Fisu on ollut nyt reilu 2vko ilman lelupalkkaa treeneissä. Muutenkin palkkaus on ollut kehnoa, ei ole edes saanut mitään kovin hyviä nameja, vaan jotain epämääräisiä kuivanameja joita ollaan voitettu agilitykisoista. Huonosta palkasta huolimatta nyt viimeisen ehkä neljän treenin aikana on tuntunut tosi kivalta koko ajan! Palkanodotus lelua kohtaan on siis laskenut selvästi, ja vaihtunut aktiiviseen keskittymiseen. Ainoastaan juoksuliikkeitä odottaessaan Fisu tuntuu edelleen vähän kireältä, niihin en ole saanut odotusta samaan tapaan laskettua kuin muissa liikkeissä, koska niissä tuntuu, ettei Fisu varsinaisesti odota palkkaa vaan sitä juoksemista. Niissäkin ongelma on kuitenkin varsin maltillinen, pientä vilkuilua siirtymässä kohti suorituspaikkaa, sivulla pitää kuitenkin kontaktia. Vauhti sillä ei ole laskenut yhtään, vaikka sitä pelkäsin. Haukkua tai murinaa ei ole tullut enää niiden parin ekan leluttoman treenin jälkeen.

Liikkeet tuntuvat periaatteessa olevan ihan hyvällä mallilla, tällä hetkellä ei tuntuisi olevan mitään isompaa ongelmaa missään. Samat krooniset virheet, joita olen hinkannut oikeastaan koko ajan, ovat toki olemassa (ruudussa jää liian eteen, noutojen luovutukset saattaa olla vähän vinoja, kaukoissa tekniikka ei aivan pidä jne) edelleen, mutta mikään niistä ei tunnu olevan nyt häiritsevän isona. Uutena tyytyväisyyden aiheena on ohjatun merkki, sitä Fisu on nyt tehnyt kosketusalustan kanssa ja ajoittain on väläytellyt tosi hienoja merkkejä! Paikallaoloja ollaan päästy treenaamaan naurettavan vähän.

Sara ja Step lähtivät viikko sitten äidin mukana Helsinkiin, jotta saan autoon enemmän tilaa. Ollaan nyt siis oltu Fisun kanssa ihan kahdestaan viikon verran. Ihan hassua olla vain yhden koiran kanssa, tuntuu melkein kun ei olisi koiraa ollenkaan! Fisu on niin huomaamaton ja vaivaton, että etenkin ulkona vapaana lenkkeillessä sen voisi vaan unohtaa jonnekin, kun ei sitä tarvitse yhtään vahtia eikä se tee mitään typerää. Tänä viikonloppuna käytiin Oulussa reissussa junalla, en muista että olisin Fisun kanssa matkustanutkaan koskaan pitkän matkan junalla Suomessa. Eipä siinäkään mitään ihmeellistä ollut, Fisu on hyvin mutkaton reissukaveri. Oulussa olin varannut la illaksi Dogantti areenalta treenivuoron, ja kävin tokoilemassa vieraassa hallissa. Fisu tuntui sielläkin oikein kivalta ja väläytteli upeita eteenmenoja merkkihäiriöistä välittämättä. 

IMG_1616.jpgIMG_1617.jpg