torstai, 12. heinäkuu 2018

Vestibulaarisyndrooma

Sara tarvitsee ikävä kyllä oman postauksen. Saralla nimittäin alkoi tiistaina illalla tasapainohäiriöt, kävellessä horjahteli ja vaikutti huteralta etenkin takapäästä. Tutkin heti tietysti koko koiran läpi, mutta mitään ei löytynyt: ei aristuksia missään, asentotuntoreaktiot normaalit, neurologisessa tutkimuksessa ei puutteita. Olin hiukan ihmeissäni, periaatteessa oireet sopivat vanhoilla koirilla esiintyvaan idiopaattiseen vestibulaarisyndroomaan, mutta osa tyypillisistä oireista kuitenkin puuttui. Muutaman tunnin kuluessa oireet muuttuivat kuitenkin selvemmiksi, Sara horjahteli pääasiassa oikealle ja silmiin ilmestyi lievä nystagmus. Kyseessä siis on hyvin suurella todennäköisyydella vaaraton, mutta kiusallinen vestibulaarisyndrooma. Kävin hakemassa Saralle apteekista pahoinvoinnin estolääkettä, ja olen koittanut auttaa ja tukea sellaisissa tilanteissa, joissa tasapaino pettää, eli en ole antanut hypätä autoon eikä alas sieltä, ja ulkona ollaan lenkkeilty lähinnä tasaisella. Oireilu on varsin lievää, ei ole ollut pahoinvoiva ja ruoka maistuu normaalisti, mutta toki kompurointi tuntuu varmasti epämiellyttävältä. Nyt kahden vuorokauden kuluttua oireiden alusta nystagmus on jo hävinnyt, mutta käveleminen on ajoittain huteraa vielä.

IMG_2600.jpg

torstai, 12. heinäkuu 2018

Jälkeä ja paimennusta

Fisun ohjelmaan on viimeisen viikon aikana kuulunut lähinnä paimennusta ja jälkikokeen osa-alueita. Paimennusta treenattiin eilen Pukkilassa ja tänään meille uudessa paikassa Elinan luona Askolassa. Eilen Pukkilassa aloitettiin pienillä työtehtävillä, kun lauma piti jakaa sopivan kokoisiksi ryhmiksi ja laittaa osa häkkiin. Yleensä jaot on sujuneet Fisun kanssa hyvin, mutta nyt tuntui todella takkuiselta, en meinannut millään saada pientäkään rakoa laumaan ja jouduin pyörittämään tosi kauan. Kun lopulta saatiin jaettua, ei saatu oikeita lampaita kaikkia samaan ryhmään ja jouduin jakamaan vielä uudestaan. Noh, lopulta onnistui ja saatiin ylimääräiset häkkiin, ja treeniryhmäksi jäi pieni ryhmä aikuisia uuhia. Ajettiin pitkin laitumen reunoja, itse koitin jättäytyä mahdollisimman kauas. Ekat ehkä 200m oli ihan tosi hyvää, ajoi oikeasti kävellen, ei kysellyt ja kesti hyvin, että seisoin itse paikallani ehkä reilun 50m päässä sivusuunnassa. Sitten tultiin häkin kohdalle, ja oli tosi vaikeaa kun lampailla oli veto ja aidan ja häkin väliin ei jäänyt kuin ehkä 20m väylä, josta olisi pitänyt saada porukka kavereista ohi. Lampaat karkasi kertaalleen häkin luo, mutta Fisu sai ne sentään työstettyä irti häkin aidasta. Häkin jälkeen mentiin taas ihan hyvä pätkä siistiä ajoa, kun ei ollut vetoja. Takaisin päin ajettiin samaa reittiä pienen huilin jälkeen, ja nyt osasin paremmin olla tarkkana häkin kohdalla, saatiin pidettyä lampaat reitillä eivätkä karanneet vedon suuntaan. Muistuttelin ajossa myös pillikäskyjä, ei kyllä oikein muistanut enää...

Tänään puolestaan keskityttiin kohtaamaan uudenlaisia lampaita ihan perusharjoituksessa. Lampaita oli nimittäin iso ja sekalainen seurakunta, oli ehkä noin 15 aikuista uuhta, vajaa kymmenen niiden omaa karitsaa ja sitten vajaan kymmenen karitsan ryhmä muualta tulleita, täysin koiraamattomia karitsoita. Erillinen karitsaryhmä ei pysynyt ollenkaan muun lauman mukana, eivätkä ne myöskään väistäneet koiraa, vaan pomppivat ihan omiin suuntiinsa. Fisu on viime kesänä ehkä yhdessä treenissä nähnyt pieniä karitsoita, ja silloin se jätti ne täysin huomioimatta, ei katsonut niihin päinkään eikä todellakaan paimentanut niitä. Nyt yritti täsmälleen samaa, ei noteerannut kartisoita mitenkään ja jätti ne laumasta heti jos eivät tulleet mukana. Koitettiin siis työstää lauman kasassa pitämistä ihan peruskuljetuksella ja vapaalla kuljetuksella perusrata-tyyliin. Ei olla tälläistä treeniä tehty ainakaan vuoteen, joten oli kyllä todella hämmentynyt eikä kovin hyvin lähtenyt tasapainottamaan, vaan olisi ajanut lähinnä suoraan tai juossut isoja flänkkejä. Jouduin todella moneen kertaan huomauttamaan, ja paineella ohjaamaan, kun meinasi jättää osan laumasta (karitsat) jälkeen. Pienen hengähdystauon jälkeen ehkä hiukan paransi, vähän jo yritti saada karitsojakin liikkeelle, mutta vaikeaa oli ja oli tosi epävarma. Tälläistä treeniä tarvittaisiin kyllä rutkasti lisää, että Fisulle kehittyisi eläintenlukutaitoa ja omaa ajattelua. 

Paimennuksen lisäksi ollaan tehty jälkeä. Lauantaina aamulla kävin uhkarohkeana tallomassa peltojäljen tuohon Viikin niityille, joissa liikkuu satoja ihmisiä ja koiria joka ikinen päivä. Menin tallomaan jäljen sen verran aikaisin aamulla, että en usko että varsinaisesti pellolla oli vielä muita kävellyt, mutta jälki ylitti yhden ison kevyen liikenteen väylän ja kolme pienempää polkua, joista aivan varmasti on ehtinyt kulkea jäljen vanhentuessa useita ihmisiä. Jälki oli 470m pitkä ja vanheni 1,5 tuntia paahtavassa auringonpaisteessa ja melko kovassa tuulessa. Jäljellä oli kolme keppiä ja nameja siellä täällä, ja teiden/polkujen ylityksissä enemmän namia, jos vaikka jarruttaisi niihin. Jana oli ehkä 10m ja lähti oikealle viistoon. Janalla pitkästä aikaa Fisu oli niin hirveä, että jouduin kutsumaan pois ja laittamaan uudestaan. Singahti aivan tuhatta miljoonaa reagoimatta jäljestä yli ja varmaan 30m vielä sen jälkeenkin, aivan karmeaa kaahotusta. Kutsuin pois, nuhtelin ja lähetin uudestaan ja jarrutin liinalla. Nyt lähti asiallisemmin ja nappasi jäljen heti oikein. Ekan suoran jäljesti tosi kauniisti ja eka keppi nousi hyvin. Eka polunyritys meni vauhdilla, ei syönyt yhtään namia. Pian sen jälkeen oli kulma, sen meni ihan sukkana ja kulman jälkeen heti nousi toka keppi. Sitten tien ylitys, tää oli kamala. Heti kun tultiin ruohon ja hiekan rajalle, nosti nenän ja lähti juoksemaan. Himmasin liinalla ja otin takaisin, pyysin uudestaan jäljestämään, mutta ei mitään yritystäkään, olisi vaan juossut eikä todellakaan edes huomannut mitään namjea. Ei kertakaikkiaan suostu jäljestämään tien pohjalla ollenkaan, juoksee vaan yli ja yrittää etsiä jälken tien toiselta puolelta. Helpossa kohdassahan tämä ei olekaan ongelma, mutta jos jälki jatkuukin jotenkin viistosti tien yli tai kääntyy, niin hukkaa jäljen. No, pakko oli luovuttaa ja antaa Fisun jatkaa jäljestystä, kun ei tällä treenillä ainakaan tuota ongelmaa pystytä ratkaisemaan. Kaksi muuta polunylitystä sujui ihan samaan tapaan juosten. Jäljen ihan lopussa, juuri ennen vikaa kulmaa, olikin vähän erikoisempi häiriö, nimittäin auringonottaja makasi ehkä 20m päässä jäljeltä heinikon seassa :D Fisu huomasi auringonottajan vasta kun oltiin melkoin kohdalla, pöhisi sille vähän, ja jatkoi sitten itse matkaa ja kulman selvitti ihan normaalisti. Ei siis häiriintynyt yhtään auringonottajan harhasta, vaikka se on varmasti mennyt jäljen päältä. Vikan kepin nosti hienosti.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202018-07-12%20kell

