Aloitetaanpa taustatiedoista: mulla oli kyllä majoitus tokon SM-reissua varten sovittuna, mun oli tarkoitus mennä mökille Mikkeliin, mutta se peruuntui muutamaa viikkoa ennen SM-kisoja. Kaikki edulliset majoitukset olivat siinä vaiheessa luonnollisesti jo varattu aikoja sitten, ja koska olen köyhä opiskelija, ei raaski maksaa yhden viikonlopun majoituksista >100e (sillähän söisi jo monta viikkoa!!). Lea ja Zero päättivät lähteä mukaan kannustusjoukoiksi, joten pikkuisessa Fordissa nukkuminen kolmen koiran ja kahden ihmisen voimin ei tullut kyseeseen. Päätimme siis valita vaihtoehdon nimeltä teltta. En omista telttaa, enkä ollut myöskään varautunut telttailuun Seinäjoella asumisen aikana, joten mulla ei ollut myöskään makuualustaa mukana. Nämä saimme lainaksi mun serkuilta. Koska leirintäalueella majoittuminen on kallista (15e per yö siitä ilosta että saa pystyttää teltan!!), soitin kisajärjestäjille ja kysyin, saako kisapaikalla nukkua teltassa. Ei saa, mutta järjestäjät ehdottivat, että menisimme telttailemaan heidän agilityhallinsa pihalle. 

Matkamme starttasi perjantaina kuuden jälkeen illalla. Auto oli kattoa myöten täynnä tavaraa, ja tiet melkein autioita, joten matka Jyväskylään asti kului varsin nopeasti. Jyväskylässä päätimme mennä city-kierrokselle, kun Lea ei ollut koskaan käynyt Jyväskylässä. Kävimme syömässä, muuten hyvä paitsi että odotimme ruokaa yli tunnin... Kello oli jo 22.45 kun pääsimme jatkamaan matkaa. Pieksämäellä agilityhallille löytäminen osoittautui varsin haastavaksi, eksyimme varmaan ainakin 5 kertaa, perillä olimme joskus puolenyön jälkeen. Hallilla pystytimme teltan varsin onnistuneesti ja ei muuta kuin nukkumaan (tai siis niinhän mä kuvittelin). Nyt muistan taas, miksi telttailu ei ole hyvä idea. Kostea teltta, hiostavan nihkeä makuupussi, kova alusta, läähättävät koirat, lintujen laulu, autojen äänet ja auringon noustessa n. +50 asteen lämpötila on vaan liikaa mulle, en saanut nukuttua lainkaan koko yönä. 

Meidän leiri:

DSC05480-normal.jpg

DSC05373-normal.jpg

"vähän" tavaraa:

DSC05377-normal.jpg

Todella "pirteänä" siis aamulla kisapaikalle, ja sitten odotettiin. Ja odotettiin. Oma starttivuoro oli taas kerran ihan loppupäässä, ja lämpötila kisapaikalla keskikesän helteessä kohosi tunti tunnilta aina vain tuskallisemmaksi. Päästiin omaan vuoroon joskus iltapäivällä, oma olotila oli jokseenkin hirveä: en pysty syömään kun jännittää, mutta yritin kuitenkin, ja sen seurauksena huono olo, ja lisäksi kamala väsymys sekä huimaus kuumuuden takia. Stepsu oli onneksi pirteä, eikä siihen kuumuus vaikuta yhtään. Palkatkin oli kohdillaan, nimittäin nakit olivat muuttuneet vihertäviksi, kun eihän teltassa yllättäen ole jääkaappia, ja samat nakit olivat matkustaneet mukana Seinäjoelta asti...

Paikalla istuminen: 10

Paikalla makuu: 8 oli nuuskinut ja oli siirtänyt etutassuja.

Ohjattu: 10 oli hieno

DSC05414-normal.jpg

DSC05416-normal.jpg

Luoksetulo: 9 mietin vielä just ennen kehää, että minkä käskyn antaisin, vaihtoehtoina oli vanha tuttu seis, peruutuskäsky peru (jota käytin viime kokeessa), uusi peruutuskäsky pois (jota käytin treeneissä), täysin uusi peruutuskäsky hus (jota en ole koskaan kokeillut edes treeneissä, mutta joka voisi toimia hyvin) ja käsimerkki (jota käytin joskus 2v sitten viimeksi, ja se toimi silloin). Päädyin antamaan seis-käskyn, ja se oli ihan hyvä. 

