Viime viikonloppuna käytiin Fisun kanssa hakemassa Liedon EO-karsinnoista taas lisää kokemusta aksan arvokisoista. Viime vuosihan oli varsin onneton, EO- karsinnoissa, halli-SM:ssä ja MM-karsinnoissa ei onnistuttu tekemään yhtäkään hyvää rataa ja SM-kisoihin ei edes päästy osallistumaan. Odotukset ei nytkään olleet kovin korkealla, kun ei olla paljoa treenattu ja moni asia tuntuu olevan aika hataralla pohjalla. Mukavaa kuitenkin kun saatiin ylipäätään osallistua.

Eka rata oli aika hauska aksarata. Pitkiä välejä, vaikeus tuli hankalista hyppykulmista ja kovasta vauhdista, ei mitään väkisin vääntöä missään kohdassa. Puomin jälkeinen kohta mietitytti, olisi ollut tärkeää saada etumatkaa reilusti jo ennen puomia ja tehdä rohkea sokkari puomin jälkeen, mutta kumpikaan näistä ei ole meidän vahvuuksia. Päätin silti yrittää, kun en muutakaan keksinyt. Koko muu rata meni aivan tosi nätisti, mutta juurikin siinä puomilla tuli pientä haparointia. Olin liian takana, Fisu joutui odottamaan ja sokkarissa oli epävarma, kummalle puolelle pitäisi tulla. Siinä meni aikaa jonkin verran, mutta muuten varsin sujuvaa menoa. Nollalla maaliin, jes! Loppujen lopuksi oli ekan radan tuloksissa sijalla 2./89, eli ei ollenkaan hassummin vaikka rata ei ollutkaan aivan täysin nappisuoritus! 

Toka rata oli hyppäri, tutustumisessa näytti jotenkin kummalliselta ja ahtaalta, mutta oli sitten kuitenkin aika kiva. Keppikulma epäilytti, ja muurin jälkeen arvoin pitkään sokkarin ja valssin välillä, mutta päädyin sokkariin, kun halusin päästä paremmin liikkumaan. Tokavikalla hypyllä päädyin pyörittämään, vaikka ristiin hypyttäminen olisi varmaan ollut nopeampi, mutta kun en keksinyt oikein mitään ohjausta, jolla saisin sen toiselta puolelta ilman, että rima tippuu. Radalle mennessä mulle tuli joku ihmeellinen zen-fiilis, en muista että tuollaista olis tullut ehkä koskaan. Olin aivan täysin rauhallinen ja tyyni, ei jännittänyt tippaakaan, katsoin vaan tuomaria joka hymyillen vihelsi pilliin ja kävelin rauhallisesti radalle. Koko rata menikin sitten aivan tosi hienosti, tehtiin varsin täydelliset linjat. Harmillisesti jo radan alussa yksi rima suoralla tippui, en keksi mitään syytä miksi pudotti sen. Varmaan ihan joku arviointivirhe ponnistuksessa. Koska jossittelu on kivaa, niin ilman tuota rimaa Fisu olisi tullut tälläkin radalla tokaksi ja tienannut sillä kokonaiskisan voiton ja EO-joukkuepaikan... 

Vika rata oli aksarata, muuten hauska, mutta pari meille hankalaa kohtaa. Tokalla esteellä takaakierto sellaisessa kohdassa, jossa tosi usein tulee rima alas, ja kepeille "pakkoleijerointi" niin, että puomi jää mun ja keppien väliin. Vähän masentunut fiilis jo radalle lähtiessä, kun olin varma että se rima vähintäänkin tippuu. No, rima pysyi, mutta kepeille Fisu ei löytänyt. Tälläisiä ei olla päästy treenaamaan ikuisuuteen, enkä olisi voinut ohjauksellisesti oikein auttaa mitenkään, eli sinänsä tämäkään virhe ei niin kovin harmita, tiedetäänpähän mitä treenata. Erityisen tyytyväinen olen siihen, että pystyttiin arvokisatilanteessa tekemään kolme ehjää, hyvää rataa ja jopa yksi nolla! Tässä videolla kaikki radat.