Tienylitysongelmasta kiukustuneena kävin heti tekemässä keppi-ilmaisua tiellä. Keppitreenissäkään ei suostunut jäljestämään tiellä, ja menee vaan yli tiellä olevista kepeistä, ellei satu silmillä niitä huomaamaan. Maanantaina sitten suunnittelin erilaisen tienylitystreenin: tein keppijäljen hiekkaisen parkkipaikan reunalle niin, että jälki lähti ruoholta ihan normaalisti, eka keppi oli ruoholla, ja vähän sen jälkeen jälki siirtyi hiekalle, ja jatkui hiekkaparkkikselle kahden kepin verran. Tilanne maastonmuutoksen suhteen oli sama kuin tienylityksessä, mutta nyt Fisulla ei ollut mitään tien reunaa jossa ruoho/metsä jatkuisi ja jonne se voisi kaahata. Laitoin jäljelle nameja suht tiheästi hiekkaosuudelle. Tämä toimi, mietti hetken hiekkaparkkiksen reunalla ja jatkoi sitten rauhallisesti ja tarkasti jäljestystä ja nosti hiekalta molemmat kepit. Tehtiin heti perään vielä vahvistukseksi toinen vähän vastaava, eli S:n muotoinen jälki joka meni saman hiekkatien yli kolme kertaa ja jokaisen ylityksen kohdalla oli namia ja keppi. Tämä meni jo huomattavasti paremmin kuin muutamien viime jälkien vastaavat tilanteet, nosti kaikki tiellä olevat kepit ja oikeasti jäljesti.

Tiistaina käytiin Pipsan luona treenaamassa tottiksen hypyt vierailla esteillä. Hyppäsi jotenkin vähän kökösti metristä, en tiedä mikä siinä mättää. Ei ole jotenkin hypännyt ihan niin rennosti tänä vuonna kuin aiemmin. Ei kuitenkaan yritä kiertää tai ponnistaa esteestä, mutta jotenkin vähän hakee ponnistuspaikkaa. 

Eilen paimennuksen jälkeen tehtiin myös esineet. Neljä esinettä, kaksi takana ja kaksi edessä, molemmat etuesineet oli maakuopissa, kun sellaisia sattui olemaan. Nosti ensin molemmat takaesineet ja juoksi toisesta etuesineestä pariin kertaan tosi läheltä ohi saamatta hajua, eli ei tainnut maakuopasta kovin hyvin nousta haju. Kävin sitten kertaalleen Fisun ollessa takarajalla siirtämässä hankalaa etuesinettä pikkuisen ylemmäs kuopan reunalle, ja sitten saikin takaisin tullessaan hajun esineestä. Toinen etuesine löytyi kun lähetin kuopan kohdalta ja juoksi suoraan kuoppaan.

Tänään Fisu sitten pakkasi laukkunsa ja lähti Emmalle. Ehtivät onneksi hyvin treenaamaan ennen kisoja.

perjantai, 6. heinäkuu 2018

Karsintoja ja jälkihaasteita

Viikonloppuna oli aksan maajoukkuekarsinnat Ojangossa. Lauantaina oli kaksi rataa kaikille, sunnuntaina yksi rata kaikille ja kaksi finaalirataa. Lauantain molemmat radat oli tosi kivoja, ei mitään liian vaikeita ja kovaa sai mennä. Tykkäsin kovasti ja hyvä fiilis molemmille radoille lähtiessä. Ekalla radalla, eli aksaradalla, oli pitkä suora, jossa koira pakosti sai aika reilusti etumatkaa, ja siinä Fisu kääntyi okserilta väärään suuntaan ja tuli ylimääräinen lenkki kun joutui odottelemaan mua. Ei kuitenkaan mitään virheitä siitä. Keinu oli aika hidas, tai siis jäi keinulla liian ylös ja jouduin erikseen käskyllä pyytämään alemmas ennen kun vapautin. Muuten rata meni ohjauksellisesti tosi kivasti ja maalissa iloitsin nollasta. Vasta jälkikäteen kuulin, että meillä oli sittenkin vitonen, kakkosesteen takaakierrossa oli tullut rima alas :( 

Tokalla radalla alku meni tosi hyvin, yhteen persjättöön tuli aika kiire ja linja hiukan levähti, mutta sain pidettyä pakan kasassa ja hankala kepeille vientikin onnistui. Kepit sitten Fisu päätti kuitenkin jättää kesken! :( Tää on erityisen ärsyttävä virhe, koska kepeillä pysymistä ollaan kyllä treenattu eikä kohta ollut edes erityisen vaikea, Fisu ei vaan kertakaikkiaan malttanut. Korjasin kepit, mutta heti sen jälkeen sitten hyl, kun hyppysuoralla Fisu tykittikin suoraan maaliin putken sijasta. En tiedä, olisiko tämä virhe tullut joka tapauksessa vaikka kepit olisi onnistuneetkin.

Sunnuntain ekalle radalle lähdin todella väsyneenä ja aavistuksen pahoinvoivana edellisen illan (tai no, yön) jäljiltä, samalle viikonlopulle nimittäin osui hyvän ystäväni polttarit. Saatiin jotenkuten rata kuitenkin vedettyä läpi, ainoa parannettava kohta oli vähän hidas puomi ja sen jälkeisen hypyn käännös. Aika riitti kuitenkin hämmästyttävän pitkälle, sija 3. nollalla ja karsintapisteitä 48,4p! 

Päästiin siis juoksemaan kaikki sunnuntain radat. Keskimmäinen rata, hyppäri, oli hauska, mutta siinä sekoiltiin kyllä sitten useammassa kohdassa. Umpikulman putki ei meinannut millään löytyä, Fisu yritti mennä putkeen sen kyljestä sisään! Putkelta kielto. Lisää säätöä tuli seuraavan suoran putken jälkeen, olin tutustumisessa suunnitellut siihen takaaleikkauksen mutta kun virhe oli jo alla niin päätinkin juosta ex-tempore persjättöön. No en ehtinyt, ja tein jonkun ihme vippauksen ja sain sillä Fisun ottamaan esteen oikein päin. Maaliin siis vitosella.

