Viikonloppuna reissattiin Fisun kanssa Jämille T-leirille. Perjantaina iltapäivän ohjelmassa oli ensimmäisenä jälkitreenit. Treenattiin kahdestaan Pipsan kanssa, siskot saivat omat miniryhmän :D Tallottiin jäljet vanhenemaan, ja odotellessa treenattiin esineitä. Testattiin Fisulle esineruudussa esinejonoa, eli samalla linjalla neljä esinettä peräkkäin, toiveina, että jos menee suoraan ja nenä on auki, saa ainakin jostain esineestä hajun. No, meni se jokseenkin suoraan, mutta nenä ei ollut kovin hyvin auki. Juoksi täyttä vauhtia etuesineistä yli ja nosti ensimmäisenä toisen takaesineen. Takaisin tullessa sai hajun toisesta etuesineestä ja vaihtoi kesken matkan :O Toi siis kuitenkin toisen etuesineen, laitoin uudestaan niin haki pudottamansa esineen. Sitten löytyi toinen takaesine seuraavalla lähetyksellä, ja viimeisenä vasta lähin esine, josta oli juossut reagoimatta yli monta kertaa.

Koska jäljet eivät vieläkään olleet riittävän vanhoja, otettiin tarkkuusetsintää. Esineenä meillä oli jokin pesula/kärrypoletti. Fisu on treenannut tarkkuutta vain yhden kerran aikaisemmin, silloin palkkailin vaan esineen ottamisesta suuhun. Nytkin Fisu tajusi heti mistä on kyse, ja sille luontaisin tapa ilmaista on ottaa esine suuhun. Saatiin muutama oikein hyvä toisto, kunnes sitten yhdessä esineen luovutuksessa esinettä ei enää ollutkaan missään, Fisu oli nielaissut sen. Hups....

Lähdettiin ajamaan jälkiä, Fisun jälki oli noin kilometrin mittainen, 6 keppiä, reilun tunnin vanha. Janalle kokeilin nyt sellaista, että toin Fisun lähetyspaikkaan koko ajan nameja syötellen, laitoin maahan, syötin siinäkin vielä muutaman namin, ja sitten vähäeleisesti lähetin. Lähti kovaa, mutta ei sentään haukkunut tai ollut muutenkaan niin hullu kuin mitä syksyllä. Nosti jäljen nätisti oikein. Heti jäljen alussa pysähtyi jäljen sivuun syömään jotain, luulin, että syö jotain hirvenkakkaa, mutta ei, siellä olikin kasa nappuloita! Joku muukin oli nähtävästi treenannut jälkeä samassa kohdassa, koska meidän nameja ne eivät olleet. No, sinänsä hauska tietää, että nyt Fisu taas syö jäljellä. Jälki meni oikein kivasti, jäljesti ihan tarkasti, kulmat selvitti suht hyvin ja kaikki kepit nousi. 

Mökeillä oksennutin Fisun, jotta ei saa mitään suolitukosta tarkkuusesineestä. Fisu oli tosi sitkeä, ei millään olisi halunnut luopua kallisarvoisesta aarteestaan, ja sain juottaa melkoisen määrän vetyperoksidia, ennen kuin oksensi. Onneksi saatiin esine kuitenkin tulemaan...

Lauantaina aamulla jatkettiin jälkitreeneillä. Nyt otin teemaksi Fisulle keppijekut. Jälkien vanhetessa treenattiin taas esineitä. Kaksi esinettä takana kulmissa, edessä neljän esineen rivi, taas samalla idealla kuin perjantaina. Lähetin Fisun esinerivin läpi, niin, että sen on pakko saada hajua edes jostakin esineestä. Eipä mennyt kovin häävisti, takaesineille Fisu ei millään meinannut irrota suoraan, juoksi jonkun 20m suoraan ja sitten lähti aina kaartamaan jonnekin. Ensimmäisen esineen kohdalla menin lähemmäs lähettämään ja löysikin sitten heti kun suvaitsi edetä suoraan, toinen takaesine ei meinannut löytyä millään, ja käytiin tekemässä hajunhaku sinne. Etuesineistä Fisu juoksi odotetusti yli, huusin takaisin ja palatessa löysi. 

