Aamupäivällä käytiin Olarin metsässä lenkillä ja treenattiin samalla esineruutua pitkästä aikaa, hävettää myöntää että edellinen kerta taisi olla huhtikuussa viesti-kokeessa... Tein kolme 5-7m leveää kaistaletta joiden väleihin jäi joku 10m ja joka kaistaleella oli 1 esine. Eka esine oli muovinen punkkipinsettien kotelo ja se oli ihan takarajalla aika keskellä. Lähetin Saran suoraan esinettä kohti mutta se lähti vähän vinossa ja meinasi eksyä väärälle kaistaleelle joten komensin sen pois. Lähetin uudestaan ja nyt lähti oikeaan suuntaan hyvällä vauhdilla. Maasto oli sellaista että en nähnyt oikein sen työskentelyä mutta esine nousi tosi nopeasti ja palautus oli hyvä ja palkkasin namilla. Toka esine oli pieni kankaanpala ja se oli kaistaleen aika etuosassa, ihan vasemmalla reunalla. Lähetin Saran keskeltä ja se sai hajun esineestä ohi juostessaan ja nosti esineen heti. Tähän kului ehkä 10 sekuntia. Kolmas oli taas takaesine, pieni nahkainen lompakko. Sara eteni hienosti  ihan suoraan takalinjalle asti ja sai heti hajun ja esine löytyi. Tämä oli kans tosi nopea 
pisto. Palkkasin ensin namilla ja sitten patukalla, Sara näytti hyvin tyytyväiseltä itseensä. Vaikka ei olla treenattu pitkään aikaan niin näköjään Sara muistaa vielä hyvin mistä tässä on kysymys. Tuo oli oikein hyvää työskentelyä. Mutta esineruutu onkin kyllä ollut meillä aina vahva osa-alue.

Illalla käytiin taas kaahailemassa Hau Openissa. Tällä kertaa osallistuttiin sekä mölli että kisaavien radalle. Mun suureksi harmikseni kummallakaan redalla ei ollut puomia, siinä kun me tarvittais eniten harjotusta... Möllirata oli tosi helppo, kontaktiesteistä siellä oli vain A ja se suoritettiin 2 kertaa. Ekalla kerralla jouduin palauttamaan Saran Aan alastulolle mutta tokalla kerralla se muisti sen jo. Palkkasin kontakteilla joten hylly, mutta muuten siis puhdas rata, se oli oikein nättiä ja hallittua menoa. Kisaavien radalla oli Aan lisäksi keinu. Rata ei ollut kauhean vaikea mutta virheitä ropisi: kepeillä Sara jätti 2 vikaa pujottelematta, vedätin sitä varmaankin liikaa, tokavikan hypyn se ohitti ja olisko joku rimakin vielä tullut alas. Mutta ai että miten hienot kontaktit! Ei tarvinnut millekään palauttaa, se muisti nyt ihan itse ja keinu varsinkin oli tosi nätti! Yliaikaa meille tuli myös muutama sekunti koska suoritettiin kepit kahteen kertaan ja istuskeltiin kontaktipinnoilla sen verran kauan. Mutta tähän olen silti erittäin tyytyväinen, nyt näyttää siltä että Sara on vihdoin tajuamassa sen että kontaktit pitää kisoissa tehdä samalla tavalla kun treeneissä.