Fisu oli osunut pariin Rita Larjavan kuvaan Liedossa :)

DSC_9977.jpg

DSC_9978.jpg

Tokoakin ollaan vähän yritetty treenata. Viikonloppuna kävin Lempäälässä SDP:llä treenaamassa samalla reissulla kun olin SBCAK:n jalostustoimikunnan kokouksessa. Päästiin tekemään hyvät treenit vieraalla kentällä, ja kerrankin oli jopa liikkureita paikalla! Fisu oli kyllä aika hurjana, kun pääsee nyt niin harvakseltaan treenaamaan. Kapulan nostoissa tuli murinoita, ja ruutua ei meinannut löytää kun ruutunauhat unohtui kotiin ja tehtiin ilman, hakeutui koko ajan ruudun sivuun ja kun ei kelvannut, haukkui. Eteenmenossakin valui koko ajan vinoon vasemmalle. Huoh... No, oli treeneissä hyvääkin, saatiin paikallaoloseuraa ja kierto-ohjattua liikkuroituna.

Maanantaina illalla käytiin Ojangossa Fisun kanssa kahdestaan. Tokokentällä oli samaan aikaan toinen koira treenaamassa hyppytekniikkaa, joten tehtiin sivussa sen verran mitä mahduttiin. Aloitin kaukoilla, olen nyt pari kertaa laittanut maahan riman avuksi, jotta nostaisi m-i vaihdossa etutassut kunnolla ylös. Riman kanssa on tehnyt tosi kivasti jopa melkein täydeltä matkalta. Sitten ohjattua, tää oli nyt tosi hyvä! Ei tullut murinaa ja ei mokannut kertaakaan, ainoastaan yksi sivulletulo oli vähän vino. Seuraamista tehtiin peilin edessä, kun Fisu oli Kuopiossa muutamassa perusasennossa vähän vinossa. Tää on nyt uusi ongelma, ja varsin sitkeässä silti! Jää melkein joka kerta suorasta pysähdyksestä vinoon sivulle, eikä auta vaikka koitan avittaa antamalla uuden sivu-käskyn ennen stoppia. Koitin palkkailla ulospäin ja erityisen hyvin niitä joissa oli suora, mutta tää vaatii kyllä jatkossakin ehdottomasti huomiota! Lopuksi otettiin ruutua, jonkun taisi yrittää jäädä ihan eteen, mutta enimmäkseen oli hyvä. 

Keskiviikkona käytiin täysin epäinhimilliseen aikaan klo 05.30 Ojangossa Nean ja Pipsan kanssa. Saatiin kuitenkin ihan hyvät treenit aikaan. Fisu aloitti eteenlähetyksellä, sai väliseinän takaa ylläripallon. Oli ihan suora ja hyvä. Toinen eteenmeno otettiin niin, että kävin näyttämässä, sekin oli suora, mutta jessin jälkeen etsi kyllä palloa taas, eli alkaa olla odotusta lelupalkasta taas ilmassa. Sitten kiertoa, sai kiertää pari kertaa ja muutaman kerran tein vaan kuuntelua. Kierron ympärillä oli kapulat ohjureina, yritti mennä ohi mutta viime hetkellä korjasi linjaa. Kertaalleen otin molempien puolien noudot, ne oli hyvät. Sitten tunnari, siinä keskityttiin nyt omaan reagointiin, kun tuntuu painelevan siitä huolettomasti yli. Laitoin kapulat jonoon, ja oma jonon ekaksi. Ekalla yrityksellä meni pokkana yli omasta haistelematta ja palatessa otti. Tokalla yritti samaa, ja pyysin pois, takaisin kutsuessa sai hajun omasta mutta en antanut ottaa. Laitoin uudestaan niin, että nyt tiesi oman olevan ekana jonossa. Toi ok. Sitten vielä kerran niin, että oma olikin kolmas jonossa. Nyt aloitti tosi tarkkaavaisena haistelun ekan kapulan kohdalta, mutta ei silti olettanut ekan olevan oma, vaan haisteli. Tästä sai ison palkan vauhdista, tähän olin tyytyväinen. Lopuksi tehtiin eteenlähetyksen korjauksia, ja kauhukseni huomasin, että nämä on unohtuneet pahasti :O Tähän tarvitsisi muutenkin keksiä joku parempi tapa treenata, pallot on liian selvästi näkyvät. Lopuksi otettiin paikallaolot, niissä ei ollut mitään ihmeitä.