Lauantaina käytiin treenaamassa esineruutua molempien kanssa. Tein nyt tarkoituksella nenätreenin, että saisin esineiden yli juoksemisen pois. 2 esinettä ihan eteen, eka oli joku 5-6m päässä, toinen jossain 10m päässä. Yksi esine oli takarajalla. Otin ekaksi lähimmän esineen, se oli iso ja voimakkaasti haiseva lapanen, jonka olin kuitenkin laittanut aluskasvillisuuden sekaan niin, ettei se näkynyt yhtään. Lähetin ihan suoraan kohti esinettä, ja Sara juoksi täyttä vauhtia ohi n. 0,5m päästä.... Ei ei ole tosiaankaan nenä auki kun menee kaasu pohjassa. Ärähdin ja kutsuin takaisin, ja lähetin uudestaan, taas sinkosi ohi. Ärähdin uudestaan ja kutsuin pois, nyt sai paluumatkalla hajun ja nosti esineen. En kuitenkaan palkannut tästä. Seuraavaksi yritin lähettää takaesineelle (joka oli keskellä takana), mutta saikin matkalla reunassa olevasta lähiesineestä hajun, eli nyt oli kyllä nenä auki tosi hienosti. Ei kuitenkaan saanut heti paikannettua, ja vähän aikaa etsittyään kyllästyi ja jatkoi matkaa syvemmälle! Ärähdin rumasti ja huusin pois, hyi mikä sika! Hylkää esineen vaikka on jo hajulla!!! MUR!!!!!!!!! Lähetin uudestaan, tällä kertaa esinettä kohti. Sai taas helposti hajun, mutta kesti tosi pitkään tarkentaa. Nosti kuitenkin esineen ja toi. Sitten vielä takaesine, siinä ei luonnollisesti mitään ongelmaa... Tämä on kyllä niin ikuinen ongelma meillä. Nenä aukeaa vasta kun on saanut juoksennella eka. Yllättävän hyvin kuitenkin reagoi torumiseen, keskittyi paremmin kun sai palautetta.

Stepille otin myös 3 esinettä, se meni kivasti. Myös sillä oli tosin ongelmia etuesineen kanssa, sillä oli kyllä nenä auki, mutta tosi kauan joutui tarkentamaan. Suoraanhan se ei mene, en ole jaksanut opettaa niin hyvin pistoja kun Saralle.

Eilen oltiin Purinalla agilitykisoissa, kisaformaatti oli ihan uudenlainen: tarjolla 2 agirataa ja 2 hyppyrataa, ja kisat totetutettiin yhtäaikaisesti kahdella kentällä, niin että saman säkäluokan kisat pyörivät yhtä aikaa. Ylimääräistä odottelua ei siis tullut juuri lainkaan, ja ratoihin tutustuttiin molempiin ensin, ja sitten käytiin juoksemassa sisällä agilityrata ja ulkona hyppyrata heti perään. Agiradat tuomaroi Henkka Luomala, hyppärit Minna Räsänen. Eka agirata oli aika vaikea, paljon tiukkoja käännöksiä, välistävetoja, kepeille tosi hankala kulma ja kepeiltä tiukka käännös takaakiertoon. Ei oikein yhtään sellaista kohtaa, missä ehtisi hengähtämään. Alussa 2. hyppy oli takaa, Saralla tuli ponnistuksessa joku häiriö, ja kolautti rimaa, ei tippunut. Sitten mentiinkin pitkä pätkä tosi nättiä rataa, kepeille ei lähtenyt hakemaan, mutta sain sen jotenkin survottua oikein sisään. Sitten taas siistiä menoa ihan viime metreille... Putken jälkeen oli hypylle takaakierto, olin ehkä vähän turhan lähellä hyppyä ja peitin varmaan osan siivekkeestä, kun Sara ei lähtenyt takaakiertoon vaan livahti mun edestä väärin päin hypyn. No korjasin, ja taas! Ei lähtenyt sitten millään takaakiertoon. Korjasin uudestaan, no nyt hyppäsi, mutta sitten hyllytti vielä uudestaan aan alla olevaan putkeen.... Huoh.... Taas korjattiin, ja aalla meni vielä askeleet sekaisin ja tippui sivusta alas... Johan oli räpellystä!

Melkein saman tien tokalle radalle, olisko jäänyt joku 5min aikaa ratojen väliin. Hyppäri oli myös tosi vaikea, alussa tosi ahdas väli mistä piti tehdä takaakierto, keppien jälkeen kahden hypyn välistä takaakierto, suorasta putkesta tiukka käännös ja taas takaakierto.... Alku meni tosi kivasti, ehdin hienosti ekaan takaakiertoon ja tein siihen saksalaisen, toimi sikahyvin. Keppejä edeltävällä pituudella leikkasin varmaankin liian tiukasti, koska Sara haki 2. väliin kepeille. Sinnä menikin sitten rytmi sekaisin, ja loppurata oli aivan karmeaa räpellystä! Tuntui, että joka toiselta esteeltä hyl... Lisäksi tippui yksi rimakin. Plaah. Mulla on molemmat radat videolla, mutta en kyllä kehtaa julkaista.

