Viime viikolla ollaan toteutettu tokon treenisuunnitelmaa ja käyty Fisun kanssa treenaamassa ihan perusjuttuja. Joku päivä (keskiviikko?) kävin tottiskentällä treenaamassa, pääasiassa tokoa mutta otin myös hyppynoudot. Tokossa tehtiin ohjattua, tehtiin taas sitä treeniä jossa käännän kahden toiston jälkeen kapulat eri puolelle merkkiä. Ei mennyt kovin hyvin, juoksi vähän minne sattuu ja kapulat hukkuivat pitkään ruohoon. Hyppynoudossa yritti nytkin lähteä aa-esteelle samaan tapaan kuin kisoissa, mutta sain onneksi Fisun nyt kiinni virheestä ja kerrottua, ettei se saa itse valita, kumman esteen menisi mielummin. Yhden mokan jälkeen ei yrittänyt enää toista kertaa ja hyppäsi hienosti. 

Torstaina treenattin koulun kentällä, tehtiin ruudun paikan hakua, luoksarin stopit, eteenlähetyksen korjauksia ja pk-eteenmenoa. Luoksetulon stopit oli loistavia, tehtiin takapalkalla. Eteenlähetyksen korjaukset oli aika pahasti unohtunut, niihin tarvitsee tehdä ihan vaan lisää toistoja ja rutiinia. Ruudun paikan haut oli tosi hyviä, ja kertaalleen siirsin ruudun eri kohtaan, siitäkään ei hämääntynyt yhtään vaan oli tosi tarkkana. Eteenmeno sitten olikin kamala ja saatiin taas vääntää. Olen nyt palkkaillut ruhtinaallisesti seuraamista, jotta saisin sen arvoa nostettua eteenmenoon nähden. Aluksi vaikutti toimivan, mutta nyt muutaman treenikerran jälkeen ei vaikuta enää niin kovin hyvältä idealta. Fisu on nostanut kierroksia entistä enemmän, ja seuraamisessa karkailun ja edistämisen sijaan yliyrittää, on tosi levoton, sivulle jumppaa asentoa kun koittaa tarjota parempaa kontaktia ja perä viistää kävellessä maata. Ojasta allikkoon siis tämänkin suhteen. Vaihdan nyt vielä kerran systeemiä, ja koitan saada Fisun rauhoittumaan nameilla samaan tapaan kuin janalla. Fisu on niin kiihkeänä eteenmenosta, ettei palkkaudu namista, mutta saan sen kuitenkin ottamaan namin "välttämättömänä", jos se vaikuttaisi kuitenkin mielentilaan vaikka ei varsinaisesti ole palkitsevaa.

Sunnuntainakin treenattiin koulun kentällä. Tällä kertaa teemoina seuraaminen, tunnari ja kierto. Seuraaminen tuntui nyt ihan tosi kivalta, aika tasapainoista ja rauhallista. Tunnarissa olin itse lähellä ja palkkasin vauhdista, heitin namin ja sillä välin laitoin kapulan uudestaan väärien joukkoon. Meni kivasti, haisteli tosi tarkasti ja keskittyneesti. Kertaalleen otettiin kokonainen tunnari, oli hyvä. Kierrossa kokeilin nyt laittaa merkin taakse namikupin, ja otettiin ihan lyhyellä matkalla. Siirtelin merkkiä muutaman toiston välein, jotta sai myös vähän bongailla merkkiä. Ihan ei heti tajunnut nameja, yritti vaan juosta namikupista ohi. 

Paimennustakin ollaan treenattu nyt kolme kertaa. Toissaviikolla käytiin keskiviikkona Pukkilassa Elina Timoskaisen treeneissä. Otettiin teemaksi jako, kun Pukkilassa lampaat on sen verran helppoja jakaa. Eka jako oli samanlainen kaoottinen sinkoilujako mitä kaikki aiemmat tähän mennessä. Kun lampaat oltiin saatu kahteen laumaan, harjoiteltiin väliin tuloja kauempaa. Jätin koiran toiselle puolelle "rakoa" ja menin itse toiselle puolelle. Käänsin rintamasuunnan sitä laumaa kohti jonka halusin Fisun ottavan haltuun, kutsuin Fisun väliin ja heti perään annoin suuntakäskyn, jolla sain Fisun juoksemaan mun ohi ja takaa valitsemalleni laumalle. Aluksi oli ihan tosi ihmeissään eikä tajunnut, mutta muutaman onnistuneen toiston jälkeen hoksasi ja sen jälkeen meni paremmin. Otettiin sitten muutama jako tällä systeemillä, ja alkoi toimimaan kivasti. Otettiin tarkoituksella isolla laumalla, ja niillä raon tekeminen olikin kyllä tosi helppoa. Jakojen jälkeen jäätiin vielä avuksi toiselle koiralle, kun laumat piti pitää erillään. Pariin kertaan meinasivat päästä yhdistymään, mutta yllättävän hyvin pystyi pitämään ja työstämään vetoa vastaan. 