Jälkikään ei mennyt kovin hyvin. Jana sentään oli hyvä, taas lähti vauhdilla, mutta ei millään hullun raivolla, ja nosti oikeaan suuntaan. Jäljesti pääosin kivasti, mutta keppejä nousi vain 5/8. Toki kepit oli tarkoituksella vaikeissa paikoissa, mutta ärsyttävää, kun aina vaan samanlaiset kepit on Fisulle vaikeita treenistä huolimatta. Fisu väistää erilaisia maastonmuotoja, kuten kuoppia, kantoja ja risukasoja, ja jos keppi on sellaisen kohdalla, se jää hyvin todennäköisesti löytymättä, kun Fisu ei ole jäljen päällä. Yhden hienon keppi-ilmaisun Fisu teki peurojen ruokintapaikalla, tässäkin väisti rakennelmia ja oli ehkä 3m jäljen sivussa, mutta sai silti hajun kepistä ja löysi sen.

Iltapäivällä oli vuorossa tokoa, kehätreenit isolla porukalla. Tehtiin ensin liikkeet kolmessa kehässä ja sitten paikallaolot. Fisu aloitti kiertohyppynoudolla, siinä otin ensin pelkän kierron läpijuoksuna, sitten stopin jossa päästin tarkoituksella pitkäksi, pyysin peruuttamaan, ja siitä loppuosa. Tää oli kaiken kaikkiaan oikein kiva, kierrot oli ihan ok, ei nyt mitään supertiiviitä mutta kuitenkin ihan järkeviä, hyvällä vauhdilla, stoppi tosi täpäkkä, loppuosa hyvä vaikka oli aika vinossa. Tykkäsin ilmeestä, jolla teki, oli kivasti auki ja rento. Sitten luoksetulo, otin läpijuoksuna. Ei pahemmin ennakoinut, eli hyvä. Seuraava kehä aloitettiin ruudulla. Eteenlähetys taas vähän vino oikealle, osui renkaan rajalle, en kuitenkaan nillittänyt tästä enkä korjannut. Ruutuun löysi, joten siitä palkkasin. Sitten seuraamista, ja tehtiin seuraamisen yhteydessä zetan asennot järjestyksessä maahan, istu, seiso. Seurasi ihan suht kivasti, oli vähän tiivis, mutta ei sellainen ärsyttävän tönivä. Kaikki jäävät oikein, maahan tuntui vähän hitaalta kun ei selvästi yhtään odottanut käskyä. Käännös+seis kohdissa autoin, jotta tulisi suoraan. Sitten vielä ohjattu, tämäkin oli ehdottomasti positiivinen yllätys! Merkille meni suht reippaasti, ja laitoin kiertämään "bäk" käskyllä merkin ja palkkasin. Siitä suoraan uudestaan merkille, ja haettiin vasen. Nouto oikein hieno, vaikka kapulat oli ihan kehänauhan edessä ja vasemmalla myös ruutu. Luovutus vähän vino, joten en palkannut siitä. Vikassa kehässä tehtiin zeta, mutta ilman asentoja, kun tuntuu odottavan niitä liiaksi. Niin kävi nytkin, seuraaminen ei tuntunut kivalta, ja huomautin siitä. Otettiin uudestaan, ja nyt oli huomattavasti parempi ja keskittyi seuraamiseen. Sitten tunnari, siinä kapuloiden vientiä odotellessa yllätin Fisun käskemällä maahan, ja ennen lähetystä pyysin kiertämään mun jalkojen takaa. Kapuloille meni ihan nätisti ja otti heti oman, mutta oli niin huono ote, että kapula putosi matkalla. Noukki itse ilman ylimääräisiä käskyjä, luovutus vähän vino edessä. Sitten vielä kaukot, ne olikin taas tosi huonot. Häiriössä jotenkin on nyt sählännyt paljon näiden vaihtojen kanssa, nytkin teki sellaisia puolittain vääriä vaihtoja, oli nousemassa seisomaan ja päättikin istua, ja teki jotain siltä väliltä. Ei ollut nyt varsinaisesti tahmea, mutta ei myöskään kovin hyvä. Paikallaoloja tehtiin ensin avo-koirien seurana, tehtiin ihan perus istuminen ja kävin vaan palkkaamassa siitä. Sitten uudestaan evl-ryhmässä, nytkin tein pelkän istumisen, ja kun muut laittoin maahan, muistutin käskyllä, että pitää istua, ja kävin palkkaamassa. En laittanut ollenkaan maahan, kutsuin suoraan istumisesta luokse.

