Fisun ohjelmaan on viimeisen viikon aikana kuulunut lähinnä paimennusta ja jälkikokeen osa-alueita. Paimennusta treenattiin eilen Pukkilassa ja tänään meille uudessa paikassa Elinan luona Askolassa. Eilen Pukkilassa aloitettiin pienillä työtehtävillä, kun lauma piti jakaa sopivan kokoisiksi ryhmiksi ja laittaa osa häkkiin. Yleensä jaot on sujuneet Fisun kanssa hyvin, mutta nyt tuntui todella takkuiselta, en meinannut millään saada pientäkään rakoa laumaan ja jouduin pyörittämään tosi kauan. Kun lopulta saatiin jaettua, ei saatu oikeita lampaita kaikkia samaan ryhmään ja jouduin jakamaan vielä uudestaan. Noh, lopulta onnistui ja saatiin ylimääräiset häkkiin, ja treeniryhmäksi jäi pieni ryhmä aikuisia uuhia. Ajettiin pitkin laitumen reunoja, itse koitin jättäytyä mahdollisimman kauas. Ekat ehkä 200m oli ihan tosi hyvää, ajoi oikeasti kävellen, ei kysellyt ja kesti hyvin, että seisoin itse paikallani ehkä reilun 50m päässä sivusuunnassa. Sitten tultiin häkin kohdalle, ja oli tosi vaikeaa kun lampailla oli veto ja aidan ja häkin väliin ei jäänyt kuin ehkä 20m väylä, josta olisi pitänyt saada porukka kavereista ohi. Lampaat karkasi kertaalleen häkin luo, mutta Fisu sai ne sentään työstettyä irti häkin aidasta. Häkin jälkeen mentiin taas ihan hyvä pätkä siistiä ajoa, kun ei ollut vetoja. Takaisin päin ajettiin samaa reittiä pienen huilin jälkeen, ja nyt osasin paremmin olla tarkkana häkin kohdalla, saatiin pidettyä lampaat reitillä eivätkä karanneet vedon suuntaan. Muistuttelin ajossa myös pillikäskyjä, ei kyllä oikein muistanut enää...

Tänään puolestaan keskityttiin kohtaamaan uudenlaisia lampaita ihan perusharjoituksessa. Lampaita oli nimittäin iso ja sekalainen seurakunta, oli ehkä noin 15 aikuista uuhta, vajaa kymmenen niiden omaa karitsaa ja sitten vajaan kymmenen karitsan ryhmä muualta tulleita, täysin koiraamattomia karitsoita. Erillinen karitsaryhmä ei pysynyt ollenkaan muun lauman mukana, eivätkä ne myöskään väistäneet koiraa, vaan pomppivat ihan omiin suuntiinsa. Fisu on viime kesänä ehkä yhdessä treenissä nähnyt pieniä karitsoita, ja silloin se jätti ne täysin huomioimatta, ei katsonut niihin päinkään eikä todellakaan paimentanut niitä. Nyt yritti täsmälleen samaa, ei noteerannut kartisoita mitenkään ja jätti ne laumasta heti jos eivät tulleet mukana. Koitettiin siis työstää lauman kasassa pitämistä ihan peruskuljetuksella ja vapaalla kuljetuksella perusrata-tyyliin. Ei olla tälläistä treeniä tehty ainakaan vuoteen, joten oli kyllä todella hämmentynyt eikä kovin hyvin lähtenyt tasapainottamaan, vaan olisi ajanut lähinnä suoraan tai juossut isoja flänkkejä. Jouduin todella moneen kertaan huomauttamaan, ja paineella ohjaamaan, kun meinasi jättää osan laumasta (karitsat) jälkeen. Pienen hengähdystauon jälkeen ehkä hiukan paransi, vähän jo yritti saada karitsojakin liikkeelle, mutta vaikeaa oli ja oli tosi epävarma. Tälläistä treeniä tarvittaisiin kyllä rutkasti lisää, että Fisulle kehittyisi eläintenlukutaitoa ja omaa ajattelua. 

