Eilen koitti pitkään odotettu ja pelätty päivän, mun elämäni ensimmäiset paimennuskisat! Olen haaveillut jo vuosikaudet siitä, että jonain päivänä voisin kilpailla paimennuksessa omalla koiralla, ja nyt se vihdoin toteutui. Jännitti aivan hirveästi, en edes muista koska viimeksi on jännittänyt noin paljon! Kokemus paimennuskisoista on aivan olematonta, olen käynyt yhden (1) kerran katsomassa 1-luokan paimennuskisoja. Tavoitteet ei olleet kovin korkealla, päätin, että ollaan tyytyväisiä jos a) mä en pyörry, b) mä en tee mitään niin tyhmää että tuomari joutuu hylkäämään meidät ja c) Fisu ei pure lampaita. Jos selvittäisiin rata loppuun, niin se olisi jo ihan huippua. Kisat oli siis Somerolla, SBCAK:n nuorten mestaruudet, ja 1-luokassa oli onneksi muitakin ensikertalaisia. Somerolla lampaat yleisesti ottaen treeneissä ovat tosi kilttejä, liikkuvat rauhallisesti ja tulevat hyvin ihmisen luo, mutta kuulemma lampaatkin huomaavat eron treenin ja kisatilanteen välillä, ja saattavat käyttäyty eri tavalla kisoissa.

Kisapaikalle päästyäni kävin ilmottautumassa, ja ostamassa Fisulle jo sen neljännen kilpailukirjan. Kisakirjaan kirjataan ilmeisesti kaikki tulokset samaan tapaan kuin pk:ssa ja tokossa, ja kisakirjan takasivulla on kohta perusratatunnusta varten tarvittaville merkinnöille normaalista purennasta ja uroksella kiveksistä. Olin paikalla sen verran hyvissä ajoin, että ehdin katsomaan 2-luokan koiria. Odotellessa ehdin lievittää omaa paniikkiani kyselemällä yleisön joukossa kokeneemmilta kisaajilta mieltä askarruttavia kysymyksiä, kuten se, pitääkö koiralla olla panta radalla (saa olla, ei ole pakko), ja missä vaiheessa tiedän, että suoritus loppuu (tuomari sanoo kiitos). Kisat olivat tällä kertaa eri pellolla kuin kesäkuussa, jolloin kävin katsomassa paimennuskisoja. Pelto oli sänkipeltoa, jonka läpi kulki sähkölinja ja oikealla tuli pieni pusikkoinen saareke pellon puolelle, ja tämän saarekkeen takana oli varikko. 2-luokan koirilla oli vaikeuksia, rata oli varsin vaikea, kun lampailla oli vetoa varikon suuntaan, ja vain harva koira sai lampaat tuotua suorassa linjassa ohjaajalle, eikä tuloksia tullut montaa isosta luokasta huolimatta. Ennen 1-luokkaa rataa kuitenkin muutettiin, juurikin siksi, ettei olisi liian hankala. Kun rata oli valmis, 1-luokan ohjaajat pääsivät "tuomarin puhutteluun", jossa käytiin vielä lyhyesti läpi, mitä radalla pitää tehdä, miltä puolelta tolppa kierretään, mihin suuntaan rata ajetaan ja miten tuomari toivoo, että häkitys ja ulos otto tehdään. Tuomari, ruotsalainen Sven Sognevik, oli tosi mukava ja vastasi kysymyksiin ja koitti saada panikoivat ohjaajat rentoutumaan. Puhuttelun jälkeen ohjaajat saivat käydä kävelemässä radan läpi, ja kävinkin katsomassa porttien sijainnit ja linjat, ja kokeilin, miten häkin portti aukeaa. 

Tässä "ratapiirros" 1-luokan radasta:

N%C3%A4ytt%C3%B6kuva%202016-09-04%20kell

Fisu oli vuorossa neljäntenä. Katsoin ensimmäisen koiran hakukaaren, tai lähinnä sen, kummalta puolelta koira lähetetään, ja miten lampaat reagoivat. Olisin ehkä mielummin lähettänyt vasemman kautta, kun siellä oli selvästi paremmin tilaa, mutta koska varikko oli oikealla, niin pelkäsin, että lampaat pinkovat nostossa sinne jos Fisu ei tottele maahan-käskyjä. Muutkin lähettivät oikean kautta, niin päätin tehdä itsekin niin. Lähdin hakemaan Fisua, ja kun olin käyttämässä sitä pissalla, huomasinkin, että meitä edeltävä koira käveli jo pois pellolta! Tuli siis vähän kiire, kun kaksi meitä edeltävää keskeytti/hylättiin. Mentiin sitten jo pellolle, Fisu oli mulla hihnassa, ja katsottiin, kun tolppakoirat toivat lampaat hakutolpalle. Fisu bongasi selvästi lampaat, ja siinä vaiheessa otin siltä hihnan pois ja käveltiin tolpalle. Kuljetin Fisun vasemmalla samalla käskyllä mitä käytän hakumetsässä "metsäseuraamiseen" ja tolpalla laitoin sen maahan ja vaihdoin itse puolta koiran vasemmalle. Yleensä ilmeisesti kisaaja joutuu itse valitsemaan, milloin lähettää koiran ja "hyväksyy" lampaiden sijainnin tolpalla, mutta tämä tuomari ilmoitti, koska saa lähettää. 

Kun tuomarilta tuli lupa, liikutin hieman paimensauvaa (joka muuten pitää olla, oranssi aurauskeppi mitä treeneissä käytetään ei kelpaa!) niin että Fisu otti siitä painetta, ja lähetin oikealle hakukaarelle. Fisu teki ihan hyvän ja laajan kaaren, ja vähän ennen kun tuli tasapainoon, aloin käskemään maahan. Pellolla tuuli ihan tosi kovaa, ja ekaan käskyyn Fisu ei reagoinut lainkaan, en tiedä kuuliko edes koko käskyä! Tokalla käskyllä pysähtyi seisomaan, ei edelleenkään mennyt maahan. Tässä vaiheessa lampaat lähtivät jo liikkeelle, viistosti vasemmalle suht rauhallista vauhtia. Yritin käskeä Fisua lisää oikealle, jotta saisi lampaat käännettyä, mutta ei totellut, ei vaikka kuinka huusin!! Lähti siis ajamaan suoraan, mutta kun nosto oli vino, niin ajoi sitten myös aivan vinoon, selvästi vasemmalle pois linjalta. Pisteitähän tulee siitä, että lampaat tulevan suorassa linjassa hakutolpalta kohti ohjaajaa. Puolivälissä matkaa Fisu alkoi vihdoin kuuntelemaan käskyjä ja sain sen ohjattua kunnon flänkillä kääntämään lampaat kohti linjaa, mutta aivan en kuitenkaan kääntänyt riittävästi, koska kun lampaat tulivat mun luo, tulivat ne tolpan väärälle puolelle eli vasemmalle, kun tolppa pitäisi kiertää myötäpäivään. Koitin kääntää lampaat kiertämään tolpan oikeaan suuntaan, mutta lauma meni "tolpan läpi" eli osa lampaista ei kiertänyt tolppaa oikein päin. En oikein tiennyt, mitä tälläisessä tilanteessa kuuluisi tehdä, mutta päätin jatkaa, enkä jäädä sähläämään tolpalle. Lampaat oli varsin vaikea irroittaa mun jaloista, ja muutamaan kertaan jouduin kääntämään Fisua eri kohtaan, ennen kun sai irroitettua lampaat ja päästiin ajamaan. Pisteitä Fisu sai hakukaaresta 18/20, nostosta 6/10 ja kuljetuksesta ohjaajalle 3/20, eli hakupisteitä 27. Hyväksyttyä perusrataa varten hakukaaresta, nostosta ja kuljetuksesta pitää saada yhteensä vähintään 25 pistettä. 

