Otettiin viime torstaina Saralle viestiä, en vaan jaksanut kirjoittaa kun eipä siinä mitään kummia ollut. Juoksutettiin Puolarmetsässä vaan Saraa, kun Dante on kipeänä. Matka oli lyhyt ja helppo, tarkoituksena vain lisätä lyhyen matkan rutiinia ja motivaatiota. Sara juoksi saramaisen hienosti, ja kaikki pelitti niinkuin kuuluukin. Hyvä Sara.

Tänään otettiin sitten illalla EPK:n treeneissä uudestaan viestiä, teemana harjoitella tuomarin käskytystä. Sara oli varsin kiihkeällä päällä, uikutti ekassa odotuksessa ja kun seistiin siinä lähetyksessä ja kouluttaja sanoin aika, niin Sara sinkosi jo matkaan! Eli se teki juuri sen mitä pelkäsin! Karjaisin tosi rumasti että SARA HYI!! ja otin takaisin sivulle, totteli kyllä kiltisti. Tosi hyvä että se teki tuon nyt eikä sitten NOMeissa. Otettiin uudestaan ajan laskemisia, nyt Sara enää nytkähti joka kerta kun kuului jotain. Palkkasin Saraa kun se odotti kiltisti. Mun käskyllä lähti sitten täysiä, lähtöulinan kera. Muut lähetykset menikin ihan hyvin, enää ei yrittänyt karata, ja hyvä niin.

Otettiin ennen viestitreenejä samalla porukalla esineruutua Saralle, niin että ruudussa ei ollut mun hajua eikä esineet olleet mun. Ja johan oli taas työskentely samanlaista kuin kisoissa. Eka esine löytyi suht helpolla, toista jouduttiin etsimään jo aika kauan, ja kolmas ei meinannut löytyä millään. Sara työskenteli ihan onnettomasti, kipitti ravilla ympäri ruutua ja esitti työskentelevänsä. Se ihan selvästi kyllä huomaa esineeet, menee moneen kertaan niiden päältä, mutta ei nosta ei. Lähetin aina vaan uudestaan enkä yhtään auttanut koiraa, kyllä näin kokeneen koiran täytyy osata jo työskennellä. Jossain vaiheessa Sara meni pissalle ruutuun, ja silloin mulla meni hermot. Karjaisin sille että hyi, ja siinä vaiheessa Sara sitten totesi että voisihan sen vikan esineenkin vaikka tuoda ettei mamma ihan täysin hikeenny, kävi hakemassa esineen ja toi. Voi mikä sika! Se aivan ilmiselvästi tiesi koko ajan missä esine on, ei vaan viittinyt tuoda. Otettiin loppuun niin että kävin viemässä itse esineen takarajalle niin et Sara näki, ja lähetin hakemaan että saatiin motivaatiota lisää. Mutta on tuo kyllä harvinaisen sikamainen koiraksi.