Vikalla radalla päätin vetää ihan täysillä, ihan sama vaikka rimat lentäisi. Alku menikin kivasti ja liikuin oikeasti tosi hyvin. Harmillisesti aan alla olevan putken kohdalla kääntyessä horjahdin aavistuksen ja myöhästyin, ja jouduin vaihtamaan ohjaussuunnitelmaa ja sen seurauksena kepeille vienti epäonnistui, olin myöhässä ja Fisu lähti lukemaan keppien viereistä rengasta. Ei kuitenkaan mennyt renkaalle ja sain kepeille puhtaasti. Aalla sitten kosahti, tuli sen verran lujaa että otti vain yhden laukan laskevalle pinnalle ja siitä kontaktivirhe. Puomikin oli huono, jäi kontaktilla liian ylös :( Harmillisia pikkuvirheitä, olisi ollut kiva tekaista toinenkin nolla. Tässä videolla kaikki karsintojen radat.

Tässä muutama SporttiRakin Heidin napsima kuva Fisusta agi-SM:ssä. 

35425262_2054695454791983_6651690107004735413901_2054690281459167_6499340706413235533033_2054690314792497_72750304101641

Aksan lisäksi ollaan tehty pari jälkeä. Kuuntelin SporttiRakin nettiluennot jälkitreeneistä ja kokeilin sieltä saamiani ideoita käytännössä. Mulla oli nyt kokeiluna molemmilla jäljillä Sara ja Step mukana tallomassa jälkeä ja tiesin, että jäljellä on aivan varmasti harhoja, mutta päätin nyt vaan katsoa, miten Fisu niitä selvittää. 

Perjantaina ennen karsintoja talloin 700m pitkän jäljen Jakomäen metsään. Jälki vanheni 2h ja siellä oli 4 keppiä. Jana oli ihan lyhyt, joku 10m ja lähti viistosti vasemmalle. Otti takajäljen, en päästänyt, joten vaihtoi oikeaan suuntaan. Jäljen ihan alku (about 50m) kulki kivassa kangasmetsässä, sitten tultiin avoimelle kalliolle jossa kulki vilkkaasti käytössä oleva lenkkipolku jäljen suuntaisesti vieressä, ehkä 30m päässä jäljestä. Tässä kohtaa tuli ongelmia, kuten vähän arvasinkin. Kalliolle tullessaan selvästi hukkasi jäljen, pyöri ja tarkasteli, koitti hakeutua polulle jossa oli harhoja. Annoin Fisun kuitenkin selvittää itse tilanteen, ja aikansa pyörittyään palasikin oikealle jäljelle ja jatkoi, ja nosti palkaksi kepin pian hankalan kohdan jälkeen pienestä metsäsaarekkeesta. Tämän jälkeen kallio jatkui vielä ehkä 100m, ja sitten sukellettiinkin täysin päinvastaiseen maastoon, eli tosi tiheään pusikkoiseen metsään. Näin tiheäkasvuinen metsä on helppo eikä Fisun tarvitse juuri tehdä töitä seuratakseen hajua, joten puski vaan läpi eikä ollut kovin tarkka, meni vähän eri kohdista puiden väleistä kuin mistä itse olin mennyt, ja toka keppi jäi tähän. Jossain kohtaa pusikossa myös ajautui sen verran sivuun jäljestä, että kun tultiin ulos pusikosta, ei oltu enää jäljellä ja Fisu sai hajun jäljestä väärästä kohdasta, seuraavan kulman/lenkin jälkeiseltä puolelta jälkeä. Tässä kohtaa maasto oli perus kangasmetsää, mutta aivan jäljen vieressä kulki leveä ja kovassa käytössä oleva polku. Tässä tuli seuraavat vaikeudet, eli kun ei ollut kunnolla jäljellä vaan paahtoi ilmavainulla jonnekin, hukkasi jäljen ihan totaalisesti. Yritti kovasti etsiä jälkeä ja saikin siitä hajua, mutta yritti koko ajan lähteä ajamaan oikeaa jälkeä väärään suuntaan, sinne kulmaan, jonka oli oikaissut. Päästin irti liinasta ja annoin mennä, josko jäljestäisi sen matkaa että tulee takaisin sinne missä on jo käynyt ja huomaisi, että on takajäljellä, mutta ei kyllä tajunnut vaan tarkasti kulmaan asti ja yritti sitten vaihtaa polulla olevalle harhalle. Annoin aika pitkään tehdä itsenäisesti töitä, mutta kun vaikutti toivottomalta, puutuin peliin, kutsuin pois harhalta ja laitoin nostamaan oikean jäljen siitä kohdasta, jossa tiesin sen kulkevan. Nappasikin jäljen saman tien ja jatkettiin. Ison polun ylitys meni hienosti ja sen jälkeen vähän matkaa jälki kulki polun suuntaisesti sen vieressä, siinä ei ollut ongelmaa. Seuraava ongelmakohta sen sijaan tuli vastaan rämeikössä, jossa oli kosteaa ja vettä lammikoitunut isoiksi lätäköiksi. Tässä kohtaa jälki kulki ihan suoraan, mutta Fisu pyöri ja tarkasteli ihan hirveästi. Annoin sen tehdä itsenäisesti pitkällä liinalla hommia, ja selvitti kyllä kohdan mutta vaikeaa oli. Seuraava maastonvaihdos oli rämeeltä hyvin korkeaan varvikkoon, jossa oli yli mun polven korkeuden mustikanvarpua. Tässä kohdassa Fisulla oli selvästi taas helppoa, se kiihdytti vauhtia ja kolmas keppi jäi tähän kun ei ollut tarkkana ja kulki nenä korkealla. Viimeinen 100m jälkeä oli taas erilaista maastoa, hyvin niukasti aluskasvillisuutta ja kaksi lähinnä hiekka/multapohjaista rotkoa. Tämän osan Fisu selvitti hämmästyttävän hyvin, ajattelin että olisi ollut vaikea, mutta kulki hyvin täsmällisesti jäljen päällä ja nosti vikan kepin toisen rotkon pohjalta. 

