Mentiin tänään aktiivisen joululoman viimeisen päivän kunniaksi porukalla tokoilemaan Niittykummun kentälle. Olin vähän etuajassa paikalla, joten heittelin ensin Stepsulle vähän palloa kentällä. Sitten itse treeneihin. Alotettiin luoksepäästävyydellä, Step istui kyllä sivulla mutta häntä huiskutti ihan kamalasti ja voi kun pennen olisi niiiiin kovasti tehnyt mieli mennä. Palkkasin kun otti kontaktin. Sitten paikallamakuuta. Meni hyvin ekalla käskyllä, joten palkkasin siitä. Pysyi myös ihan nätisti, kävin palkkaamassa välillä.

Sitten Sara vuoroon. Alotettiin seuraamisella, tein ihan ekaksi 60 askeleen suoran, tarkoituksena katsoa miten jaksaa tänään keskittyä. Hyvin jaksoi, palkkasin kun piti hyvin kontaktia. Sitten muutama täyskäännös, jotka ihan järkkyjä. Päätin sitten vihdoin ja viimein puuttua tähän ja kunnolla, ja täten lupaan pyhästi opettaa Saralla täyskäännökset kunnolla. Tuumasta toimiin, eli nami käteen ja imutukseen. Namilla kääntyy ok, käyttää ihan hyvin takapäätä. Ilman namia se vaan ei toimi. Tehtiin paljon toistoja namin kanssa, tehtiin myös muutama täys-ympyrä, näitä voisi tehdä lisää. Loppuun ilman namia, meni sairaan hyvin! Tätä jatketaan ensi kerrallakin, tavoitteena saada käännökset toimimaan myös kisoissa. Sara sai seuraavaksi tehdä muutaman liikkeestä seisomisen, edelleen vauva-treeninä eli superhelpotettuna. Teki 100% oikein, en jäänyt hinkkaamaan. Sitten merkkileikkiä, joka eilen tuntui toimivan. Tänään ei ollut ehkä ihan yhtä kova vauhti, mutta laukalla meni merkille joka kerta, se riittää mulle. Sitten ruutuun. Eka kerta tyhjällä, meni ok, stoppi vähän liian eteen, mutta se on mun vika. Miten se onkaan niin vaikea pysäyttää oikeeseen kohtaan??????? Aina se on liiian edessä tai liian takana... Pitäisi ehkä opettaa se itse hakemaan oikea paikka, mutta siinä mua pelottaa taas se sikailun mahdollisuus, eli mitä jos keksii sitte kisoissa 5m ennen ruutua että "täs on muuten oikee paikka, ja minähän en siirry milliäkään vaan tönötän tässä", mitä harrasti vuosi sitten syksyllä. Parempi tietää itse paremmin kuin tuo liero. Tehtiin sitten muutama kerta lyhyellä matkalla keskikohtatreeniä, kun Sara oli keskellä, sanoin jes ja heti palkka, eli en pysäyttänyt. Tällä haki kyllä ihan täydellisen paikan.

Sitten Step vuoroon. Koitin ensin kisatyyppistä virittelyä, yritän löytää tavan jolla saan Stepin parhaaseen mahdolliseen vireeseen. Leikitin sitä vähän, ja sitten lelu taskuun ja kentälle. En antanut sille aluksi kentällä mitään namia, vaan testasin tavallaan kisatilannetta. Ainakaan tuo pelkkä leikki ei toimi, intoa sillä kyllä saa mutta keskittyminen oli puolestaan hyvin vaikeeta. Alotettiin seuraamisella, mutta penne vaan katseli muita koiria ja ei yhtään ollut kuulolla. Mulla meni ekaa kertaa hermot sen kanssa kentällä, nappasin niskasta ja sanoin että hyi possua nyt ei sikailla. Penne oli ihan järkyttyneen näköinen, mutta kun rentouduin itse ja sanoin että kaikki hyvin, se palautui normaaliksi ja tarjosi heti iloisena sivulletuloa. Otin pienen pätkän imuutusta, naksuttelin oikeesta pään asennosta. Sitten namin taskuun, ja normaalia treeniä. Step ei tänään hakenut kovin aktiivisesti paikkaa, vaan jumittui siihen mitä tarjoaa yleensäkin. Ei ole enää mitenkään häiritsevästi edessä, mutta tykkäisin itse jos pää olisi korkeammalla, joten naksuttelin vaan siitä. Tehtiin pientä pätkää palkatta, Step tuntui pikkuisen paineistuvan kun palkkaa ei tullut, mikä näkyi väljyytenä. Tätä voisi oikeastaan käyttää hyödyksi, koska välillä Stepillä on ollut tapana seurata liiankin lähellä, nyt se haki itsestään vähän kauemmas paikkaa. Kontakti sillä pysyi koko ajan hyvin. Seuraavaksi Step pääsi ottamaan ruutua. Eka pallolla, sitte ilman apuja. Nyt haki joka kerta oikean paikan ilman pelleilyä, hyvä hyvä. Sitten luoksetuloa. Aluksi muistutteluna eteentulo, sitten pitkällä matkalla. Tuli ihan vinoon.... Voi kökkö, mitähän tälle tekisi? Lyhyellä matkalla tulee ok, mut jossain 5m paikkeilla menee se maaginen raja, jonka jälkeen tulee joko a) liian kauas tai b) vinoon tai c) sivulle. Koitin ohjata namilla, joka aiheutti sen että hidastaa vieläkin aikaisemmin kuin yleensä. Lopetin siihen ettei mene hermot, mut täytyy kotona miettiä mitä tälle tehdään. Otin sitten luoksetulon stoppia takapalkalla, se oli ihan ok, ei niin napakka mitä oli jossain vaiheessa, mutta kyllä se sentään pysähtyy. Matkaa ollaan saatu jo pidennettyä, nyt se on jotai 15m. Otin 2 kertaa takapalkalla, kerran tein huijauksena takapalkan laiton ja palkkasin heittämällä kädestä. Kyllä penneä on helppo huijata, se oli ihan varma että pallo on sen takana. Sitten vielä noutokapulan nostoa. Tää on kans vähän jumittunut paikoilleen, etäisyyttä en saa oikeen kasvatettua, koitin toisella tapaa mutta ei Step älynnyt. Hmm, voi olla että jossain vaiheessa kyllästyn ja annan sen ottaa kapulan suuhun niinkuin lystää, ja toivon ettei se ala tekemään saalispomppuja.

Lopuksi Sara sai tehdä vielä eteenmenon ihan lyhyellä matkalla, kun valkoinen pallo ei lumisella kentällä näy kovin kauas. Seuraaminen...heh taas vaiheeksi karmeeta, mut niinhän se on aina ollut eteenmenossa.