Juhannus vietettiin samoissa merkeissä kuin viime vuonna, eli Piikkiössä agilitykisoissa. Perjantaina suoraan töiden jälkeen Tuorlaan, just ehdittiin rataantutustumiseen, vaikka aika kovaa jouduttiin ajamaan ;) Eka rata oli hyppäri, aika kiva sellainen. Ruoho oli märkää ja sairaan liukasta, ja mun nappikset oli jääneet Pennin matkaan Tornion reissulla, ja sehän sitten kostautui jo ihan radan alussa. Kolmannelta esteeltä tiukka käännös neloselle, ja itse vedin lipat siinä esteiden välissä. No, ei siinä mitään, ylös vaan kun Sara ei ollut ehtinyt singota vielä millekkään esteelle, tuli neloselle tosi pahassa kulmassa ja rima alas. Muuten oikein siisti rata, hyvin kääntyi eikä mitään isoja kaarteita, mutta 2 rimaa alas... En tiedä mitä kävi, en huomannut että olisin itse esim. käskyttänyt rimojen päällä tai muuta, ehkä pohja oli aluksi vieras kun oli niin liukas. Seuraava rata oli agilityrata, paljon haastavampi kuin hyppäri. Kontakteista vain Aa paikalla, se mentiin kahteen kertaan. Ekalla kerralla vedätin Aan, hidasti kuitenkin just sopivasti ja otti hyvin kontaktin. Tiukka leikkaus joka oli monelle hankala, onnistui hyvin, mutta jostain ihmeen syystä Sara alotti kepit väärältä puolelta! En käsitä, ihan helpossa kulmassa tultiin! No, jatkettiin, ja koska Aalle ei pysähtynyt kunnolla, palautin siihen ja käveltiin maaliin. Tällä radalla ei tullut enää yhtään rimaa alas. Kun kisat oli ohi, käytiin Stepin kanssa vähän tekemässä 3-luokan hyppäriä. Stepsu teki ihan kivasti, nuo hidastukset ennen hyppyä ei kyllä toimi yhtään, se joko kieltää tai tiputtaa riman. Muutenkin se tiputteli aika paljon rimoja, liekö sillekin uusi pohja aluksi hankala, en muista että oltaisi koskaan tehty nurmikolla tai tekonurmella. Kepit haki hienosti ja rengaskin onnistui, ainoo vaan että se hyppäsi välillä rengasta päin. Onneksi se on kuitenkin suht kova tälläisissä tilanteissa, ei yhtään empinyt hypätä rengasta uudestaan vaikka kolautti aika ikävästi siihen. Lujaa se menee, ihan hauska sitä on ohjata :) Takaaleikkauksiin lähtee jo paljon paremmin, varsinkin jos tullaan kovaa, niin ei epäröi yhtään. Kääntyy niillä aika kivasti.

Lauantaina oli 2 agilityrataa, eka myös aika vaikea, monta kohtaa jotka on Saralle hankalia, kuten 90 asteen avokulma kepeille, ja putken pään ohitus kohdassa jossa ohjaaja on aika kaukana takana. Mutta hylly tulikin tosi yllättävästä kohdasta, nimittäin kun käänsin Saraa tiukkaa takaaleikkausta varten, se kiersikin esteen taakse ja hyppäsi väärin päin. En tiedä miten se noin omituisesti luki mun ohjausta, en ollut yhtään varautunut että voisi keksiä mitään tuollaista. Jatkettiin rata loppuun, ja putken pään ohitus onnistuikin hyvin ja kun virheitä oli jo alla, niin päätin koittaa riskillä keppejä, niin että en yhtään suoristanut Saraa ennen keppejä vaan juoksin vain koiran vasemmalla puolella ja annoin itse hakea, ja kas, se haki kepit aivan täydellisesti! Siihen olen hurjan tyytyväinen! Puomilla sain sen myös hidastamaan ylösmenokontaktille hienosti. Vika rata oli ihan hauska, siinä ei ollut oikeastaan kuin yksi paha kohta, ihan lopussa hankala hyppykuvio jossa esteet oli tosi kaukana toisistaan. Tällä radalla sama juttu kuin edellisellä, olin ottamassa Saraa haltuun että saisin leikattua tiukemmin, ja tulkitsi sen takaakierroksi! Onpa omituista! No, hankala hyppykuvio sentään meni tosi hienosti, just niinkun olin suunnitellut! Ja yhtään rimaa ei tullut alas, eli kyllä se ekan radan pudottelu johtui varmaankin liukkaasta pohjasta, siihen piti totutella.