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202018-07-06%20kell

Tämän viikon tiistaina talloin toisen haastavan jäljen Viikin arboretumin metsään. Jäljen tallominen jo oli aivan tuskaista, en meinannut millään löytää koko metsästä paikkaa janalle, kun ihan joka puolella oli polkuja ja harhoja tai niin hankalaa pusikkoa, ettei siihen voi janaa laittaa. Jouduin kertaalleen myös keskeyttämään aloitetun jäljen, kun päädyin niin mahdottomaan umpikujaan, ja hakemaan jo laittamani janamerkin pois. No, jäljestä tuli todella haastava, niin vaikea että mietin, onko jälkeä edes ajaa sitä, mutta luonne ei anna periksi talloa kilometrin jälkeä ja jättää se ajamatta joten mentiin. Jälki vanheni 3,5h, mutta koska ilma oli kostea ja maasto enimmäkseen peitteistä, ajattelin, että se ei kauheasti eroa 2h vanhasta jäljestä. Jana oli helpossa maastossa, mutta todella lyhyt, koska polut. Lähti vasemmalle. Jana meni hienosti ja nappasi heti jäljen oikeaan suuntaan. Ehkä 20m janalta oli eka polunylitys, siinä ei todennäköisesti ollut harhoja, koska meni täysin reagoimatta yli. Sitten jälki nousi sammaleiselle kalliolle ja mutkitteli siellä vähän matkaa. Ensimmäinen kulma meni hienosti, aika paljon pyöri ja tarkasteli jäljellä, mutta oli koko ajan selvästi kartalla. Toisessa kulmassa tuli ensimmäinen ongelmakohta. Kulma tuli melko pusikkoisesta metsästä isohkolle polulle, ja jouduin jälkeä tehdessäni kulkemaan ehkä 20m matkan polkua pitkin, koska maasto polun toisella puolella oli niin tiheää puskaa ettei muualle päässyt. Fisu ei _millään_ suostunut uskomaan, että jälki kulkee polulla, ja pyöri ja etsi todella sitkeästi jälkeä polun ympäriltä, kiersi suht laajalla alueella etsiessään mutta ei kuitenkaan riittävän laajalla, että olisi bongannut sen kohdan, jossa poistuin polulta. Annoin kärsivällisesti sen itse tehdä töitä, ja lopulta ratkaisi tilanteen, otti polulla kulkevan jäljen ja lähti seuraamaan sitä. Polulta poistuminen ei ollut minkään asteinen ongelma. Polun jälkeen tultiin taas tiheämpään maastoon, jossa oli varpuja ja kielon lehtiä. Tässä oli ensimmäinen keppi, josta Fisu meni täysin reagoimatta yli. Kepin jälkeen oli sopivasti kaatuneen puun latvan ylitys, jossa joutui hidastamaan, joten otin vähän matkaa takaisinpäin jäljellä ja katsoin, jos saisi hajun kepistä. Ei edelleenkään pienintäkään reaktiota, joten nostin kepin itse maasta ja näytin Fisulle, kun en ollut varma, eikö nostanut keppiä siksi ettei saanut oikeasti hajua vai oliko vaan niin keskittynyt jälkeen ettei malttanut nostaa keppiä. Kepin jälkeen tuli ensimmäinen tienylitys, eli jälkeä tehdessäni jouduin menemään kevyen liikenteen väylän (hiekkatie, jossa liikkuu kymmeniä ihmisiä tunnissa) yli. Tässä ei Fisulla ollut mitään ongelmaa, reippaasti meni yli ja jatkoi jäljestystä tien toisella puolella. Jälki kulki vähän matkaa tien vierellä tien suuntaisesti ehkä 20m päässä tiestä (olosuhteiden pakosta, siinä oli ainoa kohta jossa pystyi kulkemaan). Tässä kohdassa tieltä tulevat tuoreet harhat vähän häiritsivät ja Fisu teki useamman tarkastuslenkin tien suuntaan. Tälle pätkälle laitoin narulelun jäljelle kokeeksi, jos saisin lelulla palkattua Fisun haasteen selvittämisestä ja lelu haisisi paremmin kuin keppi. Lelu löytyi ja Fisu tuntui siitä ilahtuvan. Pian lelun jälkeen tuli kuitenkin seuraava ongelma. Jälki kulki tässä kohtaa aivan meren rannassa, noin 30m päästä jäljestä alkoi rantakaislikko ja jälki kulki tiheässä vadelma/nokkospuskassa. Fisu hukkasi jäljen, ja lähti jatkuvasti väärästä suunnasta (tieltä) sitä etsimään. Annoin sen mennä ja pyöri laajalla alueella, varmaan 30-40m säteellä jäljestä. Itsekään en ollut ihan varma, missä jälki menee. Selvitti jotenkuten kohdan, ja kuin ihmeen kaupalla nosti kepinkin tästä. Kepin jälkeen kuitenkin kulki taas jäljen sivussa, ja seuraavassa tienylityksessä hukkasi jäljen uudestaan. En tiennyt, mistä jälki menee, joten en voinut auttaa, ja seurasin vaan Fisun perässä jonnekin aika kauas jäljen sivuun. Fisusta näki, että on täysin hukassa ja oltiin jo sen verran kaukana, että ei saanut enää edes ilmavainulla hajua jäljestä. Otin liinan irti ja annoin Fisun mennä vapaana, ja katsoin, josko se osaisi laajemmalta alueelta etsiä ja nostaa jäljen. Lähti kuitenkin ihan väärästä suunnasta etsimään, joten kävelin itse sinne suuntaan missä oletin jäljen kulkevan ja kutsuin Fisun mukaan. Päädyttiin onneksi sellaiseen kohtaan, joka näytti tutulta, joten laitoin liinan takaisin kiinni ja pyysin etsimään jäljen, ja nostikin sen melkein heti. Tässä kohtaa maasto oli helppoa perusmetsää, jossa kortetta ja saniaisia aluskasvillisuutena. Tässä kohtaa oli pari kulmaa tosi tiheästi, sportstrackerissa näyttää että jälki tekisi silmukan, mutta ei siinä silmukkaa kyllä ollut. Tämän osan Fisu selvitti tosi hienosti. Sitten tultiin piikkiin, jota tehdessäni hokasin, että ollaan muuten tismalleen siinä, mistä se mun aikaisempi jäljentekoyritys meni, eli vahingossa kävelin omatekemälle harhalleni. Tein siihen terävän piikin ja toivoin, että ehdin kääntymään ennen kun kaksi mun tekemää jälkeä risteää. Varmuudella en voi sanoa, kävikö niin, mutta Fisu selvitti piikin todella hienosti. Vähän pyöri, ja sai kyllä hajua sieltä vanhemman mun tekemän jäljen suunnasta, mutta itsenäisesti palasi oikealle jäljelle ja jatkoi sitä. Pian piikin jälkeen oli palkkana pallo, sen Fisu löysi ja sai leikkiä sillä hetken. Pian pallon jälkeen tuli vika keppi, senkin nosti hienosti.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202018-07-06%20kell

Vaikka jäljistä kumpikaan ei mennyt kovin hyvin ja molemmat olivat liian vaikeita tämänhetkiseen osaamiseen nähden, niin sain niistä kuitenkin arvokasta informaatiota jatkoa ajatellen

  • Molemmilla jäljillä Fisu pyöri ja tarkasteli huomattavasti enemmän kuin normaalisti. Voi olla, että koiraharhat mukana olleista koirista häiritsivät, eli jatkossa en ota ylimääräisiä koiria mukaan tallomiseen
  • Kepit jää herkästi kohtiin, jossa aluskasvillisuus on runsasta ja Fisu kulkee korkealla nenällä. Näitä pitää vahvistaa erillisillä keppitreeneillä ja pidemmillä jäljillä voisin laittaa tiheikköihin isompia keppejä, että saisi hajun paremmin
  • Maaston muutokset on vaikeita, mutta ne Fisu selvittää hyvin kun vaan antaa sen tarkastella
  • Kulma metsästä polulle oli todella hankala, näitä kannattaisi tehdä lisää
  • Vesistön lähellä kulkeva jälki on todella hankala, tälläisiä pitää ehdottomasti treenata aina mahdollisuuksien mukaan. 
  • Harhoja ei kannata pelätä ja välillä jälkiä voi tehdä myös näihin tiheästi tallottuihin lähiömetsiin, kunhan jälki on sitten muuten riittävän helppo, jotta Fisulla on mahdollisuus onnistua
  • Voin palkata hankalien kohtien selvittämisestä laittamalla jäljelle jotain muutakin palkkaa kuin kepin. Fisu tuntui selvästi ilahtuvan lelusta jäljellä, ja nami tietysti toimii myös, mutta sitä ei voi käyttää lähiömetsissä, koska todennäköisesti lenkkeilijöiden koirat käyvät ne sieltä syömässä.

