Tänään ohjelmassa olikin sitten Saran ensimmäinen 3-luokan jälkikoe. Kovasti jännitti aamulla, ei niinkään tottis vaan maasto. Ei olla koskaan ajettu niin pitkää jälkeä, ja eilinen esineruutukin meni huonosti. Aamulla ekaksi tuomarinkartanoon tottikseen, arvottiin nro 4 eli tokassa parissa, eka paikallamakuuseen. Makuu meni ihan ok, maahanmeno nopea ja sivulle myös, erinomainen. Sitten seuraamiseen, pitkä suora oikein nättiä, muutaman kerran taisi aivastaa. Täyskäännös hieno (!!!!), juoksussa ja hitaassa tuomarin mukaan jätätti, mä en kyllä huomannut... Toinen täyskäännös huono. Henkilöryhmässä jätätti vähän tapansa mukaan, erittäin hyvä. Istuminen oli hieno, erinomainen. Maahanmeno ja luoksetulo ok, seuraamisessa vähän ennakoi maahanmenoa, sivulletulo tuomarin mielestä vino, mun mielestä ihan ok, erittäin hyvä. Seisominen oli hieno, luoksetulo oikein nätti, tuomarin mielestä törmäsi, tätäkään en kyllä allekirjoita. Tuleehan se lähelle, mutta kai mä olisin huomannut jos olisi törmännyt? Erittäin hyvä. Tasamaanouto oli ok, heitin tosi lähelle ja ihan vinoon, joten luovutus oli vähän vino. Saisi pitää voimakkaammin kiinni kapulasta, erittäin hyvä. Hyppynoudossa heitin taas vinoon ja liian lähelle, otti kosketuksen paluuhypyssä kun ei mahtunut ponnistamaan kunnolla. Erittäin hyvä. Estenoudossa heitin ihan hyvin mutta kapula pomppi pahasti sivuun, uusin heiton. Toka heitto meni myös vinoon ja jäi aika lähelle, en kehdannut uusia enää. Olis vaan pitänyt, koska menohyppy ok mutta takaisinpäin ei saanut kunnon vauhtia esteelle, yritti kyllä mutta ei päässyt yli, kiersi. Hämmentyi itsekin, ja pudotti kapulan mun jalkoihin. Puutteellinen. Eteenmeno oli ihan hieno, erinomainen. Yhteensä 89p.

