Oltiin perjantaina ottamassa viestiä Olarissa Santin ja koirien kanssa. Löytyi aika kiva maasto jossa ei olla vähään aikaan oltu. Eka pätkä oli vähän pusikkoista maastoa vajaa 500m, lähetin B:ltä eka Saran. Danten kanssa vesipullo on tosi kätevä, vähän kun näytin sitä kädessä, se oli aivan hiiren hiljaa ja sain lähettää Saran rauhassa. Saralla ei tullut lähtöääntä ja juoksi hienosti Santille, lähetin Danten perään ja lähdin etenemään. Eka jälki oli joku vähän alle 300m, matkan varrelle osui muutama aika rankka nousu kallioita ylös. Sara tuli kuitenkin oikeen hienosti samaa reittiä mitä olin itse kävellyt. Dante tuli myös hetken päästä, sekin aivan yhtä hyvin. Odoteltiin hetki rauhassa ja sitten Sara takaisin, lähti taas hienosti, pieni ääni tuli kun lähti ylittämään kalliota mikä oli ihan lähetyspaikan edessä. Dante perään ja jälkeä tekemään. Jouduin kiertämään reitille osuneen työmaan (outoa, miksi ihmeessä keskellä metsää on joku iso monttu missä on kaiken maailman kaivinkoneet ja kuorma-autot...?), mut onneksi metsä jatkui vielä sen jälkeenkin. Jouduin kuitenkin nousemaan aika korkealle mäelle, siinä tuli taas koirille hyvää fyysistä harjotusta. Jälki oli joku 400m pitkä. Sara tuli jälleen hienosti suoraan jälkeä pitkin ja sillä oli kamala kiire repulle herkkujen luo. Kova jano sillä oli, eli kyllä sen huomaa että tuo ottaa kunnolle. Dante tuli kans hyvin, levättiin hetki ja lähetin Saran takaisin. Sara lähti kyllä hienosti mutta ehkä pikkusen hitaammin kun yleensä, oli varmaan aika väsynyt. Dante vielä (sekin näytti väsyneeltä) ja lähdin sitten tarpomaan takaisin. Yhteensä treeni oli siis reilun kilometrin pituinen. Tehtiin treenin jälkeen vielä lenkki metsässä kun oli niin älyttömän ihana ilma, koirat veti taas vaihteeksi hirveää rallia ympäri metsää.

Santi tuli käymään meillä ja mentiin pihalle ottamaan koirille namiruutua ja totuttamaan Dantea paukkuihin. Eli tallottiin eka joku 5x3m ruutu johon viskeltiin nameja ympäriinsä, sitten otin kaikki koirat valmiiksi (Sara, Dante, Step ja Brie-göötti) ja Santi käveli kauemmas. Päästin koirat imuroimaan nameja ja Santi ampui 2 laukausta starttipistoolilla. Kukaan koirista ei edes nostanut päätään, jatkoivat vaan syömistä normaalisti. Eli ei Step ainakaan reagoi paukkuihin tuolta etäisyydeltä. Hienoa! :)

Eilen otin Saran mukaan tokotreeneihin joissa käyn kouluttamassa, Sara sai demonstroida muutaman liikkeestä seisomisen (hienoja oli). Äiti toi Stepin treenin lopuksi mulle ja lähdettiin siitä sitten viettämään iltaa Santille. Tänään kun tultiin kotiin, Step sai taas ihmetellä kaupungin vilinää. Käveltiin eka Pasilan asemalle ja mentiin sieltä junalla keskustaan. Junassa Step istui ihan rentoutuneena ja heilutti häntää muille matkustajille. Käveltiin keskustassa rautatieaseman läpi, Stepillä oli hurja vauhti päällä, se senkus kiskoi hihnassa joka suuntaan, häntä heilui ihan koko ajan. Kaikki ihmiset näytti hurjan mukavilta ja jokainen lattialla oleva roska olisi pitänyt saada suuhun. Käveltiin rautikselta Kamppiin, matkan varrella näkyi busseja, ratikoita ihmisiä lastenrattaita, pyöriä, kaikkea mitä voi kuvitella. Step ei säikkynyt mitään, kulki häntä ja korvat ylhäällä reippaasti Saran mukana, välillä yritti leikkiä hihnalla. Kampissa syöksyi etunenässä liukuovista sisään ja heilutti häntää ihmisille. Bussia odotellessa kaivoin namin taskusta ja heti kun Step huomasi tämän, se löi takapuolen maahan ja alkoi hakea kontaktia. Tehtiin muutama maahanmeno, se keskittyi ihan 100% minuun ja unohti kaiken ympäröivän kauppakeskuksen hälinän. Melkoinen keskittymiskyky pennulla! :O Bussiinkin Step halusi välttämättä kiivetä itse tällä kertaa ja bussissa matkustetaan jo suuren kokemuksen tuomalla varmuudella. Juu eipä taida tulla ongelmia sosiaalistamisessa tällä pennulla!