Tässä välissä koitin kasata omaa päätä, nyt loppuu tämä räpellys! Olihan nuo radat vaikeita, mutta ei siellä ollut oikeasti mitään, mitä me ei osattaisi. Oli vaan jotenkin löysä fiilis, vähän sellainen mölli-kisameininki, en keskittynyt kunnolla. Toka agirata oli vähän helpompi, mutta ei mikään kovin helppo sekään. Takaakiertoja oli taas... Nyt kuitenkin mentiin reippaalla asenteella, kyllä me tästä selvitään. Ja hyvin selvittiinkin, ihan siisti nolla :) Loppusuoran olin suunnitellut juoksevani toiselta puolelta, mutta en päässytkään keinulla vaihtamaan puolta, mutta hyvin se meni noinkin. Tulos 0vp ajassa -12,66s ja sija 1./24. Video nollavoitosta

Vika hyppäri oli varmaan radoista kaikkein vaikein. Koko radan aikana mentiin vissiin pisimmillään 2 hyppyä suoraan... Koko ajan sai olla kääntämässä ja vääntämässä. Oma asenne oli nyt kuitenkin kunnossa, kyllä tämäkin rata on ihan mentävissä. Alku meni kivasti, mutta takanurkassa valssissa tippui rima :( Täysin oma moka, videolta näkee kuinka huitaisen kädellä just kun hyppää. Muuten ihan ok rata, suoralla putkella sain enemmän etumatkaa kun olin ajatellut ja meinasin mennä valssaamaan, mutta sitten en kuitenkaan ehtinyt ja käännöksestä tuli huono. Plussaa kuitenkin se, että pysyi kasassa vaikka vaihdoin 2 kertaa ohjaussuunnitelmaa kolmen esteen aikana :D Tulos 5vp ja aika -5,94s ja 6. sija... Oltiin muuten huonoin tuloksen saanut, koko radalta tuli vain 6 tulosta, muut hyllytti. Video

Agilitykisojen jälkeen hakutreeneihin, päätin nyt testata taas Saran nenää, ja tuomarin mielipidettä siitä, että koiralla näyttää menevän nenä kiinni siinä vaiheessa kun se alkaa väsyä. No, nyt Sara ei ainakaan ollut ihan pirteimmillään, kun 4 aksarataa oli jo juostu. Otin 4 ukkoa, molemmat etukulmat, yhden umpparin ja yhden sellaisen piston, missä maalimies oli "piston keskellä" eli jossain 15m keskilinjalta, ja lähetin niin että maalimies jäi laatikkopiston keskelle. Alotin oikeesta etukulmasta, lähti mun mielestä vähän vinoon ja huusin pois. Lähetin uudestaan ja lähti samaan suuntaan, annoin mennä, ja keskilinjalla edetessä huomasin etukulman merkin juuri siellä mihin lähetin Saran... Hups. No sieltä ilmaisu, ja otin piilolla hallintaan ja palkkasin kädestä. Oli ihan kiltti. Sitten vasen etukulma, oli tosi tiheää. Hyvin lähti suoraan, ja löysi saman tien. Sitten umppari oikeella, sinnekin ihan nätti suora pisto ja ilmaisu. Vikaksi sitten lähiukko, tämä meni just niinkuin epäilinkin, eli teki kyllä hienon laatikkopiston, mutta ei löytänyt ukkoa. En palkannut enkä kehunut pistosta, lähetin uudestaan. Lähti kyllä hyvin mutta teki piikki piston, tuli tosi läheltä maalimiestä pois pistolta eikä vieläkään löytänyt. Toruin Saraa, kyllä tuolta etäisyydelta olisi jo pitänyt saada haju jos vaan nenä olisi auki... No heti kun olin nuhdellut, alkoi nostaa nenää ja sai keskilinjalle hajun maalimiehestä, lähetin siitä ja nyt löysi. Vähän alkaa tuntua siltä, että tämä on ihan vaan sikailua! Ollaan tehty varmaan liikaa tyhjää, on ihan tottunut siihen ettei joka pistolta löydy ukkoa, eikä enää etsikään tehokkaasti, juoksee vaan. Näitä lähiukkoja pitää tehdä nyt oikein kuurina.

Illalla lenkillä Sara vielä jatkoi porsastelua, karkasi meinaa ihan kunnolla taas riistan jäljille. Huutelin sitä ja tulikin käymään, kehuin ja kutsuin Steppiä ottaakseni molemmat hihnaan, sillä välillä kun otin Steppiä kiinni, Sara oli kadonnut uudestaan, ja olikin poissa varmaan 5min. Huutelin ja huutelin, ei näy eikä kuulu. Lopulta sitten tuli aivan läkähtyneenä, missähän asti lie oli käynyt... Ärsyttävä rakki!