Viime tiistaina käytiin treenaamassa myös Pukkilassa, tällä kertaa omatoimitreeneissä. Päästiin myös tekemään "oikeita töitä" kun ei ollut kouluttajaa paikalla. Aloitettiin hakemalla lampaat laitumelta ja viemällä koko lauma tietä pitkin pihan läpi hiekkatarhaan. Jaettiin siellä porukka kahteen, pienempi porukka laitettiin pyöröaitaukseen ja jäljelle jäänyt isompi porukka jaettiin vielä uudestaan, ja nyt koitin jopa hiukan sorteerata karitsoja toiseen laumaan. Ihan ei onnistunut, kaksi karitsaa jäi myös treeniporukkaan. Toinen koira jäi pitämään treeniporukkaa ja Fisun kanssa vietiin enemmän karitsoja sisältävä porukka tarhaan huilimaan. Sitten otettiin vielä treeniryhmä, ja kuljetettiin ne pellolle. Nämä jaot eivät kyllä menneet niin hallitusti kuin isommalla porukalla, mutta pääasia, että saatiin hommat tehtyä. Tosi vaikea oli "tosipaikan tullen" keskittyä omaan tekemiseen. Pellolla tehtiin sitten ajoa. Jatkoin nyt samaa mitä tehtiin kesällä, eli lähestymisiä, ja kun lampaat alkoivat reagoimaan koiraan, pyysin Fisua pysähtymään ja odotin, että lampaat saivat lähteä rauhassa liikkeelle. Edettiin hiiiiiiiitaasti, ja lampaat liikkuivat tosi verkkaisesti kun pellolla oli niin kovasti ruohoa ja söivät koko ajan. Koitin itse jättäytyä niin kauas kuin mahdollista, mutta kovin pitkää välimatkaa ainakaan noin tahmeasti liikkuvalla porukalla en pystynyt ottamaan. Ajettiin pariin kertaan lampaat pellon päästä päähän ja otettiin sitten tauko. Tauon jälkeen jatkettiin, ja alkuun saatiinkin tosi kiva pätkä hyvää ja itsenäistä ajoa, pystyin jättäytymään jonnekin reilun 50m päähän itse. Sivuetäisyyttä tuntui olevan helpompi saada kuin suoraan koiran takana. Lopuksi otettiin parit flänkit palkaksi ajosta. Fisu tuntui olevan aika poikki treenistä, vaikka fyysisesti oli todella kevyttä ja lampaat liikkuivat rauhallista kävelyä ja pysähtelivät. Ajo on Fisulle kyllä vielä vaikeaa, se ei ole kovin luontevaa ja mielummin itse valitessaan toisi aina lampaat mulle.

Myös perjantaina käytiin paimentamassa, nyt ihan ohjatuissa Kristiinan treeneissä. Otettiin nyt teemaksi häkitys ja häkistä ulosotto. Jaettiin taas ensin porukkaa pienempiin osiin, taaskaan jaot eivät olleet erityisen hienoja mutta homma saatiin hoidettua. Otettiin sitten joku 6 lampaan porukka häkille. Häkitykset meni tosi helposti, lampaat tietävät että häkkiin kuuluu mennä, eikä Fisua hirveästi tarvittu. Häkistä ulosottoa onneksi päästiin treenaamaan. Fisu ei millään olisi malttanut jäädä maahan portille, vaikka käskin tiukasti maahan niin otti sen paineena ja karkasi tasapainoon. Muuten teki kyllä ihan hyvin, meni reippaasti taakse ja käänsi hyvin päätä pois. Kokeilin sitten vaihtaa portilla maahan-käskyn käy siihen-käskyyn, ja sitä totteli paremmin ja saatiin monta hyvää häkistä ottoa. Kertaalleen lampaat häkissä polkivat jalkaa Fisulle, ja Fisulla kyllä napsahti heti ja kävi sanomassa takaisin. Aika kireällä siis on pinna. Toinen kierros tehtiin hakuja, tai oikeastaan vain kuuntelua nostossa. Kristiina piti lampaita, jätin Fisun kauemmas (joku 150m päähän) ja tulin itse lähemmäs lampaita. Nostossa käskin jatkamaan kaarta. Tää oli nyt taas melkoista vääntöä, ei olisi _millään_ suostunut kuuntelemaan vaan pysähtyi johonkin omia aikojaan eikä ottanut kunnolla suuntaa siitä. Muutaman kerran myös jäi jo ihan selvästi vajaaksi. Tehtiin sitten niin, että juoksin Fisun luo riittävän lähelle ja vaadin ottamaan kunnolla paineen ja hus-käskyllä avaamaan kaarta, ja kun oikeasti käänsi kunnolla pään tai lähti kauemmas, annoin jatkaa kaarta. Otettiin myös muutama lähempää. Sain näillä Fisun aika hyvin kuuntelemaan ja ottamaan painetta vähän kauempaa, ja otettiin tähän väliin tauko. Lopuksi jatkettiin vielä uudestaan hakuja, ja nyt olikin jo ihan eri näköistä. Tasapainoon tullessa hidasti, selvästi mietti, ja lisäkäskyllä jatkoi matkaa! 