Tänään treenattiin päivällä tokoa Stepin kanssa, otettiin eka pikkuisen seuraamista, sitten ruutua. Ruutu meni ihan sairaan kivasti, eka kisamatkalla sivulta lähetys, miljoonaa ruutuun ja stoppi ihan keskelle, siitä palkka. Otettiin kertaalleen myös niin että kun oli ruudussa, sanoin seis ja siitä maahan, ei ole maahanmenossa ainakaan mitään ongelmaa. Treenattiin myös loppua, sitä pitää tehdä enemmän, että osaisi hakea heti oikean seuraamispaikan. Tehtiin hyppynoutoa, kun heitin suoraan, teki sikahyvin, mutta jos heitin vinooon, meinasi noutaa hyppäämättä. Siitä kunnon karjaisu, ja asettauduin itse paremmin jolloin hyppäsi. Tätä pitää treenata pelkän lelun heitolla. Tunnaria lopuksi, nyt meni rauhottelut jo vähän yli, Stepsu laahusti kapuloille ja ei edes heti alkanut työskentelemään vaan katseli ensin vähän ympärilleen. Sitten hokasi kapulat ja oma löytyi. Hassua miten sen viettitilaa voi noin voimakkaasti säädellä. Muilla kerroilla vähän parempi, luovutukset ei ihan yhtä hirveitä kun yleensä, kertaalleen oli jopa aika hyvä.

Illalla mentiin molempien kanssa jälkitreeneihin Kattilajärvelle. Tehtiin ensin Saralle jälki, treenattiin janalähetystä niin että Sara näki jäljentekijän lähdön, ja janan päässä oli rasia missä nameja. Sara etenikin tosi hienosti suoraan janaa eteenpäin ja löysi namit, mutta sen jälkeen lähti takajäljelle. En päästänyt ja pyöri siinä jonkun aikaa, lopulta lähti oikeeseen suuntaan mutta nenä ihan kamalan ylhäällä. Tietysti se vaikuttaa että jälki oli tuore, mutta mun mielestä Saralla on aina ollut tosi huonoja nuo jäljelle lähdöt, kiinnittyy siihen kunnolla vasta ekan kepin jälkeen. Täytyy miettiä mitä tälle tehdään, ehkä vähän nameja voisi laittaa jäljen alkuun että saisi nenän maahan. Jäljellä oli 4 keppiä, kaikki löytyi ja Sara ilmaisi hyvin.

Stepille talloin itse jäljen, tämä oli vähän pidempi kuin mitä edelliset on olleet. Lopussa rasia ja keppi, jäljellä nameja noin joka viidennellä askeleella. Vanheni ehkä puoli tuntia. Step lähti tosi hyvin jäljelle, ja jäljesti pitkän matkaa todella hienosti! Ihana katsella sen intensiivistä ja todella tarkkaa työskentelyä. Melkein lopussa tapahtui kuitenkin jotain tosi kummallista. Step ajoi jälkeä normaalisti, kunnes alkoi pyörimään, kiskoi ensin vasemmalle ihan sen näköisenä että tottakai se jälki jatkuu tänne, vaikka meni oikeasti ihan suoraan. En päästänyt, jolloin lähti oikealle, myöskin näytti siltä että seuraa jälkeä. Suoraan se ei meinannut lähteä, joten autoin sitä ja sain sen takasin jäljelle. Todennäköisesti siinä meni suht tuore harhajälki (se paikka on suosittua ulkoilumaastoa), mikään muu ei selittäisi noin outoa käytöstä. Step on aina ollut tosi tarkka ja intensiivinen jäljestäjä eikä ole koskaan hukannut jälkeä. Keppi löytyi ja Stepsu reagoi siihen, siitä hurjat kehut ja palkka. Otettiin treenin lopuksi vielä muutama pienen pieni keppijälki, saman lainen mitä teen Saralla ennen jäljelle lähtöä, ne meni hienosti. Ehkä se keppi-ilmaisukin lähtee tästä sujumaan.