Tänään oli taas tälläinen päivä... Koirat päättivät keksiä kaikkea kivaa helpottaakseen mamman hankkimattomien joululahjojen aiheuttamaa stressiä. Molemmat ovat päivän mittaan käyneet napostelemassa jotain ulkona, kävin iltalenkillä katsomassa mitä, ja myyrän raatohan siellä oli. Ei ollut sama minkä Sara päivällä tappoi, vaan tästä oli jo syöty melkein kaikki, luut ja sisälmysten jämät jäljellä, kiva kiva, että sitä ovat sitten popsineet. Ties mitä myyräkuumeita noista saa. Myyrän raadon todennäköinen aiheuttaja löytyi sitten myös iltalenkillä, törmäsin tuttuun irtokissaan meidän talon liepeillä. Kissa näytti tosi viluiselta tuolla melkein 15 asteen pakkasessa, joten ajattelin kokeilla jos se antaisi ottaa kiinni ja komensin siksi koirat maahan. Kissa antoi ihan hyvin lähestyä, olisi varmaan mielellään tullut meille yöksi lämmittelemään, ja aamulla olisin voinut viedä löytöeläinkotiin, mutta Sara oli vähän toista mieltä. Sarahan on ihan hulluna kissoihin, eikä kertakaikkiaan kyennyt olemaan paikalla kun kissa oli lähellä, ja säikytti sitten kissan tiehensä...

No, sisällä sitten aloin ihmettelemään että miten meillä on verta lattialla, Stepin juoksuhan loppui ajat sitten. Tutkimus osoitti että Stepin vasemmassa takajalassa anturan reunassa on ikävän näköinen haava... Stepillä on selvästi joku pakkomielle kerran vuoteen satuttaa jalkansa, lähes tarkalleen vuosi sitten käytiin hakemassa antibiootteja kun Stepillä oli silloinkin haava jalassa ja se oli tulehtunut. Huuhtelin haavaa vedellä ja putsasin petadinella, oli selvästi aika kipeä. Lenkillä ei kyllä huomannut liikkeessä mitään, vasta nyt kun tultiin sisälle. Toivottavasti tällä kertaa ei tulehdu...