_full-2.jpg_full.jpg_full-3.jpg_full-4.jpg

Sunnuntaina ensimmäinen treeni oli paimennusta. Lampaat olivat taas tosi liukkaat ja villit, ja tilannetta vaikeutti se, että niillä oli tosi kova veto verkkoaidalle, eikä niitä oikein voinut päästää sinne ainakaan kovassa vauhdissa, etteivät yritä yli tai läpi aidasta. Tehtiin flänkkejä, ja otin nyt ekaa kertaa pillikäskyä mukaan oikean puolen flänkkiin. Tätä Fisu ei kyllä tajunnut kovin hyvin, ei meinannut lähteä vihellyksellä, kun selvästi luuli, että käsky tarkoittaa maahan. Lisäksi jätti koko ajan oikean puolen flänkkiä ihan vajaaksi, ihmeteltiin aluksi, että mikä homma tämä on, mutta loppujen lopuksi taisikin olla vain viisas niin tehdessään. Havaitsi siinäkin lampaiden vedon, ja toimi sen mukaan. Vasemmat flänkit oli hyviä, ja niissä meni sitten taas reilusti yli tasapainosta peittämään vetoa. 

Sunnuntain viimeinen treeni oli taas jälkeä. Nyt tehtiin ensimmäistä kertaa tarkoituksella harha, eli jäljen loppuun merkattiin kohta, johon tehtiin jälkeä selvästi tuoreempi ihmisharha. Odotellessa tehtiin taas esineruutua. Talloin ruudun aukealle, jossa oli vain kanervaa ja ihan pieniä, polvenkorkuisia mäntyjä. Tuuli tosi kovaa oikealta vasemmalle, ja laitoin esineitä takarajalle kolme, ja oikealle eteen yhden. Aloitin oikeasta reunasta, lähti kovaa ja suoraan ja taas ohi etuesineestä. Huusin pois, ja takaisin tullessa sai hajun tosi kaukaa. Tämä alkaa nyt olla enemmän sääntö kuin poikkeus, että mennessä juoksee nenä kiinni, mutta kun huudan takaisin, avaa nenän ja löytää aina paluumatkalla. Takaesineistä kaksi ensimmäistä meni ihan tosi hienosti, juoksi suoraan ja sai hajun ja löysi heti. Vika oli sitten vaikea, lähti taas koko ajan kiemurtelemaan ja jouduin lähettämään monta kertaa. Lopulta onneksi irtosi sen verran suoraan että sai hajun suht kaukaa ja löysi. Hyvin kyllä huomasi, että tuulen mukana haju leviää paremmin ja sai hajun tosi paljon kauempaa kuin yleensä.