IMG_1618.jpgIMG_1625.jpgIMG_1628.jpgIMG_1673.jpg

Lauantaina oli pitkästä aikaa aksakisat. Oltiin kisaamassa Agility Akatemialla, ei olla koskaan käyty siellä aiemmin. Kolme rataa, tuomarina Norjasta Jan Egil Eide. Radat oli ihan tosi hauskoja, vaikeita mutta vauhdikkaita ja loogisia. Hyvä fiilis oli mennä, vaikka ei ollutkaan mitään tulostavotteita näin pitkän tauon jälkeen. Ekalla radalla oikeastaan tuli suurin onnistumisen fiilis, alussa oli hyppykuvio jossa halusin kokeilla uutta ohjausta, haltuunottoa hypyllä niin etten käytä vastaista kättä vaan ainoastaan avaan olkapään linjaa koiran puoleisella kädellä ja koiran pitäisi tulla hyppy mun puolelta. Ollaan treenattu näitä muutamaan kertaan helpoilla kulmilla ja tuntuu toimivan kivasti, mutta näin vaikeasta kulmasta en ollut varma osaisiko Fisu. No, osasi oikein hienosti, ja alku meni tosi sujuvasti. Radan keskiosa oli vähän kaoottista, tein liian voimakkaan putkijarrun ja meinasi tulla pituudesta ohi, sain korjattua mutta olin ihan myöhässä, ja rytmi hajosi. Meinasi karata kepeille, ja luulinkin että saatiin hyl, mutta ei ollut sitten kuitenkan osunut keppeihin. Loppurata saatiin taas ihan hyvällä rytmillä läpi. Nollalla sija 5. kovatasoisessa seurassa, hävittiin mm. Fisun hienolle pikkusiskolle Etnalle ja Elinalle :) 

Toka rata oli aika hankala, ja menikin melkoiseksi säädöksi. Alussa jäin jo ihan jälkeen ja meinasi tulla yhdestä hypystä ohi, mutta sain vielä työnnettyä hypylle. Keinun jälkeen käänsin vähän liian tiukasti ja meinasi tulla pituudesta ohi, ja teki siinä ylimääräisen pyörähdyksen. Jatkettiin, jollain ihmeellä sain sen työnnettyä pituudelle ja kepeillekin löysi hankalasta kulmasta. Sitten puomilta kielto, syöksyi puomin sijaan kohti puomin vieressä olevaan pylvästä, näytti luulevan sitä joksikin esteeksi :D Puomikin oli hidas, ja lopussa aalla huono osuma kun kääntyi kysymään ja seuraavalla hypyllä joku ihmeellinen ninjahyppy kun ei lukenut leikkausta heti oikein. Maalissa ihan nauratti, oli sen verran hirveää sähläystä ja jollain ihmeen kummalla vain 5vp tulokseksi siitä huolimatta.

Vika rata meni aika kivasti puoliväliin asti, siellä sitten yhdessä käännöksessä ei tullut rytmitykseen eikä haltuunottokäskyyn, juoksi vaan ja valui hypyn väärälle puolelle eli hyl. Lopussa vielä sitten juoksi puomin läpi ja karkasi kontaktilta, joten laitoin takaisin. Ihan hyvä muistutus, ettei sieltä voi karata vaikka juoksisin ohi tekemään sokkaria.