Jäljen lisäksi ollaan tehty pariin kertaan tottista. Maanantaina treenattiin Heurekalla Puumalaisten kanssa, myös Emma oli katsomassa Fisun treenejä. Otettiin kaikki tottisliikkeet (paitsi paikkis) läpi, tein tosin vain liikkeen osia. Seuraamisessa tein henkilöryhmää ja palkkailin siellä. Oli aika vallattoman tuntuinen, pomppi ja ylityöskenteli. Jäävät tehtiin kertaalleen läpi naminheitoista ja kertaalleen muuten, kaikki oikein. Liikkeestä seisomisen juoksusta tein seuraamisen yhteydessä, siinä ei ongelmaa. Luoksetulossa jouduin muistuttelemaan eteentuloa, yritti tulla sivulle. Tasamaanoutoa tehtiin 2kg kapulalla, näissä muisti tuoda eteen, mutta kapulan nostossa lähti hortoilemaan aika pitkälle sivuun. Ei ehkä oikein saa käännettyä linjaa jos nostaa vinoon kapulan. Hyppynoutoa tehtiin ensin vaan pallolla, sitten kertaalleen kapulalla. Kapulan nostossa onnistui taas sähläämään, kahmaisi ruohoa suuhun ja pudotti kapulan just kun oli ponnistamassa. Ihmettelin, kun koiraa ei kuulu takaisin, mutta oli siis nostanut kapulan itse ja yritti hypätä paikoiltaan kapulan kanssa, mutta ei päässyt yli, onneksi oli hajoava magneettieste. Kiva oli kuitenkin huomata, että vaikka tulisi vaikeuksia, niin Fisulle ei tule mieleen kiertää estettä. Uusinnalla teki hienon hyppynoudon. Eteenmenossa palkkailin ihan yhden tai kahden askeleen välein seuraamisen kontaktista. Eteenmenon sai tehdä piiiitkällä matkalla lelulle. Loppuun otettiin vielä maahanmenoa lelun kanssa, kertaalleen taas jäi seisomaan maahan-käskyllä!

36489163_10156488799306170_1121906454840

4-vuotiaat Puumalaiset <3

Torstaina treenattiin myös tottista, otin jäävät kokonaisina liikkeinä, seisomisesta palkkasin kun onnistui. Muistuttelin luoksarin eteentuloa ja noutoa tein nyt 650g kapulalla pitkällä matkalla ja palkkasin vauhdista. Pari kertaa nouto myös 2kg kapulalla. Ja sitten taas eteenmeno, pitkällä matkalla lelulle ilman maahanmenoa.

torstai, 28. kesäkuu 2018

Myyrmäessä ja Ermelossa

Melkoinen arvokisaputki meneillään! Kesäkuun puolivälissä oli agilityn SM-kisat Vantaalla Myyrmäen urheilupuistossa. Fisu kisasi lauantaina BATin joukkueen ankkurina ja sunnuntaina yksilökisassa. Lauantain joukkuerata oli tosi kiva, ainoa ikävämpi kohta oli aalle meno melkoisen vinosta kulmasta. Muu BATin joukkue oli jo harmillisesti hyllyttänyt, joten Fisun kanssa startattiin ilman paineita joukkueradalle. Tehtiinkin varsin kiva ja rento nolla, ja koska puomilla on ollut nyt vaikeuksia, niin pysäytin ihan reilusti puomilla ja vaadin tulemaan loppuun asti. Keinulla myös pysäytin kunnolla. Aikaahan noihin kontakteihin meni reilusti, mutta siitä huolimatta joukkueradalta sija 8./296. Tässä videolla joukkuerata.

Yksilöhyppäri sunnuntaina oli oikein mukavan oloinen, ei mikään älyttömän vaikea eikä ollut oikeastaan mitään sellaista kohtaa, josta ei selvittäisi. Harmillisesti kuitenkin fiilis lässähti jo ihan alkuunsa, kun Fisu tiputti ekan riman :( Sen jälkeen sitten ohjaus lässähti ja parikin hyllyä ihan tyhmistä kohdista, kun en enää jaksanut yrittää. Tässä video.

Maanantaina SM:ien jälkeen käytiin Sannan luona Iitissä paimentamassa ja katsomassa ihanaa Ebban pentua. Ihanan herkkäliikkeiset lampaat olivat Fisulle hankalat, tehtiin ajoa ja oli tosi epävarma, napsi maasta kakkaa eikä oikein ollut koko aikaa hommissa. Kaikki juoksemista vaativat hommat teki mielellään, mutta muuten ei oikein ollut hyvä. 

Tiistaina aikaisin aamusta lähdettiin sitten reissuun, aamulennolla Amsterdamiin. Lento meni hyvin, kentältä vaihdettiin kulkuneuvoksi vuokra-auto, ja hurautettiin Noordwijkiin. Matkan varrelta bongasin ihanan lenkkimetsän ja käytiin kävelyllä, ja sen jälkeen rannalle. Fisu nautti suunnattomasti ihanasta hiekkarannasta, juoksenteli ja spurttaili ja läträsi vedessä. Otettiin pienet tokotreenit rannalla, vähän luoksetulon stoppeja, seuraamista ja noutokapulan nostoja. Tuntui vähän siltä, että olisi mielummin keskittynyt muuhun kuin tokoon, mutta teki kyllä ihan kohtalaisesti. Rannalla ulkoili vapaana paljon eri ikäisiä ja rotuisia koiria, ja ihanaa oli huomata, miten sosiaalisia hollantilaiset koirat olivat! En usko, että sama onnistuisi Suomessa, jossa koiria ei saa pitää irti eikä varsinkaan tuoda rannalle... Fisun toimintaa oli myös ilo katsella, se puhuu todella taitavasti koirien kieltä ja osaa toimia hyvin vieraiden koirien kanssa ja pyrkii välttämään konflikteja.

IMG_2499.jpgIMG_2504.jpgIMG_2507.jpgIMG_2516.jpgIMG_2520.jpg

Kaunis kala <3

Rantakävelyn jälkeen kierreltiin söpössä rantakaupungissa ja käytiin terassilla syömässä. Kauppoihin koiran sai tuoda sisään ja Fisun kanssa "kaupunkilomailu" on kyllä ihanan rentouttavaa, kun se on niin kertakaikkisen vaivaton ja järkevä. Noordwijkistä suunnattiin iltapäivällä Leideniin, jossa käytiin tapaamassa hollantilaista bc-kasvattajaa Haika Smidiä koirineen. Käytiin porukalla lenkillä, ja myös siihen bc-laumaan Fisu solahti todella mutkattomasti mukaan. Illaksi suunnattiin takaisin Amsterdamiin, josta poimittiin joukkueenjohtaja Pirkko kyytiin ja hurautettiin Gardereniin majapaikkaan.

IMG_2522.jpg

Fisun mielestä Hollannissa oli ihania kauppoja, ja se yritti kovasti kiskoa mm. suklaakauppaan ja juustokauppaan :)

IMG_2524.jpgIMG_2530.jpg

Keskiviikkona päivällä mentiin porukalla kisapaikalle treenaamaan. Otin Fisulle ohjatun, kierron, ruudun ja tunnarin. Ohjatussa pallo merkin takana ja haettiin oikea, tämä toimi hienosti. Kierrossa kapulat ohjureina, palkkasin kierron namilla ja erikseen otin stopin (istuminen) ja noudon (vasen). Nämä onnistui myös hyvin. Ruutua ei meinannut löytää, lähti juoksemaan keskikentän suuntaan, mutta bongasi matkalla ruudun ja korjasi linjan. Tunnariin tein ensin naminheittotreenin ja sitten perään liikkuroituna, tämä oli kohtalaisen hyvä, aloitti haistelun oman vierestä ja kiersi vastakkaiseen suuntaan, joten oma oli viimeinen jonka luo osui, ja otti heti. Sivulletulo oli vajaa, joten sen pyysin korjaamaan. 

Torstaina aamulla oli eläinlääkärin tarkastus ja nollakoira. Sen jälkeen vietiin koirat hetkeksi mökille huilimaan ja haettiin myöhemmin takaisin avajaisia varten. Avajaiset eivät onneksi kestäneet kauaa, joten ehdimme treenaamaankin ennen paikallaoloja. Fisu teki eteenmenoa pitkällä matkalla sekä eteenmenon korjauksia pallojen kanssa, ruutua ja ohjatun vasemman puolen sekä kierron oikean puolen. Näistä treeneistä jäi tosi hyvä fiilis, Fisu tuntui hyvältä. Paikkiksiin sitten myöhään iltapäivällä, oltiin ryhmän eka ja samassa ryhmässä oli myös Fisun veli Roima.