DSC05421-normal.jpg

DSC05423-normal.jpg

DSC05424-normal.jpg

DSC05425-normal.jpg

Seuraaminen: 9 tuntui kivalta! Pikkuisen otti häiriötä yleisöstä kun käveltiin kohti, mutta pääasiassa työskenteli tosi kivasti.

DSC05430-normal.jpg

DSC05438-normal.jpg

Ruutu: 5,5 ei oikein paikantanut ruutua, juoksi vauhdilla läpi enkä tajunnut pysäyttää ajoissa (yleensähän se hakee itse paikkaa ja mun pysäytyskäskyä ei edes tarvittaisi). Meni ulos, ja ekaan korjauskäskyyn ei reagoinut ollenkaan, seisoi vaan hämmästyneenä, mikä ruutu?? Toisella ruutu-käskyllä hoksasi ja meni ruutuun, laitoin suoraan maahan.

DSC05454-normal.jpg

DSC05457-normal.jpg

DSC05458-normal.jpg

DSC05466-normal.jpg

Zeta: 8,5 jouduttiin aivan suoraan ruutukehästä, en ehtinyt virittelemään lainkaan, ja se näkyi seuraamisessa. Kyttäsi merkkejä, kaikki asennot kuitenkin oikein.

Hyppynouto: 9 oli ihan nätti, ja toi eteen.

Tunnari: 8,5 palautti ravilla mutta muuten täysin korrekti

DSC05472-normal.jpg

DSC05474-normal.jpg

Kaukot: 9 oikein hienot!

DSC05478-normal.jpg

Video lauantain suorituksesta: klik

Yhteensä EVL1-tulos 275p ja sijoitus 14./122 eli finaaliin mentiin! En ollut ollenkaan varautunut siihen, että voitaisi päästä finaaliin, kun treenit olivat menneet vähän niin ja näin. Kisan jälkeen siis pikainen pyrähdys kauppaan ostamaan lisää nameja Stepsulle (vihreät nakit oli jo syöty), ja sitten järvelle pesemään pois kisapäivän hiet ja aurinkorasvat. Pieksämäen tuntemus mulla ja Lealla rajoittui keksuskadun ajamiseen edestakaisin, joten kun näimme vettä, suuntasimme sinne. Päädyimme hotelli Savonsolmun rantaan, etsimme lähettyviltä sopivan pusikon mistä kehtasi mennä koirien kanssa, joten ei muuta kuin bikinit päälle ja pulikoimaan keskellä Pieksämäen keskustaa. Koiratkin nauttivat täysin rinnoin kun pääsivät uimaan, ja eipä ole varmaan ikinä tuntunut yhtä ihanalta päästä järveen. Huomattavasti virkeämpinä ABC:lle syömään, ja sitten taas agilityhallille pystyttämään telttaa. Tällä kertaa valitsimme paikan, johon aurinko ei ala paistamaan klo 5.30, ja teltan pystytyskin sujui jo lähes ammattimaisilla otteilla. Tällä kertaa onnistuin jopa nukkumaan teltassa, kunnes joskus puolen yön jälkeen alkoi ukkostaa. Sarahan pelkää ukkosta ihan kamalasti, ja ensimmäisen jyrähdyksen jälkeen teltassa ei nukkunut enää kukaan. Stepsukin hermostuu jonkun verran ukkosesta, ja läähätti kuin maratonin juostuaan. Klo 01 asti sinnittelimme, kunnes päätimme luovuttaa ja pakkasimme makuupussit, makuualustat ja koirat mukaan ja siirryimme agilityhallin kahvion lattialle leiriytymään. Koirat eivät saa tulla kahvioon, joten pystytin kevyhäkin hallin puolelle ja tytöt menivät sinne, ja Zero nukkui autossa. Ajoitus oli varsin onnistunut, ehkä 10min halliin siirtymisen jälkeen alkoi aivan järkyttävä kaatosadekuuro, ja heti perään toinen samanlainen. Mä pystyin onneksi nukkumaan loppuyön ihan hyvin, Stepsusta en oikein tiedä, kun raukka oli Saran kanssa samassa häkissä... Aamulla Stepsu oli vieläkin hermostuneen oloinen, pihalla kulki korvat luimussa ja läähätti.

