Huomenna on äikän yo-kirjoitukset, siispä treenaamaan tokoa ;))) Tehtiin Stepin kanssa seuraamista, luoksetulon stoppia ja ohjatun suuntia. Seuraamiseen kokeilin uutta taktiikkaa, eli piiiiitkää suoraa ilman palkkaa, jos sillä saisin vähän tasaantumaan. Ensin naksuttelin vaan perusasennossa pään oikeesta kohdasta, sitten tehtiin vähän kaaviota, aina kun valui eteen, pysähdyin, aika äkkiä hokasi mikä on leikin idea. Sitten sitä suoraa, varmaankin sellainen 100m :) Kehuin välissä kun oli hyvä, mut en palkannut. Paikka oli vähän turhan edessä, mutta asenne hyvä ja työskentely kivan rauhallista, kontaktin piti hyvin. Täyskäännös suoran jälkeen ihan hyvä, eli Stepillä tässä ei ole mitään ongelmaa pk-tottista ajatellen. Paluumatkalla valui vielä eteen, korjasin, ja sen jälkeen kehuin kun oli hyvä. Sitten sitä luoksetuloa, voi kääk mikä vauhti... Ihan järkky, ei sillä ole mitään mahdollisuutta pysähtyä kunnolla kun tulee noin saakelin kovaa. 2 stoppia peruutuksen kera, 1 normaali, valui kaikissa... Sitten niitä suuntia, ensin pallon heitolla, sitten niin että pallo oli valmiina. 

Saran kanssa seuraamista, merkkiä ja ohjatun suuntia. Seuraamisessa myös Saran kanssa pitkää suoraan, oli aika hyvä! Täyskäännökset etenkin tosi nättejä, ja paikka oli aika jees, vähän edessä mutta ei painanut juuri lainkaan! Merkkiä eri suunnilta, että hahmottaisi paremmin paikan. Mua kohti tullessa oli aika vaikee, tuli aina liian pitkälle. Ohjatun suunnat oli hyvin muistissa, eipä siinä mitään ongelmaa

Stepillä on nyt joku hassu vaihe menossa, tuntuu ihan kun sillä olisi joku myöhäis-mörköikä. On nähnyt mörköjä jo useamman kerran lenkillä, joku päivä säikähti pään yli lentävää isoa lintuparvea, keskellä kävelytietä lojuva paperipussi aiheutti kovasti ihmetystä, jonain iltana ihmetteli luistinradan penkan päällä tasapainoilevia lapsia, ja tänään kauhistui naapuritalon katolta lunta pudottelevaa miestä. Kaikkiin mörköihin reagoi samalla tavalla, eli häntä ja niskakarvat nousee pystyyn, ja lähtee joko suoraan kohti, tai tekemään sellaista laajaa kaarta. Jos oikein kunnolla säikähtää, saattaa myös haukkua ja murista. Hassu peepe... 

Tässä muutama tuore kuva meidän neideistä:

Meillä ei ole tainnut koskaan olla näin paljon lunta, ainakaan niin että mä muistaisin...

Pikkuteini <3

 

Sara -aina yhtä viisaan näköisenä :)

Sara lempipuuhassaan, eli kaivelemassa lumen alta sinne viskattuja lumikökköjä

Tehtävä suoritettu!