Nyt on sitten Saran kanssa luonnetesti käyty, oli ihan mielenkiintoista vaikka yllätyksiä ei oikeastaan tullutkaan. Testi oli tosia paljon myöhässä, Sara joutui oottamaan autossa aika pitkään.

Ja näin sitten Sara teki eri osa-aluiessa: ensin kun tultiin paikalle, Sara vaan nuuskutteli ja otti tosi rennosti. Oli kuuma ja Sara läähätti kovasti. Tuomaria ei aluksi noteerannut ollenkaan, mutta tervehti iloisesti kun hokasi sen. Aloitettiin keppileikillä, Sara ei aluksi ollut ihan varma mikä homma tää oli, katsoi keppiä ja kun tuomari heitti sen, haki ja vei tuomarille. Sitten otti kiinni ja aloitti taistelemaan, taisteli hyvin eikä irroittanut missään vaiheessa, kun tuomari lopetti, Sara tyrkytti keppiä jatkettavaksi. No, se loppui siihen, ja siirryttiin katselemaan kelkkaa. Sara huomasi heti kun kelkka ekan kerran liikahti, katsoi sinne päin mutta totesi vaan että ai tuollainen ja alkoi katselemaan muualle. Kun kelkka oli ihan lähellä, noteerasi sen uudestaan ja katsoi hihnan päässä kelkalle päin, häntä nousi vähän ylöspäin. Sitten totesi sen vaarattomaksi ja alkoi puuhailemaan muuta. Kun kelkka oli kohdalla, meni nuuskimaan sitä, eikä siis missään vaiheessa säikähtänyt yhtään. Kun käveltiin kelkan ohi uudestaan, Sara ei edes katsonut sitä. Sitten katsottiin puolustushalua, kun äijä hyppäsi piilosta esiin, Sara jäi seisomaan hihna kireellä mun eteen. Kun se tuli lähemmäksi, Sara perääntyi mun taakse korvat luimussa. Kun tuli vielä lähemmäs, Sara pisti pään mun jalkojen väliin ja kurkkasi sieltä sen näköisenä että onneksi mami suojelee mua! Ei siinä sitten mitään, kun tuomari heitti kepin pois ja tuli ystävällisesti lähemmäs, Sara heilutti häntää ja meni moikkaamaan. Sen jälkeen jätin Saran tuomarille ja menin kauemmas ja kutsuin sen, tuli kovaa. Sitten mentiin haalarille ja tynnyrille, Saran mielestä paikassa oli tosi hyviä hajuja ja se kulki nenä pitkällä. Haalaria säikähti pikkuisen, teki pienen hypähdyksen kauemmas mutta jatkoi ihan normaalisti matkaa. Tynnyriä katsahti myös mutta ei varsinaisesti säikähtänyt. Käveltiin uudestaan, haalaria ei noteerannut mitenkään, tynnyriä jäi nuuskimaan. Sitten mentiin pimeään huoneeseen, aluksi Sara ei meinannut tulla ollenkaan, yskäisin kahdesti ja kun kuiskasin "sara", se tuli luokse. Sitten Sara meni seinään kiinni, videolta katseltuna se vaan kökötti siinä, kun äijä tuli piilosta, se kääntyi kattomaan, mutta ei missään vaiheessa perääntynyt eikä millään tapaa näyttänyt pelästyvän. Ei siis reagoinut oikeastaan mitenkään, eihän Sarsku nyt voi uskoa ihmisestä mitään pahaa. Kun tuomari tuli tervehtimään, Sara heilutti iloisena häntää. Sitten vielä paukut, lähdettiin kävelemään, ekalla paukulla Sara katsoi sinne päin, ja kun pysähdyin, se tuli sivulle ja piti hienosti kontaktia;) Hehee tässä näkee missä me ollaan paukkuja treenattu :) Lähdettiin kävelemään, Sara näytti vähän kummastuneelta kun ei tarvinnukaan seurata. Toisella paukulla katsoi taas sinne päin mut ei reagoinu muuten.

Ja miten tuomarit tulkitsivat Saran reaktiot: (tuomarit Bengt Söderholm ja Sami Heikkilä)
Toimintakyky: +1 kohtuullinen
Terävyys: +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2 kohtuullinen
Hermorakenne: +1 hieman rauhaton
Temperamentti: +2 kohtuullisen vilkas
Kovuus: +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukauspelottomuus: +++ laukausvarma

Yht. 155p laukausvarma ja hyväksytysti meni. Sara ei missään vaiheessa paineistunut, teki niinkuin arvasin sen tekevän. Tuota kovuutta ehkä hieman ihmettelen, koska kelkkaan ja haalariin se ei reagoinut lainkaan, tynnyriä nuuski sen näköisenä että siinä on joku kiva haju, ja näin omistajan näkökulmassa sanoisin kyllä että Sara on aika kova koira. No, mutta näin se nyt tulkittiin. Ihan mukava kokemus, ja sain koko testin videolle, täytyy saada se ladattua koneelle ;)