Nyt on pk-kisakausi taputeltu tämän vuoden osalta, kun oltiin Alavudella jälkikokeessa. Koe oli Etelä-Pohjanmaan kennelpiirin mestaruuskoe, tarkoitus oli olla tottiksen perusteella maastoon, mutta koska koiria oli vain viisi, niin kaikki pääsivät suoraan maastoon ja aloitettiinkin koe jäljillä. Tuomarina Heikki Tuomola. Arvoin numeron neljä, eli hetki jouduttiin odottelemaan ennen omaa vuoroa. Jana oli selkeä ja aika pitkän näköinen, maasto selkeää ja tasaista kangasmetsää ja siellä täällä suota. Janalle lähetin tosi ripeästi ettei ehdi keräämään kierroksia odottelusta, ja lähtikin mun näkemyksen mukaan aivan täydellisesti. Hidasta laukkaa, nenä maassa, piikkisuoraan ja eteni täysin suoraan koko matkan kunnes törmäsi jälkeen. Tarkasti jälkeä ehkä 3 metriä oikealle, kääntyi ympäri ja lähti vasemmalle päättäväisesti. Mitään ei kuulunut, eli oikealla jäljellä oltiin. Aika pian tuli kulma oikealle, ja kulman jälkeen nousi eka keppi. Toka keppi nousi tosi pian ekan jälkeen, ehkä 100m päästä. Sitten tulikin pätkä korkeaa suopursua, ja niiden jälkeen taas kulma oikealle. Tässä kulmassa Fisu pyöri hetken, ja laskin liinan irti ettei takertuisi puihin. Jatkoi oikealle sitten jäljelle päästyään sellaista haipakkaa, että sain tosissani juosta sen kiinni. Pian kulman jälkeen nousi taas keppi, vähän ihmettelin että miten näitä oli niin tiheässä, kun matkaa oli mennyt ehkä 400m ja kolme keppiä jo taskussa. Jatkettiin, pari kulmaa ja suopursuja tuli taas matkalle, ja sitten tultiin aivan valtatie 66:n reunalle. Ajattelin, että siinä on pakko olla kulma ennen tietä, mutta Fisu vaan jatkoi määrätietoisesti suoraan kohti isoa tietä jossa autot huristelivat ohi 100km/h vauhdilla. Tien penkereen kohdalla jarrutin Fisua liinasta, kun olin jo aivan varma, että ollaan tultu kulmasta ohi. Ei suostunut kääntymään, sinne se jatkoi sitkeästi, eikä siinä muu auttanut kuin luottaa koiraan. Jälki kääntyi ehkä 5m päässä valtatien ajoradasta, aivan tien ojan edestä. Olin aivan hämmästynyt, miten se muka siinä voi mennä, ja mietin jo että ollaankohan kuitenkin jonkun sienestäjän jäljellä joka on kävellyt tien reunaa. Mutta ei, neloskeppi nousi tien varresta eli oikealla jäljellä oltiin.
Tunnelmia jäljeltä, joka todellakin testasi ohjaajan luottoa koiraan!
Kepin jälkeen jatkettiin tien reunaa ehkä 100m, ja sitten tuli kulma oikealle. Kulmassa Fisu vähän pyöri, enkä voinut kyllä antaa sen vapaasti tarkastaa jäljen kulkua, ettei pyyhkäise vahingossa tielle. Selvitti onneksi aika helposti kulman, ja pian metsän puolelta pienen viidakko-osuuden ja parin kulman jälkeen jälkeen löytyi vitoskeppi. Oltiin jo suht lähellä autoja, ja ajattelin että tässä on varmaan vika suora ja kohta kutoskeppi, mutta ei, jälki tekikin vielä yhden kulman ennen loppua. Fisu nosti nyt kaikki kuusi keppiä itsenäisesti ja varman oloisesti, jee! Janalta pisteitä 38, kaksi pistettä lähti kuulemaa siitä, että lähden itse liian pian koiran perään. Ihan samalla tavalla lähdin nyt kuin mitä aina ennenkin, enkä muista että siitä olisi koskaan valitettu. Noh, eipä Fisulle sillä ole mitään väliä, vaikka jäisin seisomaan paikoilleni koko janan ajaksi, joten seuraavalla kerralla täytyy yrittää.
Seuraavana esineruutu. Otin ennen ruutua yhden lämppäesineen hajunhakuna, ei meinannut millään saada hajua! Meni aivan vierestä ohi haistamatta. Ilma oli kostea ja sumuinen ja seisoi aivan paikoillaan. Ruutu oli kiva ja aika selkeä, vasemmalla takana jotain kivikkoa, oikealla kuusikkoista pusikkoa, suht hyvä näkyvyys koko ajan. Aloitin vasemmasta reunasta, ekalla pistolla upposi pikkuisen vinoon vasemmalle ja ulos alueelta niin huusin pois, laitoin vähän keskemmältä. Irtosi tosi hienosti vasempaan takakulmaan, tarkasti sieltä vähän matkaa keskemmälle aluetta ja kun mitään ei löytynyt, jatkoi syvemmälle ulos alueelta ja kutsuin pois. Laitoin pari kertaa vielä uudestaan vasemmalle reunaan, ja kun sieltä ei todellakaan mitään noussut, siirryin keskemmälle. Keskellekin irtosi superhienosti pistoilla, etsi koko alueen tosi järjestelmällisesti vasemmalta ehkä ruudun puoliväliin löytämättä tai edes reagoimatta mihinkään. Vähän puolivälin oikealta puolelta sai jostain 10-15m päästä lähetyslinjlta hajua esineestä, pyöri ja yritti pitkään paikantaa, mutta ei löytänyt. Lähti sitten oikeaan reunaan jatkamaan etsimistä, ja kutsuin sieltä pois kun ei selvästi saanut hajua enää. Laitoin uudestaan siitä kohdasta mistä oli saanut hajua, juoksi siitä suoraan ohi reagoimatta ja jatkoi taakse, siellä kävi tarkastamassa alueen oikeaa laitaa ja oli tulossa jo takaisin päin, kun nostikin matkalta jostain suht takaa esineen, en ehtinyt kehua kun nappasi sen niin nopeasti. Sitten loppuikin jo aika. Vain yksi esine siis! Siinä, missä oli pyörinyt, olisi ollut esine, en tiedä miksei saanut paikannettua hajua. Vasemmalla olisi ollut etuesine, josta ei kertakaikkiaan ole saanut hajua, vaikka on pakosti mennyt suht läheltä ohi. Esineruutu oli vaikea muillekin koirille, eikä kukaan löytänyt kolmea esinettä. Joko olosuhteet teki siitä vaikean tai sitten esineet olivat jotakin hyvin heikosti haisevia. Pisteitä 11.