Istuminen: 10 hienosti oli istunut

Maahanmeno ja luoksetulo: 9,75 kerrankin nopea ja hyvä maahanmeno, jesss! Luoksetulo olis voinut olla ihan aavistuksen nopeampi, ja sivulletulon tuli vähän rumasti niska edellä

Perjantai oli meillä vapaapäivä, koirat käväisivät aamupäivällä kisapaikalla vain lyhyesti treenaamassa ja muuten oleilivat mökillä. Fisun viimeistelytreeni sisälsi kapulan nostoja ohjattua ajatellen, sillä MM-kehässä kapulat olivatkin eri päin kuin Suomessa on totuttu, pitkittäin ohjaajasta katsottuna. Näissä ei Fisulle ollut kyllä mitään ongelmaa, nosti tosi kauniisti molemmilta puolilta. Lisäksi tehtiin luoksarin stopit takapalkalla, tunnari ja seuraamisen käännöksiä. Fisu tuntui tosi hyvältä, ja jopa tunnari oli nyt loistava, osui heti oman kohdalle ja nappasi sen välittömästi. 

Lauantaina iltapäivällä oli sitten meidän vuoro astua MM-kehään. Juuri meidän kohdalle sattui tietysti se helle, jota olin pelännyt, aurinko paistoi ja oli tosi kuuma. Liikkeet tehtiin kahdessa kehässä putkeen, välissä ei saanut juottaa koiraa eikä levätä. 

Luoksetulo: 8,75 oli ihan ok! Vähän olisi voinut tulla kovempaa ihan kaikki pätkät, mutta napakat stopit teki ja sivulletulo oli hieno

Ruutu: 7,75 eteenmenoon lähti täysin suoraan ja tosi kovaa, niin kovaa että vaikka huusin stopin ihan ajoissa, valui silti ulos rinkulasta :/ Videolta katsottuna näkee, että pysähtyy kyllä aika löysästi, liikkuu ainakin yli metrin vielä stoppikäskyn jälkeen. Kutsuin takaisin, ja korjaus onnistui hyvin. Ruutu löytyi, joskin hiukan banaanilla, ja ruudussa tähtäsi ihan kivasti taakse. Loppuosa oli siisti

Seuraaminen: 8,25 tuntui ihan kohtalaiselta. Joissakin käännöksissä aavistuksen töni ja puski, mutta ihan jees kaiken kaikkiaan, ei ollenkaan niin vallatonta kuin mitä on lähiaikoina ollut. Taisi kuumuus vähän verottaa, onneksi.

Zeta: 9,5 oikein hyvin teki kaikki asennot ja seuraaminen oli siistiä

Tässä välissä vaihdettiin kehää ja arvottiin suunnat ohjattuun ja kiertoon

Ohjattu: 8,25 merkki oli hieno! Kiihdytti oikein merkille ja siinä kunnon lukkojarrutus, jes! Arvottiin vasen, ihan aavistuksen lähti hortoillen mutta bongasi kapulan nopeasti, siisti nosto ja hyvällä vauhdilla palautus. Sivulletulo oli ihan vino mun selän taakse, kun heitti niin reippaasti pyllyä.

Kierto: 5 tähän se sitten kosahti, ei ollakaan vielä koskaan mokattu kiertonoutoa! Hyvin bongasi merkin, hieno ja siisti kierto ja ihan napakka stoppi seisomaan. Pysäytin suht lähelle merkkiä. Vasen avoeste arpoutui meille, ja kun päästin noutamaan, syöksyikin kapulaan tosi vauhdilla ja sähläsi nostossa. Sai jotenkuten hätäisesti kapulan suuhun ja hyppäsi, mutta sivulla sitten kapula putosi maahan ennen kun ehdin edes sitä ottamaan, piti ilmeisesti niin huonolla otteella ettei saanut pidettyä loppuun asti. Kumarruin ottamaan itse kapulan maasta, ja Fisu nousi seisomaan, ja jouduin lisäkäskyllä pyytämään takaisin sivulle. Voi paska, todella typerä ja omituinen virhe, joka maksoi tietysti finaalipaikan. 

Kaukot: 8,5 ihan ok kaukot, aavistuksen siirsi vasenta takajalkaa s-i vaihdossa.

Tunnari: 8,25 tämä sentään onnistui :) Reippaasti nappasi oman ja meno ja paluu tasaisella vauhdilla, tässä luovutuskin oli suora

Yhteensä 262,25p eli kuitenkin 1-tulos. Sija kahden päivän karsinnan perusteella 28./114, eli ilman kumpaa tahansa liikevirhettä olisi riittänyt kevyesti finaaliin. Tässä video. Kävin sitten harmissani treenaamassa nostoja, ja eihän Fisu tietenkään tehnyt enää kertaakaan vastaavaa virhettä, vaan nosti joka kerta täydellisesti vaikka päästin kuinka kovasta vauhdista tahansa kapulalle. 

IMG_2556.jpg1fb74d69-117b-41a4-ad50-8b6a59776607.jpg30ca3941-83d6-4b65-a479-2e825d160ded.jpg

Sunnuntaina kannustettiin Suomen koirakoita finaalissa ja kiivettiin palkintopallille juhlimaan joukkue-kultaa. Uskallettiin myös vihdoin päästää sisarukset Fisu ja Roima kunnolla juoksemaan, kun ei tarvinnut enää varoa loukkaantumisia. Kyllä niillä olikin huippua, niin samasta puusta ovat kyllä nämä tyypit!

IMG_2587.jpg

Vikan illan ravintola oli ihana!

Maanantaina aamupäivällä paluulento Amsterdamista Helsinkiin sujui mutkitta ja kotona Fisu kipitti suoraan lelulaatikolle, eli eipä pahemmin reissu enää painanut mieltä. 

Tiistaina lähdettiin Mikkeliin rentoutumaan mökille muutamaksi päiväksi ja menomatkalla pysähdyttiin Pukkilaan paimentamaan. Aloitettiin tekemällä pari jakoa, että saatiin lauma sopivan kokoisiin osiin. Jaot on menneet nyt tosi hyvin, Fisu tulee kivasti väliin ja tajuaa ottaa oikean lauman, ja osaa pitää sitä jo vähän erilläänkin. Otin Fisulla taas pitkää ajoa laitumen reunoja pitkin, kun se on meillä selvästi se parannusta kaipaava osa-alue. Ei ollut juuri sen parempaa kuin edelliselläkään kerralla, jotenkin on nyt aika haparoivaa, ei oikein keskity eikä selvästi koe mitään tarvetta puskea lampaita eteenpäin. Lisäksi sisäflänkit on ihan kamalat, valuu niillä koko ajan eteenpäin eikä aukaise ollenkaan. Olen jotenkin ajatellut, että jos saisi vaan ajaa rauhassa niin, että en kauheasti puuttuisi siihen, paranisi, mutta olin ehkä kuitenkin väärässä sen suhteen. Tauon jälkeen katsottiin Kristiinan kanssa yhdessä Fisun ajoa, ja pureuduttiin nyt kunnolla niihin sisäflänkkeihin. En antanut yhtään lusmuilla flänkeillä vaan laitoin kunnolla painetta, ja samaten ajon tempoon kiinnitin enemmän huomiota ja vaadin ottamaan seisomis-stopit. Ajo parani huomattavasti, kun kontrolloin enemmän Fisun tekemisiä. Ehkä se ei tykkää omista vapauksista...

