Johan oli taas koepäivä... Ei ne koirat kyllä ole mitään koneita, ei edes Stepsu. Lähdettiin siis hirveellä kiireellä mun töiden jälkeen Lahteen ekaan 3-luokan jälkikokeeseen. Eksyin matkalla aivan totaalisesti, ja päädyin jonnekin Lahden keskustaan, ja tietysti mun navigaattori sekosi ja puhelin päätti sammua, juuri kun olisin sitä eniten tarvinnut. Oltiin sitten ihan myöhässä, tultiin koepaikalle juuri kun koirien tarkastus oli meneillään. Päästiin vielä mukaan, mutta arvoin meille iloisesti numeron 1, eli suoraan kentälle tottikseen. Yhtään en ehtinyt virittelemään, olin ajatellut ottaa pari eteentuloa kun ollaan nyt tehty tokoa ja vahvistettu sivulletuloa, mutta ei puhettakaan että olisin mitään ehtinyt. No seuraaminen oli kai ihan ok, vähän vilkuili henkilöryhmässä, mutta silti erittäin hyvä. Liikkeestä istuminen hieno, erinomainen, kuten myös liikkeestä maahanmeno. Liikkeestä seisomisessa tuli luoksetulon sivulle, hups, tyydyttävä. Siitä alkoikin sitten sekoilut, eli tasamaanoudossa jäi eteen tosi outoon asentoon ja nojasi kapulaa mun jalkoja vasten, selvästi tuli yllärinä iso kapula (eikä kyllä olla treenattukaan varmaan kertaakaan viime kokeen jälkeen). Siitä vissiin erittäin hyvä. Hyppynoudossa menohyppy tosi hyvä, hipaisi vain vähäsen, mutta paluuhypyssä otti tukea (niinkuin aina), ja kun este oli sellainen heiväröinen kangashyppy, niin se kaatui ja siinä rytäkässä Stepiltä tipahti myös kapula suusta. Nosti kuitenkin itse ja toi, mutta selvästi vähän säikähti kaatuvaa estettä. Estenoudossa oli myös epävarma, ja siinäkin tiputti kapulan esteen jälkeen, selvästi näkyi hypyn vaikutus vielä. No eteenemeno oli hieno, mutta valmistelevalla osuudella ei kyllä seurannut kovin kauniisti... Paikallamakuu oli ok, maahan ja sivulle nopeasti. Yhteensä 89p. 

DSC08251-normal.jpg

kuva: Lea Rentsch

Sitten jäljille. Matkalla omalle janalle onnistuin eksymään uudestaan, käännyin jollekin väärälle sivutielle, ja siellä ei päässytkään missään ympäri, niin ajelin varmaan 2km jotain pikkutietä edestakaisin. Meidän jälki (ja varmaan kaikki muutkin) oli varmaan jonkun verran yli-ikäinen, kun tottiksissa venähti pidempään kuin järjestäjät olivat aikatauluttaneet. Jana oli tosi selkeä, ja Step lähti aivan suoraan, ja teki elämänsä ehdottomasti hienoimman janan. Jälki lähti melkein janan päästä, jostain 40m kohdalla, ja Step meni sinne asti aivan piikkisuoraan ja nappasi jäljen oikealle. Jäljesti jotenkin aika epävarman oloisesti, oli selvästi jäljellä mutta ei kiskonut määrätietoisesti eteenpäin, vaan vähän tarkisteli ja meni hitaasti. Tässä tein itse virheen, olisi pitänyt kunnolla himmata liinasta ja odottaa, että kiinnittyy kunnolla jälkeen ja jatkaa määrätietoisesti, mutta menin vähän turhan auliisti mukana, ja kun sitten ensimmäisessä kulmassa hukkasi jäljen ja jäi pyörimään, niin menin liian paljon koiran mukana, ja parin pyörimisen jälkeen oltiin sotkettu omilla jäljillämme koko maasto. Yritin lähettää useaan kertaan uudestaan "janalle" etsimään jälkeä, mutta ei löytynyt. Sai selvästi jotain hajua vasemmalta, ja käytiin tarkistamassa, mutta jäi vaan nuuskimaan jotain mustikkapuskaa moneen kertaan, eli vissiin siellä haisi joku muu kuin jälki. Pyörittiin kulmassa niin kauan, että tiesin ettei tulokseen ole enää mahdollisuutta, mutta treenimielessä lähdettiin sitten kävelemään metsää pitkin takaisinpäin, ja jossain kohtaa bongasin itse yhden kepin maasta. Siitä kohtaa nostatin sitten jäljen uudestaan, ja vähän matkaa menikin ihan hyvin, mutta Step oli selvästi tosi väsynyt, ja seuraavassa kulmassa hukkasi jäljen uudestaan. Tultiin sitten vaan suosiolla pois, oltiinhan me melkein tunti jo pyöritty metsässä. Janalta oltaisi saatu täydet pisteet, mutta kun jälki meni yliajalle, niin tuloksena maastosta pyöreä 0. Tosi harmi, mutta ehkä tämä pitää ottaa treenin kannalta, seuraavalla kerralla tiedän ainakin olla varovaisempi kulmissa, enkä lähde koiran perään ennen kuin olen satavarma että se on jäljellä. Lisäksi uusien valjaiden kiinnitys osoittautui tosi hankalaksi, kulmassa pyöriessä Step takertui liinaan moneen kertaan ja jouduin sitä siitä selvittelemään, eli ehkä en uskalla laittaa enää liinaa jalkojen välistä .

Fizz oli mukana reissussa, ja sai tottiskentällä kuulla pari paukut. Eipä se niihin mitään sanonut vieraalla kentälläkään. Maastossa käytiin sen kanssa hakemassa tuomarilta allekirjoitus Stepin kisakirjaan tuomarin ollessa valmistelemassa esineruutua, Fizz kuvitteli selvästi esineruudun (=tallottu alue jossa ihminen oli juuri viemässä esineitä) hakualueeksi, ja kiskoi kaikin voimin sinne :D Taitaa pupsi olla jokseenkin innostunut hausta!