Eilen vietettiin koko päivä Salossa agilitykisojen merkeissä. Ei kulje meillä agiliito, motivaatio alkaa olla jo miinuksen puolella... Esteiden suoritusvarmuus on aivan säälittävä, etenkin kepeillä. Ekalla radalla 90 asteen avokulma kepeille, koiran linjaa ei oikein voinut suoristaa ennen keppejä koska siinä oli ansaesteitä ihan vieressä, eikä siinä kohtaa ollut mahdollista päästä koiran vasemmalle puolelle ennen keppejä, jolloin sen voisi vetää pois 2. välistä. Ja ylläripylläri, 2. väliin se menikin. Alkaa todella tympiä, ihan sama miten ohjaan kun se ei vaan tee. Puomin alasmeno tosi possu, otti kyllä kontaktin mutta ei hidastanut riittävästi, karjaisin hyi ja pysähdyin läksyttämään. Aan kontaktilla annoin sen istua pitkään. Yksi rimakin tuli alas...

Toinen rata oli vähän parempi, siinä ihan alussa tiukassa ohjauksessa rima tuli alas, ja kepeillä jälleen väärä väli. Näköjään se on aivan sama onko avokulma vai umpikulma, väärin menee joka tapauksessa. Muuten kaunis ja puhdas rata.

Kolmas rata oli kans ihan hauska, ja jälleen rima alas ihan radan alussa, mun keskittyminen loppui siinä. Kepeille sentään päästiin puhtaasti, pystyi suoristamaan hyvin koiran linjaa ennen keppejä. Puomille tuli ihan vinossa kulmassa eikä Sara vaivautunut suoristamaan itseään, joten otin puomin uudestaan, ja istutin kontaktilla. Ei kyllä hyvältä vaikuta, kahdella radalla kolmesta kepit meni väärin, ja kaikilla radoilla tippui vähintään yksi rima...

No, onneksi voi aina tehdä Stepsun kanssa tokoa, siitä tulee niin hyvä mieli :) Tehtiin vähän taitojen kartoitusta voittajaluokkaa ajatellen, että näen missä mennään ja mitä pitää alkaa työstää. Paikallaolo on kunnossa, vähän vaan lisää treeniä pidemmällä ajalla,ei pitäisi tuottaa ongelmia. Seuraamista en jaksanut hinkata, kyllähän se periaatteessa osaa jo seurata. Liikkeestä istuminen on hieno, se on ihan valmis jo. Luoksetulon maahanmenoa ei olla tehty juurikaan, mutta en usko että se tulee olemaan kovin vaikea. Tehtiin niin että peruutan ja käsken siitä maahan, naksuttelin ja palkkasin nampalla. Ajattelin kokeilla tehdä tämän ihan kokonaan namin voimin, lelua jos vilauttaa edes niin maahanmeno tulee heti paljon hitaammaksi. Ruutu toimii aika kivasti, melkein kisamatkalla ja tyhjällä ruudulla, menee kovaa ja hakee kivasti paikkaa. Jossain vaiheessa pitää vielä liittää mukaan sitten maahanmeno ja sivulle tulo, niitä ei olla tehty. Kokeilin hyppynoutoa metallikapulalla, että tulee testattua molemmat noudot samalla. Otin kerran pelkän luovutuksen esteen yli, sitten kokonaisena. Tässä ei mitään ongelmaa, oikein hieno suoritus. Step ei tee mitään eroa metallikapulan ja puukapulan välillä, ihan yhtä hyvin pitää suussa, kumpaakaan ei pureskele. Tunnari on jäänyt aika vähälle avustajien puutteen vuoksi, otettiin nytkin pelkkää oman piilotusta. Viretila on tässä kohdallaan, etsii rauhallisesti ja keskittyneesti, luovutus kuitenkin ihan ripeällä laukalla ja tuo nätisti sivulle. Tarttis vaan ottaa niitä vääriä mukaan, eli päästä treenaamaan porukalla... Kaukkarit on kaikkein eniten kesken. Teknisesti se osaa vaihdot, mutta etäisyys on nyt max 1m ja sitä täytyy todella varovasti kasvattaa. Eli kyllä tässä hommaa vielä riittää ennen kun startataan voittajaluokassa. Tavoitteena tietenkin jatkaa samaa linjaa, eli 1 koe per luokka, voittajaan mennään sitten kun on todennäköistä että 1-tulos tulee.

Saran kanssa otettiin kans tunnaria, hajuttomien väärien kera. Saralla on vauhti kasvanut ihan liikaa tunnarissa, ja sillä on tosi ikäviä seurauksia. Päätin varmistaa että Saran on oikeasti käytettävä nenää että löytää oman, ja laitoin oman ruohon alle piiloon ja vain vääräy näkyviin. Sara säntäsi hirveetä vauhtia väärille, nuuski kaikki ja tökki niitä, siitä näki koko ajan että tietää ihan hyvin ettei mikään niistä ole oma, mutta koska Sara on kärsimätön eikä se viitsinyt etsiä ympäristöstä, se vaan otti jonkun ja lähti tuomaan. Kielsin ja toruin, pudotti sen ja lähti etsimään lisää. Onneksi mun kielto laski sen verran virettä että nyt keskittyi paremmi ja oma löytyi. Otettiin pari kertaa saman lainen toisto, nyt nuuski jo paremmin eikä koskenut vääriin. Ekaa kertaa jouduin ennen tunnaria rauhottelemaan Saraa, onpa outoa! Tähän tarvitaan ihan sikana treeniä... Otettiin myös ruutua, teki aika kivasti, tosi hyvin haki keskikohtaa. Loppuun pari hyppynoutoa, ne oli hienoja.