Oltiin Saran ja äitini kanssa viettämässä juhannusta Ruokolahdella sukulaisteni luona. Serkkujen perhe on hankkinut kesäkuun alussa bichon frisen pennun, siinä olikin sitten Saralla ihmettelemistä ;) Tosi nätisti Sara leikki pikkuisen kanssa, vaikka kokoero olikin aika huima, Nelli-pentu painoi sellaiset 2kg ja säkä huimat 20cm...
685331.jpg
Kaiken uimisen ja saunomisen ohella ehdittiin me vähän treenatakin Saran kanssa. Serkuille havainnollistettiin mitä toko on, tehtiin pieni seuraamiskaavio, pari vaihtoa kaukkareita ja tunnaria. Tunnarissa epävarmuus vaan jatkuu, kertaakaan ei ottanut väärää suuhun mutta ei myöskään tuonut omaa heti vaikka selvästi merkkasi sen. Kauheasti se tuntuu pyytävän tukea multa, en tiedä mistä tällainen on nyt tullut.
Koska lähiympäristössä oli ihana lampi, Sara kävi monta kertaa päivässä uimassa ja           
kokeiltiin vähän vepen alkeitakin. Veneestä Sara hyppää rohkeasti veteen ja opetin sitä tuomaan veneen
rantaan, sen se tajusi tosi hyvin! Ja se ei ollut ihan helppo juttu, koska vene ei ollut tosiaankaan mikään 
kevyt kumivene vaan puinen iso kajakki. Mutta hyvin tuo pieni otus sitä jaksoi raahata.
Metsämaastosta ei myöskään ollut pulaa, joten kävin tekemässä pitkästä aikaa jäljen Saralle. Se oli n. 250m pitkä ja annoin vanheta reilun tunnin, keppejä laitoin 7kpl, ja jäljellä oli kaksi 90 asteen kulmaa. Ja Sara oikein yllätti, se teki tosi hienosti hommia, etsi jäljen hyvin, tarkasteli vähän takajälkeä mutta lähti oikeaan suuntaan itsenäisesti. Jäljesti todella intensiivisesti ja sopivalla vauhdilla (vauhti on ollut vähän ongelma, Sara meinaa mennä yleensä liian kovaa, jolloin se on huolimaton), ekassa kulmassa pyöri hetken paikoillaan, mutta jatkoi kuitenkin siitä. Se ilmaisi kaikki kepit tosi hienosti, ei tarvinnut kertaakaan muistuttaa maahanmenosta ja jaksoi keskittyä ihan loppuun asti. Hitsi, ehkä meidän pitäisi kuitenkin alkaa treenaamaan tätä useammin, Sarassa on ainesta!
Perjantai-iltana Sara-sika sitten vähän esitteli myös ryövärin taitojaan. Nimittäin serkkujeni isä oli valmistamassa nuotiossa rosvo-paistia illalliseksi, ja kun ihmiset olivat saunassa, Sara oli käynyt kaivamassa kuumilta hiililtä savustuspussin, avannut sen ja popsinut reilun kilon kokoisen tulikuuman lihamöykyn suihinsa, eikä ainoatakaan palovammaa koko koirassa. Ja tämä tapahtui siis muutamassa minuutissa... Hiukan kyllä nolottaa, en minä itse sitä lihaa olisi muutenkaan syönyt mutta serkuilta jäi juhannusillallinen välistä :D
Tänään paluumatkalla poikettiin Saran kasvattajan Mirvan luona katsomassa Saran sukulaisia. Oli tosi hauska nähdä pitkästä aikaa pentuesisaruksia! Sara tosin oli kamala nössö, ei uskaltanut yhtään leikkiä muiden kanssa kun oltiin vieraassa paikassa toisten reviirillä, se vain tunki mun jalkoihin koko ajan ja murisi muille jos ne tulivat liian lähelle.
Kuvassa vasemmalta Bosse-eno, Samppa-veli, Tilda-sisko, Brenda-äiskä ja Sara
685341.jpg