Maanantaina (?) käytiin treenaamassa tokoa läheisen rukoushuoneen parkkiksella. Stepillä otin ruutua, vauhtinoutoa, seuraamista, istumista, maahanmenon, luoksetulon ja tunnaria. Alotettiin ruudulla, ensin merkkiä niin että palkkailin hyvistä. Meni kivasti loppuun asti. Sitten ruutuun, siinä oli taas isoja hahmotusongelmia. Ruutu oli ihan lumipenkassa kiinni takalaidastaan, muuten kyllä ihan hyvin näkyvillä, mutta ei löytynyt, ei sitten millään! Kerran kun sain menemään, niin sitten ei enää mitään ongelmaa. Tehtiin pari vauhtiruutua, ja yksi paikan haku, hyvin meni. Noutoa ohjatun kapulalla, nyt otin vauhtinoutoa niin, että palkkasin huomattavasti myöhemmin kun yleensä, vasta kun on ihan lähellä. Toimi kivasti, ei enää alkanut ennakoimaan luovutusta vaan tuli kovaa loppuun asti. Sitten tauko, ja sen jälkeen seuraamista. Otin pk-kaavion, että saisin vähän käsitystä missä mennään. Alkuun koomaa jotenkin, en tiiä miksi tekee sitä. On aika väljää, ja pään asento alhaalla. Jotenkin vähän kun kyttäisi, mutta kenttä oli ihan tyhjä, ei siellä ollut mitään kytättävää!?? Täyskäännös vielä jäykkä, mutta sen jälkeen rentoutui ja seurasi kauniisti. En tiedä, miltä näyttää ulospäin tuo ihme koomaaminen, tuntuu huonolta... Sitten istuminen, taas seuraamisessa koomaa --> koomassa ei istumiset tahdo onnistua. Tämä on jo entuudestaan tuttu ongelma, jos on yhtään kyttäys-ilmeellä, Step kykenee tekemään vaan liikkeestä seisomisen ja maahanmenon, ei ollenkaan istumista. Tarttee varmaan vaan vahvistaa istu-käskyä, että menisi läpi tuossa koomassakin. Tokossa olen huomannut kyllä myös vastaavaa koomaa, tekee sitä kuitenkin vaan ekan suoran, käännöksien jälkeen rentoutuu. Tokossa käännöksiä on sen verran paljon, ettei niin haittaa, pk-tottiksessa voi tulla enemmän ongelmia sen ekan suoran kanssa... Sitten maahanmeno, se ok. Luoksetulo sairaan nopee, mutta jäi vähän kauaksi. Tätä pitää kans vahvistaa tätä loppuasentoa. Sitten vielä tunnari, piilotin oman lumihankeen, ja siitä vauhtipalkka, silti ehti pyöritellä kapulaa... Argh! Pari luovutusta, ne ok. 

Saran kanssa otettiin paljon tarjoamisseuraamista, harjoteltiin sillä suorituspaikasta toiseen siirtymistä. Otin pari askelta seuraamista, pysähdyin, kehuin ja vapautin koiran, sitten siirryin vähän matkan päähän, ja matkalla naksuttelin jos tarjosi seuraamista. Muutaman toiston jälkeen ei muuta oikeastaan tehnytkään, kun tarjosi seuraamista :) Ihanaa! Voi kun tää toimisi kokeessakin... Otettiin myös ehkä jotain jättöliikkeitä (maahanmenoa??), ja eteenmeno.

Tiistaina olin ihan koko päivän kipeenä, eipä ole kyllä pitkään aikaan ollut oikeen ehtaa vatsatautia... yök. Onneksi äitini on tämän viikon talvilomalla, ja suostui koiranulkoilutusavuksi, musta ei siihen olisi ollut. Koira-raukoille siis ihan vaan lepopäivä. 

Tässä tylsistyneet beeceet, huomaa Stepin ihana tyyny :)

Keskiviikkona sitten aksaa, tällä kertaa oli Stepin vuoro. Timon treenit taas, aika haastava rata oli. Kaksi vaikeaa kepeille vientiä avokulmasta, vieressä ansaesteenä putki. Tehtiin eka koko rata läpi, kun en ollut varma, kuinka pitkälle jaksan edellispäivän kuumeilujen takia, niin päästäisi ainakin kertaalleen kokeilemaan kaikki ohjaukset. Juu, tehtiin kyllä putkeen mutta ei -ihan- nollalla :) 2 hyllyä, 2 kieltoa, jokunen rima ja karmea lentokeinu!!! Mutta yllättävän hyvin kyllä, muistin sentään kok radan (32 estettä) ja ehdin kaikkiin ohjauksiin, mitkä olin suunnitellut. Sitten pätkissä, ensin ratkottiin keppipulmaa. Ei hakenut keppejä vaikka miten lähetin, ei tuntunut edes näkevän keppejä putken takaa. Otettiin sitten ensin pari kepeille lähetystä erikseen, sen jälkeen haki ok. Kokeiltiin myös toista ohjausta, otin etumatkaa edellisillä esteillä tekemällä japanilaisen (mulle uusi ohjaus, japanilainen=pakkosokkari) ja sitten tekemällä ihan reilun puolivalssin ennen keppejä. Olin ihan varma ettei mulla ole toivoakaan ehtiä sinne, mutta hah, helpostihan se meni! Step tosi liukui ehkä tavallista enemmän mattopohjalla, voi olla että sen takia tuntui niin hitaalta. Sitten mentiin ihan hyvää pätkää, putki-puomi erottelu toimi hyvin, kun olin kerran saanut menemään puomille. Hankala leikkauskuvio onnistui, kun vaan päästän riittävän aikaisin hypylle, enkä jää pitämään kiinni. Seuraava kepeillevienti tuotti myös harmaita hiuksia, ekalla kertaa onnistui hienosti, mutta sen jälkeen ei sitten toiminutkaan. Ei tullut enää käteen, vaan ennakoi kepeille lähetystä ja haki 2. väliin. Muutama toisto pelkkää käteentuloa, niin sen jälkeen toimi taas. Lopussa vielä yksi hankala takaakierto, sekin saatiin toimimaan ihan leikiten sylkkärillä, kun vaan uskalsin jättää hypylle ja ottaa etumatkaa. Kyllähän sitä ehtii vaikka minne kun vaan uskaltaa ottaa etäisyyttä. Stepin voi ihan hyvin jättää suorittamaan hyppyjä, kun vaan muistan katsoa koiraa ja pitää ohjauksen päällä. Mun mielestä selvittiin hyvin vaikeasta radasta :)