Jäljellä oli ikää vähän päälle tunti, pituutta noin 500m ja neljä keppiä, ja vikalla suoralla ensin koiraharha ja sitten ihmisharha. Janalla oli nyt havaittavissa samanlaista kaahotusta kuin viime syksynä, lähti aivan täysiä, mutta meni niin nätisti suoraan, että en raaskinut ottaa pois. Nosti hienosti jäljen oikein. Jäljesti tosi kivasti, kaikki kulmat tosi tarkasti ja täsmällisesti, ja näin koko ajan jäljentekijän askeleet. Keppejä ei kuitenkaan noussut, en tiedä miksi :/ Kaksi ensimmäistä keppiä jäi, ja kolmaskin olisi varmaan jäänyt, mutta tiesin suurinpiirtein kepin sijainnin, ja jarrutin liinasta sen kohdalla, jotta pääsisin palkkaamaan. Taskut oli nimittäin täynnä ylijääneitä leirieväitä, joista piti päästä eroon :D Koiraharhaan ei reagoinut mitenkään, ja ihmisharhaan reagoi juuri niinkuin arvelinkin, eli lähti kauhomaan harhan suuntaan selvästi erilaisella ilmeellä kun kyseessä oli kuitenkin tuoreempi jälki. Päästin vähän matkaa tarkastamaan harhaa, ja sitten jarrutin liinasta. Tajusi itse kääntyä takaisin ja vaihtoi takaisin omaan jälkeen, ja vikan kepin nosti itse. Jes! Ihan hyvä treeni siis, vaikka toki metsään jääneet kepit aina harmittavat.

Tällä viikolla ollaan nyt sitten valmistauduttu WAO-reissua varten. On haettu apteekista lääkkeitä, tuikattu leptospiroosirokote kalaan, totuteltu lentoboksiin ja käyty tekemässä viimeistely-aksat Ojangossa. Fisu treenasi lähinnä keppejä ja kontakteja, ja hyvä mieli jäi. Sarakin pääsi vähän treenaamaan puomia, ja vitsit se on hieno!! Tämä oli nyt kolmas kerta, kun tehtiin kokonaista puomia, ja tällä hetkellä kokonaisilla puomeilla on tehnyt 100% täydellisiä jackpot-osumia. Voi kun olisin tajunnut opettaa tämän silloin, kun vielä kisattiin aksaa Saran kanssa! Tässä Saran tyylinäyte videolla. Ja kuten videolta kuulee, Saran käsky puomilla on "jes vapaa", eli tämä opetus on perustunut kyllä ihan täysin puhtaasti tarjoamiseen ja positiiviseen vahvistamiseen. Hyvin näyttää toimivan.

Eilen käytiin illalla Tiian kanssa paimentamassa Lillgårdissa. Jatkettiin Fisun kanssa pillijuttuja flänkeillä. Edelleenkään ei oikein tajunnut, nyt lähti kyllä muutaman kerran pillillä kaarelle, mutta epävarmana ja teki huonoja flänkkejä. Vaihdettiin sitten niin, että sanon ensin suullisesti käskyn ja vihellän perään pillikäskyn, näin teki huomattavasti paremmin, mutta mun oli taas paljon vaikeampi viheltää :D Kovin pitkään en viitsinyt hinkata näitä, joten tehtiin sitten häkitystä. Häkitys olikin aivan mahdotonta, uuhet eivät todellakaan halunneet mennä häkkiin, ja vaikka kuinka yritin pitää oman puoleni, ne aina luikahtivat musta ohi. Fisu yritti kyllä kovasti, mutta ei saatu lampaita häkkiin. Kouluttaja-Eija yritti omalla koirallaan, mutta lampaat eivät nyt kertakaikkiaan suostuneet menemään häkkiin, joten toiselle kierrokselle siirrettiin porukka toiseen tarhaan ja siellä pieneen pyöröaitaukseen, ja tehtiin häkkitreeniä siellä. Pyöröaitauksessakin Fisua jännitti kovasti mennä irroittamaan lampaita seinästä, mutta tosi hienosti tsemppasi ja yritti, ja saikin lampaita irrotettua ihan hyvin. Tosi hyödyllinen treeni, juuri tälläistä lähityöskentelyä Fisu tarvitsee. Lähityöskentelyn jälkeen jännitys purkautui sitten kyllä toilailuun, kun kuljetettiin lampaat takaisin alkuperäiseen tarhaan, Fisu oli aivan villinä eikä vaistonvaraisesta kuljetuksesta tullut yhtään mitään. 

Paimennuskuvat (c) Tiia Hämäläinen

_full-9.jpg_full-7.jpg_full-6.jpg_full-5.jpg_full-8.jpg