Ollaan käyty ahkerasti tokoilemassa, kun huomenna on Stepin eka startti EVL:ssä. Oltiin tänään Pohjois-Tapiolassa nurmikentällä treenaamassa. Alotin tunnarilla, ei näköjään lainkaan hyvä idea, ihan liian korkea vire, maisteli vääriä minkä kerkesi :((((( Voi apua... Otettiin muutama toisto, oli oikeesti tosi huono, olisko kerran onnistunut niin ettei maistanut yhtään. Muutama oman piilotus loppuun. Sitten ruutuun, merkkiä ei meinannut löytää pitkän ruohon seasta, jouduin lähettämään uudestaan. Kun pääsi merkille, palkkasin siitä namilla ja otin sitten uusiksi. Nyt ok merkki, ja lähetys ruutuun. Lähti vinoon, mutta bongasi itse ruudun ja korjasi suunnan, ruudussa lelu valmiina. Heti perään uusiksi niin että ruutu oli tyhjä, oli tosi hieno! Sitten vein lelun ruutuun ja jätin sinne, siirryttiin tekemään seuruuta. Step oli ihan loistava, aivan sairaan nättiä seuraamista, en tiedä mitä on tapahtunut! Ei yhtään mitään kyyläämistä, vaikka otettiin heti ruudun jälkeen! Jee! Sitten kaukot, hienot oli kaikki vaihdot. Sitten vielä luoksetuloa, hyviä nekin. Loppuun ruutu toiselta puolelta, oli hieno. Kun lopetin treenaamisen, huomasin, että Stepin metallinen toko/tottispanta oli tippunut jossain vaiheessa! No, laitoin Stepin kiinni ja otin Saran hommiin, eka vähän seuraamista samalla kun kävelin itse kenttää ympäri ja etsiskelin pantaa, ei löytynyt. Otin yhden ruudun kun se oli niin kivasti siinä valmiina, hieno oli. Sitten ajattelin, että mitä turhaan haravoimaan yksin koko isoa (n. 100m leveää) kenttää, kun mulla on toimiva palveluskoira :) Laitoin Saran maahan ja kävin piilottamassa Saralle rikkinäisen narulelun ruohikkoon, siltä varalta jos pantaa ei löytyisi, niin eipähän tuon tarvisi ihan tyhjin käsin jäädä. Sitten vaan esineruutu-käskyllä koira hommiin :) Haravoi tosi kivasti isoa aluetta, itse kuljeskelin myös alueella ja etsin samalla. Narulelu löytyi, ja palkkasin siitä, ja annoin sitten vapaammin jatkaa hommia. Ja kas, vähän ajan päästä Sara löysi sen ketjupannan! Ei halunnut ottaa suuhun, mutta ilmaisi ihan selvästi. Kannustin vähän, niin Sara toi sen mulle. Pätevä koira, en olisi kyllä yksin löytänyt sitä varmaan ikinä!

Illalla hakutreeneihin, otin Saran mukaan ja kävin ennen hakutreenejä tallomassa sille jäljen hakualueen lähelle. Stepsu pääsi tekemään ilmaisua, 3 ukkoa jotka kaikki näkölähtöinä. Eka oli 50m:ssä, muut lähempänä. Ekalla joku ihme oikosulku, lähti joku 10m ja jäi nuuskimaan jotain! Otin uudestaan ja lähetin, nyt irtosi loppuun asti mutta aikamoista siksakkia meni. Löysi heti ukon mutta ei aloittanut ilmaisua heti, viuhtoi siellä jonkin aikaa. Sai palkan heti kun alotti haukun. Tokalla alotti oikein hyvin, ja haukkui hyvää sarjaa, sain palkan kun olin just tulossa maalimiehelle, ennen kun ehti pätkäistä haukkua. Kolmannellakin aloitus hyvä, ja haukkui niin pitkään että tulin luokse. Ei varsinaisesti pätkinyt, mutta oli vähän levoton, vaihtoi muutaman kerran paikkaa ilmaistessaan, ja kun mä tulin lähelle, siirtyi piilon toiselle puolelle haukkumaan. Selvästi sitä häiritsee jos mä tuun kovin lähelle...

Saran jälki vanhenikin sitten melkein kolme tuntia :) Mutta eipä mitään, kyllähän se pitäisi selvittää sellainenkin. Janalla lähti aluksi tosi huonosti, oli vieläkin ihan ällööntynyt valjaista ja hipsutteli muutaman metrin eikä tehnyt töitä, otin takaisin ja virittelin paremmin, nyt lähti tosi hyvin ja teki oikein hienon janan! Nappasi jäljen tosi nätisti ja lähti ajamaan. Jälki oli joku ehkä 250m pitkä, 4 keppiä ja paljon epämääräisiä mutkia, 2 aika ison polun ylitystä. Eka keppi nousi oikein hienosti, sitten tuli polku, missä selvästi joutui tarkistamaan vähän jäljen kulkua, polulla meni varmaan harhajälki. Toka keppi nousi polun jälkeen, oikein hyvin sekin. Sitten tulikin vaikeuksia, eli isomman polun ylitys, ja siinä olikin sitten enemmän niitä harhajälkiä. Polun varteen oli ilmestynyt McDonaldsin paperikassi, ja polku oli täynnä jotain hampurilaispapereita, ilmeisesti siellä oli ollut joku jengi eväsretkellä meidän jäljen päällä :) Pieni joutui tekemään ihan tosissaan töitä, monta kertaa palasi siihen missä tiesi varmasti jäljen menevän, pöyri ja hyöri minkä kerkesi. Kyllä se lopulta selvitti kohdan ja pääsi kepille asti, ilmaisi hienosti. Kepin jälkeen lisää harhaa, en ollut itsekään varma, mihin jälki jatkui (en merkannut muuta kuin kepit), joten annoin Saran selvittää ihan yksin koko homman, ja niinhän se tekikin, löysi tiensä vikalle kepille ja ilmaisi hienosti. Vähänkö olen tyytyväinen, Sara oli tosi taitava!

Tässä muutama kuva BATin agikisoista, kuvaaja Erja Suni-Räsänen