Ollaan palattu taas kaupunkiin joulunvietosta, mahat täynnä kinkkua ja suklaata. Oltiin Joutsassa melkein koko suvun voimin, mukana myös 4 koiraa, mun tyttöjen lisäksi bichon Nelli ja bolognese Jiska. Ja kyllä, tapahtumaa riitti yllin kyllin. Tiistaina kun ajettiin leirikeskuksen pihaan, katsoin jo että mitähän tästä tulee, tädit olivat levitelleet pihan täyteen ulkotulia. No, päästin koirat autosta ja kannettiin tavarat sisään, ja seuraavan kerran kun näin Stepin, sillä oli oikea takajalka ihan mustan vahan peitossa. Joopa joo, pikkuneiti oli vähän leikkinyt ulkotulen kanssa ja tassu oli täynnä steariinia. Yritin pestä sitä, mutta eihän se mihinkään lähtenyt, joten ei sille mitään oikeen voinut. Onneksi ei ollut vasen jalka missä on se haava....

Aattona aamupäivällä Sara ja Step ulkoilivat keskenään pihalla, ja kun kävin niitä huutamassa sisälle, vain Steppi tuli luokse. Huhuilin Saraa ja kiersin pihaa ympäri, katsoin päärakennuksen ja kävin huutelemassa majoitusrakennuksessakin, mutta Saraa ei näkynyt missään. Kävin laittamassa takin päälle ja lähdin kävelemään rantaan ja huutelin Saraa, eikä mitään. Alkoi jo vähäsen huolestuttaa, kun Sarahan saattaa hyvinkin lähteä jonkun riistan perässä aika kauaskin, ja autoteitä oli joka puolella. Laitoin Stepin sisälle ja lähdettiin melkeen koko porukan voimin etsimään Saraa, koko ajan huudellen. Kierrettiin kaikki lähialueen tiet, pellot, metsät, käytiin kysymässä läheisistä taloista ja kaikilta vastaantulijoilta, mutta kukaan ei ollut kuullut tai nähnyt mitään. Osa porukasta lähti autoilla katsastamaan teiden varsia, mä kävelin metsässä ja huusin minkä jaksoin. Jossain vaiheessa mun serkku soitti, että joku vastaantulija oli nähnyt mustan koiran ajamassa jotain eläintä takaa hiekkakuopilla, joten suunnattiin sinne heti. Porukka jakaantui ja etsittiin kaikki lähialueet, hiekkakuopilta tosiaan löytyikin koiran jälkiäm joita lähdettiin seuraamaan, mutta ne johtivat asuinalueelle ja kuuluivat siellä asuvalle collielle. Alkoi jo hämärtää, ja olin aivan epätoivoinen. Mahdollisuuksia oli niin monia, typerä Sara olisi hyvinkin voinut juosta järvelle ja tippua ohuen jään läpi hyiseen veteen, juosta jonkun peuran perässä tielle ja jäädä auton alle, jäädä kiinni johonkin ketun ansaan, lähteä jonkun vieraan matkaan... Pimeässä sitä oli ihan turha etsiä enää, kun ei tuollla maalla ole edes mitään katuvaloja. Kokoonnuttiin leirikeskuksen pihaan ihmettelemään, ja huhuilin vielä hiljaa Saraa. Sillon pihan reunassa olevan vajan luota kuului pientä vikinää. Ryntäsin heti katsomaan, avasin kaikki ovet ja sieltähän se Sara pujahti. Raukka oli koko päivän ollut vajassa lukittuna, kukaan ei tiedä miten ihmeessä se on sinne joutunut, mutta luojan kiitos se kuitenki löytyi. Meidän Sarsku taitaa olla liian hyvin koulutettu, kiltisti istui siellä eikä mitään valittanut, luuli varmaan että tämä on joku rangaistus ja tyytyi kohtaloonsa.

IMG_2045.jpg?t=1230314988

Sara ei turhia hötkyillyt lahjojen avaamisessa ;)

Joulupäivänä vietettiin aamupäivä ulkoillen. Laskettiin vähän pulkkamäkeä, koirat pääsivät toki osallisiksi myös. Voi että Sara oli rasittava, koko matkan mäen huipulta alas se juoksi pulkan edessä ja yritti pysäyttää sen, kun pelkkä tuijottaminen ja asenne ei riittänyt, se alkoi napsimaan, enimmäkseen mun jalkoja *huoh* ne on nää paimenkoirat. Pepe puolestaan keskittyi paimentamaan Saraa, joten mun edessä juoksi 2 paimenkoiraa.... Ylös mennessä niistä oli onneksi jotain hyötyäkin, ne nimittäin raahasivat ilomielin mun pulkan ylös ;DDD

IMG_2076.jpg?t=1230315225

IMG_2062.jpg?t=1230315257

Step on fiksu, se keksi vetää pulkkaa narusta!

Stepin haava on lähtenyt ihan hyvin paranemaan, kipulääkekuurin lopetin jo, antibiootteja on kyllä jäljellä vaikka kuinka, mutta tuntuvat tehoavan. Turvotus on jo laskenut huomattavasti.