Sitten vielä tottikseen. Tehtiin Heidin ja Kirma-belgin parina, ei tarvinnut onneksi pelätä, että tottispari syö Fisun lounaaksi :D Oltiin ekana suorittamassa. Otin lämmittelyksi vähän seuraamista, yhden istumisen ja yhden maahanmenon. Tuntui ehkä aavistuksen väsyneeltä. Ennen seuraamista kun odoteltiin, piti kuitenkin tosi intensiivisesti kontakia, eli oli ainakin ihan hyvällä mielellä. Seuraaminen tuntui tosi kivalta, oli oikein korrektia ja kaunista, ei mitään valittamista. Tuomari huomautti, että tein ekan täyskäännöksen jotenkin hitaammin kuin toisen, itse en kyllä huomannut tälläistä ja Fisu oli molemmissa hyvin messissä. Erittäin hyvä. Seuraamisen jälkeen vapautin sivulta ja otin pari askelta eteenpäin ja pyysin siitä uudestaan sivulle, jotta saisi aivan pikkuhetken hengähtää ennen istumista, kun siinä on nyt ollut ongelmia. Tämä, tai sitten viimeaikaiset treenit tuotti tulosta, koska istui hyvin, erinomainen. Maahanmeno oli hieno, mutta luoksetulossa teki jonkun ihme banaanin ja tuli ihan kaarella. Kentässä oli siinä kohdassa jotain renkaiden uria, en tiedä olisiko voinut jotenkin väistää niitä? Eteentulo ihan hyvä ja suora kuitenkin ja sivulle ok. Arvosana hyvä. Tässä kohdassa vapautin myös ja otin uuden perusasennon, kun tuomarilla kesti niin kauan kirjoittaa muistiinpanoja. Liikkeestä seisomisessa heittäytyikin maahan :O Todella outo moka, ei ole ikinä ennen mokannut seisomista! En tosin ole nyt uskaltanut treenata kauheasti seisomista, kun ne istumiset on jäänyt kahdessa peräkkäisessä kokeessa seisomaan. Nyt luoksetulo sentään oli hyvä ja suora ja sivulle ok. Tyydyttävä. Tasamaanouto oli ihan kiva, heitto jäi aika lyhyeksi joten paluuvauhti ei ollut kovin häävi, kun ei ehdi kiihdyttää ison kapulan kanssa. Luovutus suora, mutta alkoi edessä taas kallistua kun ei jaksanut pitää kapulaa suorassa, joten nappasin kapulan vähän ennen aikojani. Sivulle ok, erittäin hyvä. Hyppynouto oli hieno, ilmavat ja rennot hypyt mennen tullen ja suora ja siisti luovutus. Erinomainen. Estenouto oli kans hieno, ihan aavistuksen hitaampi paluu kuin meno, erinomainen. Eteenmenossa vähän alkoi vajoamaan valmistelevalla osuudella ennen käskyä, joten kävelin tarkoituksella vielä pikkuisen pidemmälle (17 askelta) ettei pääse ihan heti kun alkoi sitä odottaa. Eteenmeno oli ihan täydellisen suora ja vauhdikas, ja nyt meni maahan!!!!!!!!! Erinomainen. Paikallaolossa ripeä maahan ja ripeä sivulle, erinomainen. Yhteensä 92p, ja isot motkotukset siitä, kuinka vapautin koiran ja palkkasin sitä sosiaalisesti liikkeiden välissä. Olen tätä kyllä harrastanut välillä ennenkin, eikä siihen kyllä kovinkaan usein tuomarit kiinnitä mitään huomiota, mutta tälle tuomarille tälläinen tokomaisuus oli myrkkyä.
Yhteensä siis 271 pistettä eli täpärästi 1-tulos ja JK3, ja piirinmestaruus kultaa! Tämän myötä pk-kausi on tältä vuodelta nyt kisailtu, ja keskitytään seuraavat ainakin puolisen vuotta vain tokoon ja aksaan. Hieno kausi meillä onkin ollut, ollaan päästy tosi hyvin treenaamaan jälkeä kun ollaan asuttu melkein koko vuosi maalla hyvien maastojen äärellä. Kokeita käytiin kolme, kaikista 1-tulos kuudella kepillä! Aika hurjaa, vuosi sitten Fisu oli juuri startannut ensimmäisessä jälkikokeessaan ja nyt se on yhtä 1-tulosta vaille KVA jäljeltä! Palkinnoksi hienosta kisakaudesta käytiin hakemassa Keskiseltä Fisulle (ja vähän muillekin) uusi peti, kun vanhan heitin jokunen muutto sitten roskikseen. Fisu hyväksyy :)
Kommentit