Paimennuksen lisäksi ollaan tehty jälkeä. Lauantaina aamulla kävin uhkarohkeana tallomassa peltojäljen tuohon Viikin niityille, joissa liikkuu satoja ihmisiä ja koiria joka ikinen päivä. Menin tallomaan jäljen sen verran aikaisin aamulla, että en usko että varsinaisesti pellolla oli vielä muita kävellyt, mutta jälki ylitti yhden ison kevyen liikenteen väylän ja kolme pienempää polkua, joista aivan varmasti on ehtinyt kulkea jäljen vanhentuessa useita ihmisiä. Jälki oli 470m pitkä ja vanheni 1,5 tuntia paahtavassa auringonpaisteessa ja melko kovassa tuulessa. Jäljellä oli kolme keppiä ja nameja siellä täällä, ja teiden/polkujen ylityksissä enemmän namia, jos vaikka jarruttaisi niihin. Jana oli ehkä 10m ja lähti oikealle viistoon. Janalla pitkästä aikaa Fisu oli niin hirveä, että jouduin kutsumaan pois ja laittamaan uudestaan. Singahti aivan tuhatta miljoonaa reagoimatta jäljestä yli ja varmaan 30m vielä sen jälkeenkin, aivan karmeaa kaahotusta. Kutsuin pois, nuhtelin ja lähetin uudestaan ja jarrutin liinalla. Nyt lähti asiallisemmin ja nappasi jäljen heti oikein. Ekan suoran jäljesti tosi kauniisti ja eka keppi nousi hyvin. Eka polunyritys meni vauhdilla, ei syönyt yhtään namia. Pian sen jälkeen oli kulma, sen meni ihan sukkana ja kulman jälkeen heti nousi toka keppi. Sitten tien ylitys, tää oli kamala. Heti kun tultiin ruohon ja hiekan rajalle, nosti nenän ja lähti juoksemaan. Himmasin liinalla ja otin takaisin, pyysin uudestaan jäljestämään, mutta ei mitään yritystäkään, olisi vaan juossut eikä todellakaan edes huomannut mitään namjea. Ei kertakaikkiaan suostu jäljestämään tien pohjalla ollenkaan, juoksee vaan yli ja yrittää etsiä jälken tien toiselta puolelta. Helpossa kohdassahan tämä ei olekaan ongelma, mutta jos jälki jatkuukin jotenkin viistosti tien yli tai kääntyy, niin hukkaa jäljen. No, pakko oli luovuttaa ja antaa Fisun jatkaa jäljestystä, kun ei tällä treenillä ainakaan tuota ongelmaa pystytä ratkaisemaan. Kaksi muuta polunylitystä sujui ihan samaan tapaan juosten. Jäljen ihan lopussa, juuri ennen vikaa kulmaa, olikin vähän erikoisempi häiriö, nimittäin auringonottaja makasi ehkä 20m päässä jäljeltä heinikon seassa :D Fisu huomasi auringonottajan vasta kun oltiin melkoin kohdalla, pöhisi sille vähän, ja jatkoi sitten itse matkaa ja kulman selvitti ihan normaalisti. Ei siis häiriintynyt yhtään auringonottajan harhasta, vaikka se on varmasti mennyt jäljen päältä. Vikan kepin nosti hienosti.

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202018-07-12%20kell

Tienylitysongelmasta kiukustuneena kävin heti tekemässä keppi-ilmaisua tiellä. Keppitreenissäkään ei suostunut jäljestämään tiellä, ja menee vaan yli tiellä olevista kepeistä, ellei satu silmillä niitä huomaamaan. Maanantaina sitten suunnittelin erilaisen tienylitystreenin: tein keppijäljen hiekkaisen parkkipaikan reunalle niin, että jälki lähti ruoholta ihan normaalisti, eka keppi oli ruoholla, ja vähän sen jälkeen jälki siirtyi hiekalle, ja jatkui hiekkaparkkikselle kahden kepin verran. Tilanne maastonmuutoksen suhteen oli sama kuin tienylityksessä, mutta nyt Fisulla ei ollut mitään tien reunaa jossa ruoho/metsä jatkuisi ja jonne se voisi kaahata. Laitoin jäljelle nameja suht tiheästi hiekkaosuudelle. Tämä toimi, mietti hetken hiekkaparkkiksen reunalla ja jatkoi sitten rauhallisesti ja tarkasti jäljestystä ja nosti hiekalta molemmat kepit. Tehtiin heti perään vielä vahvistukseksi toinen vähän vastaava, eli S:n muotoinen jälki joka meni saman hiekkatien yli kolme kertaa ja jokaisen ylityksen kohdalla oli namia ja keppi. Tämä meni jo huomattavasti paremmin kuin muutamien viime jälkien vastaavat tilanteet, nosti kaikki tiellä olevat kepit ja oikeasti jäljesti.

Tiistaina käytiin Pipsan luona treenaamassa tottiksen hypyt vierailla esteillä. Hyppäsi jotenkin vähän kökösti metristä, en tiedä mikä siinä mättää. Ei ole jotenkin hypännyt ihan niin rennosti tänä vuonna kuin aiemmin. Ei kuitenkaan yritä kiertää tai ponnistaa esteestä, mutta jotenkin vähän hakee ponnistuspaikkaa. 

Eilen paimennuksen jälkeen tehtiin myös esineet. Neljä esinettä, kaksi takana ja kaksi edessä, molemmat etuesineet oli maakuopissa, kun sellaisia sattui olemaan. Nosti ensin molemmat takaesineet ja juoksi toisesta etuesineestä pariin kertaan tosi läheltä ohi saamatta hajua, eli ei tainnut maakuopasta kovin hyvin nousta haju. Kävin sitten kertaalleen Fisun ollessa takarajalla siirtämässä hankalaa etuesinettä pikkuisen ylemmäs kuopan reunalle, ja sitten saikin takaisin tullessaan hajun esineestä. Toinen etuesine löytyi kun lähetin kuopan kohdalta ja juoksi suoraan kuoppaan.

Tänään Fisu sitten pakkasi laukkunsa ja lähti Emmalle. Ehtivät onneksi hyvin treenaamaan ennen kisoja.