Aamulla käytiin kasaamassa litimärkä teltta mukaan ja suunnattiin kisapaikalle. Taas riitti auringonpaistetta vaikka muille jakaa. Arvoin numeron 18, eli vika ennen juoksunarttuja.

Paikalla istuminen: 8/9 kuikuili taaksepäin, etsi ehkä viltillä eväskassin kanssa istuvaa Leaa yleisön joukosta. Tassut olivat kuitenkin täsmälleen samassa asennossa kuin mihin jätin.

Paikalla makuu: 7/7,5 ei noussut ekalla käskyllä ylös, oli jotenkin ihan koomassa

Seuraaminen: 6/5,5 oli selkeästi väsynyt ja keskittyminen herpaantui. Kehä oli täynnä merkkejä, ja vilkuili niitä useampaan otteeseen, etenkin ruudun merkkiä, missä oli ihanan houkuttelevat nauhatkin ympärillä.

Zeta: 7,5/5,5 sama homma kuin lauantaina, kyttäsi merkkejä, mutta kaikki asennot ok

Luoksetulo: 6,5/7,5 tällä kertaa käytin pois-käskyä, oli taas ihan ok!

Ruutu: 7,5/7,5 oli juoksemassa merkistä ohi, mutta pysähtyi sentään kun käskin. Ruutuun ihan ok ja loppuosa hyvä

Ohjattu: 8/8 merkki vähän hidas ja vino, itse nouto ihan nätti

Metallinouto: 7,5/6,5 toi eteen mutta oli selvästi epävarma, joten ennakoi sivulle tulon

Tunnari: 5,5/5 ennen liikkeen alkua nuuski jotain maassa just lähetyspaikan edessä, ja kapulaa tuodessa pudotti kapulan samassa kohdassa mitä oli nuuskinut. Noukki kyllä itse kapulan, en tiedä johtuiko pudotus siitä kohdasta vai lipesikö kapula vaan suusta.

Kaukot: 7,5/7,5 tosi hyvät, täsmälleen samanlaiset kuin lauantaina.

Tässä video sunnuntain suorituksesta, zeta ei jostain syystä tullut videolle.

Yhteensä EVL2-tulos 225,5p ja sija 13. Yhteistuloksissa 250,25p ja sija 13. Stepin suorituksessa näkyi selvästi väsymys ihan kaikissa liikkeissä, ja virheitä tuli paljon enemmän kuin lauantaina. Ekaa kertaa ikinä kokeessa jouduin vähän huolehtimaan siitä, että Stepsu on kuulolla kun liike alkaa, yleensä voin luottaa siihen, että koira pitää huolen omasta osuudestaan. Olen kuitenkin tosi tyytyväinen meidän suoritukseen, olosuhteisiin nähden meni tosi hyvin, ja Stepsu teki kyllä kaikki liikkeet eikä nollannut mitään, ja yritti kyllä kovasti. Sunnuntain tuomarointia ihmettelen kovasti, pisteitä jaettiin todella nihkeästi, ja mun mielestä todella hyvilläkään suorituksilla ei saanut hyviä pisteitä. Pisteiden jaosta kertoo ehkä se, että finaaliin päässeistä 20 koirakosta (jotka tekivät lauantaina kaikki hyvän 1-tuloksen) vain kolme sai 1-tuloksen sunnuntaina. En jotenkin jaksa uskoa, että koirakoiden taidot olisivat yön aikana kadonneet ja suoritukset huonontuneet noin paljon..? Onneksi tiukka linja piti kuitenkin koko kokeen ajan, ja kaikki saivat pisteitä yhtä niukasti. Tavallisessa kokeessa Stepin suoritus olisi riittänyt ihan helposti kohtuulliseen 1-tulokseen, täällä se riitti hikiseen 2-tulokseen...

Mitä meillä jäi siis käteen tokon SM-kisoista? Meidän uran paras sijoitus henkilökohtaisessa SM-kisassa, huikea kokemus ja valtava väsymys :)

Kaikki kuvat (c) Lea Rentsch