Sitten lähdettiin maastoon. Kysyin kisajärjestäjiltä, onko maastossa kääremitä. Jäljillä 1-4 ei ole ikinä nähty, jäljillä 5-7 saattaa olla. Arvoin maastonumeron 6, nice! Sitten mentiin odottelemaan, tunnin verran jouduttiin odottamaan omaa jälkeä. Kysyin vielä ratamestarilta käärmeistä, onko näkynyt. Jäljillä 5 ja 7 ei ole näkynyt, jäljellä 6 on, niinpä niin. Näin jo sieluni silmin, kuinka kyyt on kietoutuneina meidän jälkikeppien ympärille, ja kiemurtelevat mun housunlahkaista sisään. Otin lämmittelykepin, se oli ok. Sitten janalle, lähetin Saran vahingossa vähän vinoon, en siellä kyykkiessäni nähnyt janamerkkejä. Sara eteni hienosti, tosin janan sivussa, koska lähetin vinoon, jostain janan puolivälista nappasi jäljen vasemmalle. Tuomarikin pysyi hiljaa, eli oikea jälki sieltä löytyi. Maasto oli ihan hyvää, tosi kuivaa mutta tasaista ja sammalta/jäkälää pohjalla. Eka kulma tuli aika pian, ja kulman jälkeen poimin itse yhden kepin mukaan, Sara ei sitä ilmaissut. Sitten kauea nousu, yksi metsäautotien ylitys, ja maasto muuttui täysin. Aivan hirveää pusikkoa, tosi kuivaa, paljon risukkoa, isoja kivenlohkareita täynnä potentiaalisia käärmeenkoloja. Polvenkorkuista heinää siellä täällä. Sara jäljesti ihan hyvin, jälki mutkitteli aika paljon hankalan maaston takia, moneen kertaan joutui pyörimään ja tarkistamaan. Jälki vaan jatkui ja jatkui ikuisuudelta tuntuvan ajan, koko ajan mutkia, en osaa sanoa mitkä niistä oli suunniteltuja jälkikaavioon. Puskaa toisen jälkeen, jokunen ojan ylitys ja taas puskaa. Yhtään keppiä ei noussut, olin jo aivan varma että meiltä on jäänyt jo vähintään 3 keppiä. Heinikkoisella aukealla odotti sitten se pakollinen kyykäärme, n. 20cm jäljen sivussa, huomasin siinä vaiheessa kun olin kohdalla, Sara oli mennyt jo ohi. Meinasin saada sydärin, olis tehnyt mieli juosta ja kovaa! Sara alkoi tuntua aika väsyneeltä, meni nenä korkealla ja tarkisteli jatkuvasti. Ei ihme, en ollut päässyt kertaakaan palkkaamaan/juottamaan, ja melkein kilometri jo menty. Jossain vaiheessa sitten laitoin sen poimimani kepin maahan ja kiskoin Saraa takaisinpäin, annoin sen ilmaista kepin ja palkkasin, että pääsen juottamaan. Sen jälkeen Sara paransi työskentelyä, ja n. 100m päästä nousi keppi! Siinä kohtaa maastokin muuttui jo paremmaksi, sellaista perus kangasmetsää, tosi kuivaa ja kivikkoista siellä täällä. Keppejä alkoi nousta sitten tasaiseen tahtiin, jokaisen kohdalla olin jo aivan varma, että tämä on nyt kutonen, mutta ei. Sara työskenteli nyt huomattavasti paremmin, kun oli saanut varmuutta palkkauksesta. Kutoskeppikin löytyi viimein, siitä kunnon palkka. Jäljen saldona 5 keppiä, 2. keppi ilmeisesti jäänyt sinne pusikkoalueen loppupuolelle, ehkä sinne johonkin käärmeen paikkeille. Jälkikaavio todellakin oli sellainen, että 1. ja 2. kepin välillä oli kilometri! Vähän kysyy kyllä luottamusta tuollainen, mutta kai 3-luokassa pitääkin olla jo vaatimustasoa. Aikaa meni 32min. Janalta pisteitä 39, jäljeltä yht. 149p. Yksi esine on siis pakko löytää.

Sitten esineruutuun, otin normaaliin tapaan lämppäesineen. Ruutu oli aika pieni ja ihan helppoa maastoa muuten, mutta oikean etukulman tuntumassa meni metsäautotie ruudun läpi, niin että oikealle puolelle jäi suikale tien toiselle puolelle. Lähetin oikeasta etukulmasta, eka lähti ulos alueelta. Kutsuin takaisin, nyt lähti paremmin mutta ei edennyt loppuun asti vaan koukkasi keskemmälle etsimään. Vasemmasta laidasta ihan edestä nousi eka esine. Sitten lähetin metsäautotietä, eteni hyvin mutta ei mennyt tien oikealle puolelle, vaan siirtyi taas keskemmälle etsimään. Työskenteli tosi hienosti itsenäisesti, sopivalla vauhdilla ja keskittyneesti. Siirryin itse vähän keskemmälle, suunnilleen keskellä ruutua alkoi tarkentaa, tarkensi tosi pitkään mutta ei löytänyt, siirtyi vähän taaemmas ja sieltä nousi toka esine. Myöhemmin kuulin että tuossa kohdassa missä Sara alkoi tarkentaa, oli ollut edellisellä koiralla esine. Lähetin sitten uudestaan, nyt eteni tosi hyvin taakse, meni vähän yli takarajasta ja tarkisti vasemman takakulman, sitten loppui aika. Höh. Työskenteli kyllä hyvin, mutta oikea etukulma jäi tarkistamatta, sinnehän se esine sitten jäi. Ärsyttävää, kun se ei tottele! Lähetin 3 kertaa oikeasta laidasta, mutta silti ei millään lähetyksellä mennyt suoraan. Tuomari tykkäsi kovasti Saran työskentelystä, esineruudusta 22p.

Yhteensä 260p eli ihan hyvä 2-tulos, koulari JK3 ja 2. sija! Hyvä Sarppanen! Koularia lähdettiin hakemaan, ja se saatiin. Nyt se on ihan virallisestikin pätevä jälkikoira :)