Lauantaina aamulla lähdettiin kohti Tamperetta, kyydissä Step ja Fizz, Sara oli hoidossa Mariannella. Maxien joukkuerata näytti ihan kivalta, ei mitään erityisen hankalaa kohtaa Stepille. Janne ja Emmi-kelpie olivat avanneet jo joukkueen nollatilin, ja Stepin kanssa oli siis kiva fiilis lähteä kakkoskoirana. Alussa kolmosrima vähän kolahti, mutta pysyi. Kontakteja en katsonut yhtään, juoksin vaan ja luotin siihen, että koskee. Ja koskihan se, ja muutenkin aika sujuva rata! Tuntui kulkevan ihan hyvällä vauhdilla, ja nolla ajassa -11,40sek ja BAT siirtyi joukkuekisan johtoon. Seuraavaksi jännitettiin joukkueen kolmatta koirakkoa eli Riinaa ja Zoita, ja melkoiset oli tuuletukset kun Zoi kirmasi maaliin hyvällä nollalla. Perinteisesti joukkuekisassa ei montaa sellaista joukkuetta ole, joilla olisi kolme puhdasta nollaa, ja ei ollut tänäkään vuonna. Viimeisten joukkuekoirakoiden kärjessä oli vain muutama joukkue, joka olisi voinut meistä mennä ohi, mutta niin siinä kävi, että meidän joukkue piti kärkipaikkaa loppuun saakka, ja viimeisinä startenneet Pete ja Meg saivat lähteä radalle jo voittaneina. BATin maksijoukkue SM-kultaa tuloksella -32,46 sek!!!

IMG_0701-normal.jpg

IMG_0703-normal.jpg

IMG_0704-normal.jpg

IMG_0707-normal.jpg

IMG_0711-normal.jpg

Sunnuntaina sitten aamusta yksilökisoihin. Maxien hyppäri näytti ihan mentävältä, koko ajan tiukkaa kääntöä mutta ei mitään erityisen vaikeaa tai ilkeää kohtaa. Ei vaan yhtään sen tyyppinen rata, jossa Step olisi vahvoilla, kun se hidastaa käännöksiin niin paljon eikä oikein pääse kiihdyttämään missään kohtaa. Keppejä edeltävä hyppy ja okserin rima ehkä huolestutti eniten. Radalla Step tuntui jotenkin tahmeammalta ja hitaammalta kuin eilen, voi tosin kyllä johtua ihan rataprofiilistakin. Hyppäsi kyllä ihan hyvin, eikä tiputtanut 65cm rimoja. Mutta jotenkin oli aika hidas, ja se näkyi ajassakin, eli 0vp mutta yliaikaa 0,27sek. Muutama kaarros pikkasen valahti, mutta ei todellakaan mitenkään kauheasti, eli oltiin vaan ihan aidosti hitaita, eikä siitä varmasti olisi täydellisilläkään käännöksillä saanut kuin ehkä max. sekunnin pois. Loppuun asti jännättiin, riittääkö tulos finaaliin, kun etenkin loppupäässä nollia tuntui tulevan melkein jokaiselle. Aika kuitenkin riitti, ja Step lähti finaaliradalle sijalta 39. Finaalirata oli jotenkin aika saman tyylinen kuin karsintaratakin, taas käännyttiin koko ajan ja tuntui, ettei yhtään estettä menty suoraan. Saran kanssa tämä olisi ollut tosi hauska rata mennä, profiililtaan juuri sen tyylinen, Stepille ei. Tällä radalla Step tuntui vieläkin tahmeammalta kuin aamun hyppärillä, olisiko se vähän menny jumiin kun joutui lauantaina odottelemaan kevythäkissä suht viileässä ilmassa. Ja nyt tuli sitten kaksi rimaakin, ja ekan riman jälkeen en enää jaksanut keskittyä ohjaamiseen niin hyllytti väärään putkeen. Jotenkin en saanut oikein kunnon tsemppiä päälle, kun tiesin, ettei maailman nopeinkaan nolla auta pyyhkimään sitä edellisen radan yliaikaa pois. Stepsu kuitenkin yritti parhaansa, hyvä että edes toinen meistä jaksaa yrittää :) 

Tässä videolla viikonlopun radat.

Kotimatkalla pysähdyttiin Järvenpäähän T-tiimin kehätreeneihin. Liikkuroitiin Fifin kanssa paikallaolot, ja treenasin kehien reunalla pikkuisen. Fizz oli aika väsynyt viikonlopusta, niin ihan kauheasti en viitsinyt tehdä, mutta otettiin muutamat sivulletulot, maahanmenot, yksi luoksetulo ja vähän leikittiin narupallolla. Fizz ei välittänyt muista koirista tai ihmisistä tippaakaan kun treenattiin, ihana pentu <3 Step pääsi lopuksi tekemään vähän seuraamista ja kaukoja kun kehiä purettiin, saatiin ihan mukavat häiriöt kun joka puolella liikkui ihmisiä ja osa vielä treenasikin, ja Step keskittyi superhyvin. Ei paljoa painanut agility tassuissa kun pääsi tokoilemaan :)