Ensiksi, kiitos kaikille vinkeistä paukkujen suhteen! Tilasin netistä paukku-cd:n, aloitamme sen kuuntelun heti kun tulee postiin. Lisäksi starttipistooli on hankintalistalla, tarkoituksena olisi kokeilla namiruudun ja laukausvarman koiran (Saran) avulla totuttaa Step paukkuihin. Toivottavasti toimii! Onneksi Stepsu ei sentään ole yhdistänyt pelkoa mihinkään muihin ääniin, luulisi, että tuosta yhdestä traumasta se on helppo opettaa pois.

Tiistaina käytiin treenaamassa agia. Kouluttajaa ei ollut, joten tehtiin yhtä aikaisempaa Hannan rataa, joka oli tämä:

 

Alotin Stepin kanssa, rimat vaihtelevalla korkeudella, 50-65cm. Alku ihan supermegahyvin 12-hypylle asti, siinä olin sijoittunut huonosti, hyppäsi väärin päin. Sijoituin paremmin, ja nyt toimi, tein siihen saksalaisen, se meni hyvin. Ainoa ongelma koko radalla oli hyppy 13, tai oikeastaan sen rima... Se oli 65cm korkea, ja tein siihen twistin, en millään päässyt pois alta, aina tuli rima alas... :( Kokeilin vaikka mitä, mutta ihan sama miten päin olen sijoittunut tai miten huidon käsilläni, olen tiellä joka tapauksessa, ja Step ei halua hypätä mua päin, siksi tulee rima alas. Muutaman kerran sain onnistumaan niin että olin kauempana hypystä, mutta siinä on ongelmana se, että vauhdin kanssa en meinaa ehtiä sinne mitenkään. Loppurata menikin sitten hienosti, mutta tuo kohta jäi vähän kaivertamaan.

Saran kanssa sama rata, ekalla kerralla päästiin Aalle asti, ei pysähtynyt kontaktille, joten siihen loppui sillä erää meno. Jatkettiin putkelta, saksalainen meni ok, mutta sama rima alas kun Stepillä :/ Tässä kohdassa on ihan selvästi kyse mun ohjauksesta, kun molemmat tiputtaa saman riman.... Voi kun Hanna olis ollut paikalla, olisi osannut heti sanoa mitä mä teen väärin. Otettiin alusta, nyt päästiin nopealla nollalla maaliin :)) Ihana naku-Sara, on se vaan niin makee <3

Tehtiin Stepin kanssa muutama kerta pk-hyppyä pallon kanssa. Eka lämmittelyksi 80cm, se oikein ilmava, sitten nostin 90cm, nekin oikein hienoja! Tässä kulkee selvästi se raja, koska metristä se ei mene puhtaasti. Otettiin siis vain 90cm hypyllä toistoja, että saisi itsevarmuutta. Annoin aika paljon tilaa ennen ja jälkeen hypyn, että voisi hakea rauhassa ponnistuskohtaa.

Eilen käytiin tokoilemassa nurmella. Step teki ensin seuraamista, treenattiin niin että leikin eka pallolla sen kanssa, sitten irti ja sivulle, kun piti hyvin kontaktia, vapautus pallolle. Tällä haen takaa sitä, että oppisi tarjoamaan kontaktia kyyläämisen sijaan. Toimii yllättävän hyvin, tehtiin yksi kunnon kaavioki, seurasi aika kivasti! Tätä täytyy jatkaa, näyttää toimivan sen verran hyvin. Sitten ohjattua, merkki aivan kamalan hidas, siitä ei palkkaa, kutsuin takaisin sivulle. Nyt vähän reippaampi, palkkasin namilla. Vielä uusi merkki, nyt oli kohtalainen, siitä palkaksi lähetin hakemaan vasemman. Kapulat oli vähän liioitellusti sijoitettu (tarkoituksella), mutta meni aivan törkeen hyvin! Siis vau mikä ohjattu! Todella korrektisti ottaa kapulan, mutta menee silti miljoonaa, ja palautuskin ihan suoran :) Väliin kertaalleen pelkkä merkki, sitten oikea, joka yhtä hieno kun vasen, palkkasin vauhdista. Sitten tunnari, sekin oikein hyvä. Aika hyvällä mallilla on, ainakin nämä liikkeet. 

Sara sitten... Ensin ohjattu, no se oli hieno Sarallakin. Sitten vähän seuraamista, oli aika levotonta. Sitten tunnari, voi kauhistus, tämä on kyllä niin karmea että! Onneksi ei tarvii kisata tuon kanssa (toivottavasti...). Kamalaa vauhtia, potki kapuloita, vähän etäisesti näytti nuuskaisevan, ja nappasi väärän. Siitä torut, ja rauhoittelut, uusi lähetys, nyt nuuski mutta maisteli minkä kerkesi... Otin järeämmät aseet käyttöön, eli ripottelin nurmikolle melkein koko tunnarilaatikon sisällön, eli sellaiset 30 kapulaa, ja oma sinne keskelle. Nyt oli selkeästi rauhallisempi, jopa Sara tajuaa että tuosta määrästä ei ehkä kannata ruveta arpomaan kapulaa, onnistumisen mahdollisuus on aika pieni. Nuuski rauhallisesti ja toi oman, näitä muutama toisto.