Vuosi on mennyt, ja halli-SM tulokset pysyneet aivan yhtä huonoina :D Nää kisat ei oo näköjään meidän juttu. Eka rata lauantaina aamulla epäinhimilliseen aikaan oli masentava, muuten helppo mutta meille vaikea aksarata. Ei mitään ihmeellistä ohjauksellisesti, paitsi että hemmetin monta takaakiertoa ja siten mahdollisuutta rimanpudotuksille. Ihan kökkö fiilis lähteä koko radalle kun olin ihan varma, ettei mitään mahiksia päästä ilman rimoja maaliin. Fisu tuntui koko radan ajan jotenkin tahmealta, olin koko ajan edellä ja väärässä paikassa. Siihen tämä rata sitten kaatuikin, eikä niihin rimoihin. Ei tiputtanut yhtään rimaa, kolisti kyllä useampaa, mutta tokavikalla hypyllä olin vaan kertakaikkiaan liian edellä, ja tuli mun selän takaa hypyn väärin päin. Täysin turha ja typerä virhe, mutta minkäs teet jos koira ei liiku sitä vauhtia kun mihin olen tottunut ja rytmitys ei toimi siksi. Tässä video.

Hyppäri oli hauska, selvästi vaikeampi kuin aksarata. Pakko oli ohjata rohkeasti ja luottaa koiraan, jos halusi saada hyvät linjat. Tässä kohtaa olen ylpeä itsestäni, suunnittelin mielestäni hyvän, rohkean ohjausvaihtoehdon ja pitäydyin siinä, vaikka kukaan muu ei tehnyt samoin. Ennen suoraa, lyhyttä putkea tosi moni päätyi varmistelemaan käännöstä ja myöhästyi seuraavasta ohjauksesta tai oli jo lähtökohtaisesti suunnitellut siihen kökön vaihtoehdon. Mä päätin vaan luottaa Fisuun, ottaa reilusti sivuetäisyyttä, lähettää sen ja kutsua ansaesteestä ohi. Tämä toimikin aivan täydellisesti, ja saatiin tosi hieno ja sujuva valssi suoran putken ja pituuden väliin. Sen sijaan kepeillä meni kakkosväliin :/ Kulma ei edes ollut mitenkään vaikea, mutta ei vaan kertakaikkiaan nyt hae kepeille itsenäisesti oikein avokulmaan, ei edes helposta kulmasta. Tällä radalla tuntui normaalimmalta, ei ollut tahmaisen tuntuinen. Tässä video.

Sunnuntaina kolmas rata oli muuten helppo aksarata, mutta kepit sellaisessa asetelmassa, ettei mitään toivoa onnistua Fisun tämän hetkisellä esteosaamisella. Jyrkkä avokulma ja jyrkkä poistumiskulma vastakkaiseen suuntaan, eli pakko osata joko sisäänmeno tai keppien loppu itsenäisesti, ja tällä hetkellä kumpikaan ei toimi. Normitilanteessa pyrkisin vaihtamaan puolta jo ennen keppejä, mutta koska juuri vastaavassa kohdassa Fisu mokasi torstaina treeneissä monta kertaa, en uskaltanut valita parasta ohjausvaihtoehtoa vaan tyydyin huonompaan, eikä sekään sitten edes onnistunut :( Eli yritin työntää kepeille sisäkaarteessa, mutta peitin varmaankin kepit niin, että irtosi viereiselle hypylle. Blaah. Jatkettiin, mutta kun tuli puominkin sivusta alas, laitoin takaisin ja jätettiin rata kesken.

Vaikka me oltiinkin nyt huonoja, niin muu joukkue oli pärjännyt siinä määrin, että päästiin joukkueradalle. Fisulle valikoitui kolmannen koiran paikka joukkuekisassa, meillä oli suoritettavana vauhdikas agilityrata. En ole aikaisemmin kisannut sellaisella formaatilla, jossa jokaisella joukkuekoiralla on oma ratansa samalla pohjalla ja lähdöt tapahtuvat peräkkäin lennosta. Tämä oli ihan tosi hauska systeemi, aivan erilaisen kisafiiliksen sai tälle radalle kuin mitä yksilöradoille. Ainoastaan Fisun juoksut sotkivat tätä ikävästi, ja maton ja pöksyjen kanssa meillä meni ylimääräistä aikaa lähtöön. Itse rata meni oikein hienosti, Fisu teki hyvällä draivilla nopean ja siistin nollan. Harmillisesti muu joukkue epäonnistui ja tuloksena kaksi hyllyä.

Koska käteen ei näistä halli-SM kisoista jäänyt muuta kuin vikalista, niin käydään nyt sentään se läpi

  • Kepit vaatii reilusti tekniikkatreeniä. Avokulma tökkii tällä hetkellä enemmän kuin umpikulma, Fisu ei osaa yhtään korjata itse linjaa kepeille tällä hetkellä. Tähän tarvitaan treeniä ihan yksittäisellä esteellä 
  • Aan kontakti vaatii myös tekniikkatreeniä. Kaikilla kolmella aksaradalla Fisu kyllä osui kontaktiin, mutta kahdella osui liian ylös, ihan siihen kontaktin rajalle
  • Keinu on hidas, jarruttaa liian aikaisin. Keinuun vauhtitreenejä, joissa pitää tulla loppuun asti
  • Puomilla tarvitaan treeniä sivuirtoamiseen ja seinää päin menemiseen
  • Vaikka Fisulla pituus onnistui, niin todella monella muulla takaaleikkaus pituudelle epäonnistui, joten sitä meidänkin kannattaa treenata
  • Takaakiertorimat on ikuisuusongelma, ja tätä projektia on pakko jatkaa, vaikka tuntuu toivottomalta