Mökillä koirat saivat olla vapaana pihalla ja puuhata omiaan mielin määrin, toisin sanoen Fisu ja Step säntäsivät laiturille joka kerta kun otin askeleenkin sinne suuntaan, ja Sara harrasti oma-aloitteisia uintireissuja vähän väliä. Treenattiin sen verran, että tein Fisulle yhden keppi-ilmaisutreenin ja esineitä hajunhaulla, muuten vaan maattiin pihalla ja otettiin rennosti.

IMG_2596.jpg

Tänään tultiin pois mökiltä, ja ajeltiin melkein suoraan Ojankoon tekemään pienet aksat. Tehtiin putki-kontakti -erottelua, kontakteja ja keppejä. Fisu oli ihan hyvä, selvästi oli riemuissaan kun pääsi pitkästä aikaa aksaamaan. Puomilla oli taas namialusta, ja teki aivan tosi hyviä puomeja! Aalla myös joka kerta hyvät osumat, ja keinulla eka oli vähän tahmainen, mutta sen jälkeen kaksi tosi hyvää. Kepit löytyi 100% oikein. Lopuksi tehtiin vielä aata matalalla versiolla, siinä osuu todella nätisti kontaktin keskelle.

perjantai, 15. kesäkuu 2018

Kisaongelmia ja kisavalmisteluja

Viime lauantaina käytiin Fisun kanssa Hämeenkyrössä jälkikokeessa. Koe alkoi maastoilla. Jälki oli selkeässä, avoimessa maastossa, kuten arvata saattaa. Jana oli ihan hieno, lähti aika lujaa ja kaartoi ihan aavistuksen vinoon oikealle jäljen suuntaan. Nosti varman oloisena jälken oikealle ja mitään ei kuulunut eli oikealla jäljellä oltiinkin. Melkein heti tuli kulma vasemmalle ja pian sen jälkeen eka keppi. Sitten vähän matkan päässä tuli leveämpi polku, ja ajattelin että jälki jatkuu sen yli, mutta Fisu jäikin siihen pyörimään, ja jäljellä olikin piikki juuri ennen polkua. Hienosti selvitti piikin ja toka keppi nousi pian piikin jälkeen. Sitten oltiinkin taas jo melkein janalla, ja olin tosi ihmeissäni, miten se jälki muka tänne suuntaan menee. Luotin kuitenkin koiraan ja ehkä 30m päässä janasta tuli sitten toinen piikki ja lähdettiin taas takaisin metsään. Fisu jäljesti todella hienosti koko ajan, se oli niin tarkasti jäljen päällä että näin lähes koko ajan jäljentekijän askeleet. Kulmat se selvitti hienosti eikä sen ekan piikin jälkeen pyörinyt yhtään niissäkään. Harmillisesti kuitenkin vitoskeppi jäi, en ymmärrä miten piilossa se on ollut, koska en nähnyt sitä itsekään vaikka oltiin koko ajan jäljen päällä ja maasto oli tosi avointa. Yritettiin vielä käydä kutoskepin jälkeen etsimässä puuttuvaa keppiä, mutta Fisu oli jo niin väsynyt ettei siitä mitään tullut ja nappaili vaan maasta käpyjä suuhun palkaksi. Janalta pisteitä 29 ja kepeistä 120.

Seuraavana oli esineruutu, harmitti jo valmiiksi kun tiesin, että mahdollisuudet 1-tulokseen on olemattomat, ei Fisu löydä neljää esinettä, ei sitten mitenkään. Eikä löytänytkään, mutta sentään kolme löytyi. Fisulla oli aivan liikaa vauhtia, juoksi pää viidentenä jalkana ja oli koko ajan painumassa ulos ruudusta. Neljäs esine jäi takalinjalle juurikin sellaiseen kohtaan, jossa jouduin huutamaan Fisua kun oli menossa niin kovaa vauhtia yli takalinjasta. Esineistä kuitenkin 26p, tuomari tykkäsi kovasti Fisun vauhdikkaasta ja intensiivisestä työskentelystä ja katsoi esineen löytymättömyyden ohjaajan syyksi. 

Sitten tottis, laskin että 95p pitäisi saada että riittäisi ykköseen, ja sehän ei tule jos tulee yksikin liikevirhe. Kentällä odotti järkytys, kentän vieressä oli ampumarata ja kentällä oli aivan kauhea pauke. Ampumaradalta kuuluvat laukaukset oli paljon kovempia kuin 6mm starttipistoolin paukut, ja niitä kuului koko tottisten läpi noin minuutin välein. Noh, onneksi Fisua ei paukut kiinnostaneet. Mentiin eka makuuseen, näin piilosta koko ajan Fisun. Aluksi makasi tosi rauhassa ja tyynenä, kunnes ehkä puolivälissä parin suoritusta näin, että ötökät alkoivat kiusaamaan. Puri tassujaan useampaan otteeseen, näytti todella ahdistuneelta ja lopulta hivuttautui sivusuunnassa ehkä metrin päähän ja kävi siihen uudestaan makaamaan. Kun menin hakemaan, näin, että Fisun tassuissa kiipeili muurahaisia :( Raukka, kun joutui makaamaan muurahaisten syötävänä, en voi kyllä koiraa syyttää siitä, että liikkui makuussa. Seuraaminen oli ihan hyvää, loppua kohden vähän alkoi kiihtymään ja aavistuksen painoi ja ylityöskenteli. Tuomaria ei haitannut pieni painaminen, erinomainen. Liikkeestä istuminen oli ihan ok, erinomainen. Liikkeestä maahan ja luoksetulo oli hieno ja muisti tulla eteen, erinomainen. Liikkeestä seisomisessa lakosi taas kerran maihin, näin jo seuraamisessa että tipahti. Todella ärsyttävää, tämä oli nyt jo kolmas koe putkeen kun mokaa seisomisen, ja treeneissä en ole saanut tätä ongelmaa ollenkaan esiin! Puutteellinen. Tasamaanouto oli ihan ok, vähän hitaampi paluu kuin meno, erittäin hyvä. Hyppynouto oli hieno ja hypyt molempiin suuntiin puhtaat, ilmeisesti kapulan nostossa oli sählännyt jotain, koska erittäin hyvä. Estenouto oli kaikin puolin ok, erinomainen. Eteenmenossa ennakoi selvästi, juoksi about toko-eteenmenon verran suoraan ja pysähtyi seisomaan, sanoin "jesvapaa" ja sillä jatkoi sitten matkaa ja maahanmeno ok. Tässä näkyy hyvin se, että kun ongelmaa korjataan niin herkästi ongelma muuttuu vähäksi aikaa päinvastaiseksi ennen kuin löytyy tasapaino. Viime syksynä väännettiin eteenmenon maahanmenosta kun ei mennyt ollenkaan maahan, ja nyt puolestaan ennakoi niin paljon ettei enää irtoa eteen. Tottis 92p eli ei ykköstä. Perkeleen liikkeestä seisominen!

Seisomisongelmaa lähdettiin välittömästi purkamaan. Käytiin Emman kanssa tottiksen jälkeen kentällä tekemässä uusintatottis, Tuhma tuli Fisulle pariksi ja paukutkin saatiin sopivasti ampumaradalta. Tein täysin kokeenomaisesti uudestaan koko tottiksen seisomiseen asti, ja mokasi taas. Tällä kertaa käännyin heti ympäri, kävin moittimassa ja käskin nousemaan seisomaan. Otettiin heti perään uusi yritys ja nyt seisoi, kehuin siitä. Vielä kertaalleen alusta koko liike, ja kun taas onnistui, palkkasin reilusti. Jospa se tästä lähtisi sujumaan!

