tosi monta kertaa vaihtamaan luovutukset sivulta eteen ja takaisin sivulle.

Kaiken kaikkiaan omituista. Fisu ei ole yhtään ollut ahdistuvaa sorttia aiemmin, päin vastoin se on ollut aina varsin kovapäisen oloinen eikä ota herkästi itseensä. En ymmärrä, mitä ihmettä tässä on tapahtunut. Eniten tietysti huolestuttaa, että onko se jotenkin sairas. En vaan edes tiedä, miten lähtisin tutkimaan näin epämääräistä oiretta. Ei ole kovin hyvä fiilis lähteä sm-kisoihin Ouluun asti, kun ei ole pienintäkään luottoa siihen, että tekeekö Fisu kehässä normaalisti vai häipyykö paikalta jos ampiainen sattuu kehään samaan aikaan, tai jos sillä tulee muita kummallisia tuntemuksia, joita nyt on oireillut.

Tokokuvia MM-kisoista, jolloin kaikki oli vielä normaalia. Kuvaajana Eugenie van Oirschot

37198800_638240476560427_74732819816738937367173_638240549893753_94920793728745437254374_638240659893742_14990094152677437256256_638240596560415_12240140796229037207853_638240453227096_589291675042447