Poispäinajo meni meidän tasoon nähden aika kivasti. Lähti tosi hyvin suoraan, kaksi pientä mutkaa tehtiin, ensin oltiin vähän liikaa vasemmalla, käänsin, hetki mentiin taas suorassa linjassa kohti ajoportteja, sitten lauma lähti liikaa oikealle, ja tehtiin vähän isompi lenkki siihen. Välillä huomasin ajautuvani itse vähän turhan lähelle koiraa, kun poispäinajossahan mun pitäisi olla koiran takana tai sivulla niin, etten vaikuta lainkaan lampaisiin omalla liikkumisellani. Fisu ei ole hirveän kokenut ajossa ja tempo on vähän turhan vauhdikas, joten joudun pysäyttelemään sitä aika paljon, ja ymmärtääkseni siitäkin menee pisteitä jos ajo ei ole tasaista tempoltaan. Osuttiin hienosti kuitenkin ajoportteihin, kaikki lampaat menivät niistä läpi. Pisteitä poispäinajosta 4/10. Sitten käänsin oikean flänkin kautta Fisun lampaiden taakse, ja lähdettiin tekemään peruskuljetusta, eli minä edellä, lampaat välissä ja koira lampaiden takana. Ensimmäisen suoran tokaa porttia kohti tein niin, että kävelin takaperin, jotta näin koko ajan lampaat ja koiran, ja sain Fisun pidettyä riittävän hyvin kurissa. Fisuhan meinaa ryysiä liian lähelle lampaita myös kuljetuksessa, joten käskin sitä vähän väliä maahan. Linjalla pysyttiin tosi hyvin ihan koko peruskuljetuksen ajan, mutta epätasaisesta temposta tässäkin menetimme pisteitä, kun välillä lampaat meinasivat pysähtyä ja välillä spurttasivat vauhdikkaammin, kun Fisu sijainti vaihteli. Tokaan porttiin osuimme myös, ja käännös portin jälkeen kohti häkkiä oli myös ihan hyvä. Viimeisen kuljetuspätkän kävelin etuperin, ja katsoin välillä vaan taakseni ja käskytin Fisua maahan. Linja oli tässäkin ihan suora, ei tarvinnut yhtään korjailla sitä, mutta tempo oli vaihteleva, kun jouduin välillä makuuttamaan Fisua. Pisteitä kuljetuksesta 15/20.

Ennen häkitystä laitoin Fisun maahan odottamaan lampaiden taakse, kipitin häkille avaamaan portin, ja ajettiin lampaat suoraan häkkiin sisään. Tuomari oli rataantutustumisessa sanonut, että tämä oli hänen mielestään ideaali suoritus. Toki, jos lampaat tulevat liian lähellä ohjaajaa, on koira pakko siirtää lampaiden eteen, jotta ohjaaja pääsee avaamaan häkin portin, mutta Fisulla sain pidettyä lampaat sen verran kaukana musta, että näin ei tarvinnut tehdä. Häkitys sujui hienosti, lampaat kävelivät rauhallisesti ja ihan suoraan häkkiin, ei tarvinnut korjata yhtään suuntaa. Laitoin häkin kiinni, kutsuin Fisun häkin portille, päästin koiran sisään, ja laitoin vasemman kautta kiertämään sen lampaiden taakse. Tässä Fisu otti tosi hyvin flänkkikäskyn ja meni aivan häkin reunaa pitkin, ja lampaiden takana käskin sen maahan. Sitten avasin portin, ajettiin lampaat ulos, laitoin portin kiinni, ja Fisun vielä vasemmalla flänkillä lampaiden taakse ja maahan. Siinä vaiheessa tuomari huusikin jo kiitos, ja varikon koira lähetettiin hakemaan lampaita. Pisteitä häkityksestä 9/10 ja häkistä ulos 10/10.

Helpotus oli melkoinen, selvittiin hengissä ja pyörtymättä koko rata läpi!!!! Arvelin, että pisteet eivät riitä tulokseen, kun haku oli niin huono, ja yllätys olikin melkoinen, kun kävin katsomassa tulostaulua. Siellä se luki, 65p PPR1!!! Niin huikeaa!! Oikeille tilallisille ja paimennuksessa tavoitteellisesti kisaaville perusrata on varmasti ihan pikkujuttu eikä vielä kerro kauheasti koiran ominaisuuksista, mutta tälläiselle peruspulliaiselle ja paimennusharrastelijalle se on kyllä tosi hieno saavutus ja paljon enemmän, mitä uskalsin edes toivoa 2,5-vuotiaan, hyvin kokemattoman koiran ja ensikertalaisen ohjaajan suhteen. Olen ihan hurjan kiitollinen meitä paimennuksessa tänä kesänä kouluttaneille, ilman Katjan, Marikan ja Kaisan neuvoja ei tämä olisi ollut mitenkään mahdollista. Toki ollaan treenattu muuallakin, ja pohjatyö paimennusta ajatellen on tehty jo viime kesänä, mutta Fisu on kyllä edistynyt aivan huimasti tässä viimeisen kahden kuukauden aikana.

Kilpailusuoritusten jälkeen oli vielä luoksepäästävyyden tarkastus. Tässä kaikilta ensimmäistä kertaa perusradan suorittavilta katsottiin mikrosiru ja tuomari tervehti koiraa. No Fisu tietenkin kiipesi tuomarin syliin ja oli kovin otettu saamastaan huomiosta :D Sekin osuus siis hyväksytty, ja tässä poseeraa mun rodunomaisen kokeen suorittanut pieni paimenkoira <3

14199433_10154512783591170_7067757977728