Sunnuntaina päästiin heti jatkamaan seisomistreenejä, käytiin illalla Järvenpäässä T-tiimin tottisvuorolla treenaamassa. Otin taas kokeenomaisen tottiksen seisomiseen asti. Vähän alkoi jo näkyä pari putkeen tehtyä palkatonta tottista, seuraamisessa painoi ja pomppi aika paljon. Seisomisessa ei nyt mokannut, joten palkkasin siitä. Olisikohan asia näin nopeasti mennyt jo perille? No, tehtiin hyppynoudon ja estenoudon palautukset ja eteenmeno. Eteenmenossa taas meinasi ennakoida, mutta jatkoi kun sanoin että mene vaan. Loppuun vielä paikallaolo, kävin paukkujen jälkeen kehumassa ja hetken päästä palkkaamassa.

Viikonlopun jälkeen ollaan sitten vaihdettu lajia tottiksesta tokoon. Maanantaina ja tiistaina kävin treenaamassa hiekkakentällä, maanantaina otettiin luoksarin stoppeja, ohjattua ja seuraamista, tiistaina puolestaan ruutua, eteenmenoja, kaukoja ja kapulan nostoja. Ohjatussa tekee nyt nostot jotenkin vähän epäsiististi, mutta sille en nyt ehdi tekemään mitään. Pääasia että löytää kapulan ja tulee sivulle. Merkit on olleet hyviä, mutta pallo on ollut aina merkin takana. Luoksarin stopit takapalkalla oli hyviä, kauheasti en tosin uskalla ottaa etenkään maahanmenoja, kun hiekka pöllyää niin kamalasti. Seuraamisessa on kyllä tekemistä, se on nyt pk-tottiksen myötä mennyt aika hirveäksi. Painaa, puskee, käännöksissä ylityöskentelee. Ruudut on olleet ihan ok, bongaa hyvin ruudun vaikka olisi ns. keskellä kenttää ja tilaa juosta joka suuntaan. Eteenmenotkin on olleet suht hyviä ja suoria, tai ainakin niin vähän vinoja, että osuisi silti ympyrään. Tiistaina muistuteltiin korjauksia ja käytin tässä apuna smartdog-testin eleissä paljastunutta katseen apua. Fisu katsoo mun katseen suuntaa hyvin tarkasti, ja tässä siitä voisi olla apua. Teki korjaukset 100% oikein. Kaukot on kamalat, ja niille en ehdi kauheasti mitään tekemään. Liikkuu s-i vaihdossa melkein joka kerta taaksepäin ja välillä myös s-m vaihdossa, ja m-i nyt on aina ollut huono ja sitä se on edelleen. Huoh. Seuraavalle koiralle opetan kyllä ne etujalkakaukot, tai ehkä Fisullekin jos jossain vaiheessa tulee tokosta taukoa.

Keskiviikkona oli joukkueen kimppatreenit Lahdessa hevoskentällä. Tehtiin yhtä aikaa kahdessa kehässä. Ekassa kehässä tein luoksarin, ruudun, seuruun ja zetan. Luoksarissa palkkasin stopista avustajalla olevalle takapalkalle, teki tosi hyvän stopin. Ruudun eteenmenon olin käynyt näyttämässä etukäteen, tein vähän ylipitkällä matkalla. Teki tosi hienon ja suoran eteenmenon ja ruudun löysi, jäi ihan aavistuksen eteen. Otin ruudun paikan vielä uudestaan, uusinnalla meni taaemmas. Sitten seuraamista, joka oli hirveää. En tehnyt kovin pitkään, ei sitä kestä katsoa. Sitten zetan kävely häiriökäskyillä, vähän oli jäykkänä ja nyki käskyistä, mutta otin pelkän seuruun. Toisessa kehässä tehtiin ohjattu, kierto ja tunnari. Ohjatussa pallo merkin takana, hieno merkki. Sitten uudestaan ilman palloa, taas hieno merkki ja haettiin vasen, se löytyi. Sivulletulo aavistuksen vino. Sitten kierto, merkin ympärillä oli kapulat ohjureina. Hieno kierto, päästin suoraan vauhdista vasemmalle kapulalle, nyt kuunteli siinä kiltisti. Sivulletulo kapulan kanssa taas vähän vino, nää on pahoja. Tunnari oli kauhea :( Tehtiin pitkästä aikaa ihan normaalisti kokonainen liikkuroituna, ja taas palasi vanhaan epävarmuuteen vaikka muuten on treeneissä ollut nyt jo parempi. Kolme kertaa meni reagoimatta omasta yli ennen kun alkoi tekemään töitä ja luovutuksessa arpoi pitikö tuoda eteen vai sivulle :( Toisella kierroksella otin korjaussarjaa, eli tunnaria lisää. Tehtiin ensin naminheittojen kanssa haistelutreeniä ja siihen heti perään liikkuroituna kokonainen. Nyt oli paljon parempi, otti oman heti kun osui kohdalle. Sitten seuraamista, palkkasin ihan muutaman askeleen välein kun pysyi rauhallisena. Ja kertaallen zetan asennot ilman zetaa, ne meni kerrasta oikein. Paikallaoloissa palkkasin istumisen ja kehuin, kun ei reagoinut naapurien maahan-käskyihin. Meillä oli aika pitkä rivi ja oltiin rivin loppupäässä, vähän meni koomaiseksi ja hitaasti maahan. Luoksetuloa varten siirryin kauemmas, että ehtisi vähän kiihdyttää ja otin käsikosketukseen.

Torstaina oli sitten viimeistelytreenit aksan osalta. Aloitin aalla, tehtiin madalletulla aalla ihan vaan pallolle juoksuja. Teki ensin pari tosi hyvää, sitten yhden hasardiloikan ja sen jälkeen taas hyviä. Matalalla aalla rytmittyy paljon paremmin kuin korkealla ja koskee alemmas. Sitten takaakiertoja samaan tapaan kuin hyppytekniikkakurssilla, eli yritin lähettää takaakiertoon mahdollisimman kaukaa ja kertoa jatkon jo valmiiksi. Nyt ei toiminut yhtään niin hyvin kuin kurssilla, tiputti taas useamman kerran enkä tiedä mitä olisin voinut tehdä toisin. Blaah. No sitten korkeaa aata, heti oli selvästi huonompia kuin matalalla, mutta osui sentään joka kerta. Tehtiin aalta kepeille menoa 90 asteen avokulmaan, hienosti löysi kepit. Sitten loppuun vielä puomia, jossa muutamalla kerralla olen nyt pitänyt namialustaa ja se on toiminut kohtuullisen hyvin. Radalla ei vielä muista namialustaa, mutta yksittäisenä esteenä menee ihan kovaa.

Tänään otin Fisun töihin mukaan virallista silmätarkastusta ja gonioskopiaa varten. Fisu oli helppo ja reipas potilas, hyppäsi itse tutkimuspöydälle eikä sitä paljoa tarvinnut kiinni pitää. Gonioskopiassa kammiokulmat normaalit molemmissa silmissä eikä mitään muitakaan perinnöllisiä silmäsairauksia todettu. Sarveiskalvon pinnalla molemmissa silmissä oli ihan lievää pilvimäistä samentumaa, Enna arveli että Fisulla on voinut mennä hiekkaa silmiin tai tuulinen, pölyinen ilma on ärsyttänyt silmiä. En ihmettele yhtään, nyt on niin pölyistä ja kuivaa että kaikissa toko/agitreeneissä hiekka pöllyää ihan jatkuvasti. Täytyy muistaa pölyisinä ja kuivina päivinä laittaa kosteustipat Fisulle silmiin ennen kun mennään hiekkakentälle treenaamaan vauhdikkaita juttuja joissa hiekkaa roiskuu.

IMG_2003.jpg