Eilen oltiin sitten ekaa kertaa Stepsun kanssa tokokurssilla. Kouluttajina tällä kertaa Angelica Leiman ja Sirke Viitanen, muilla kerroilla sitten Riitta Jantunen-Korri ja Pekka Korri. Tän kerran teemana tunnari ja jättöliikkeet/idari. Alotettiin tunnarilla, Ansu kertoi vähän eri tavoista opettaa tunnari, ja sitten käytäntöön. Kerroin ekana meidän ongelmasta (huono ote kapulasta ja pureskelu), ja saatiin siihen vinkiksi opettaa ensin isommalla esineellä jonkun sortin "pidä" käsky, jolla Step pitää kapulaa nätisti, kun se on hallinnassa niin että myös liikkuminen kapulan kanssa onnistuu, vasta sitten vaihdetaan oikeaan tunnarikapulaan. Kokeiltiin sitten ekaa kertaa mitä Stepsu tekee väärillä kapuloilla. Eli kasa vääriä vähän matkan päähän ja oma piilotettuna n. 5m päähän läjästä. Annoin Stepille käskyn, se meni suoraan kasalle, nuuski tosi nätisti kaikki kapulat läpi, ei ottanut mitään niistä ja näytti katselevan ympärilleen, mutta kun missään ei näkynyt yhtään kapulaa, otti yhden suuhun mutta ei lähtenyt tuomaan mulle vaan jatkoi etsimistä kapulan kanssa. Pudotti sen jonnekin ja jatkoi edelleen etsimistä, mutta hiekkaan piilotettu kapula olikin tosi vaikea, ei saanut millään hajua vaikka meni monta kertaa aika läheltä. Otti sitten lopulta väärän ja toi mulle, otin sen pois siltä mitään sanomatta ja lähetin uudestaan etsimään. Step  työskenteli koko ajan tosi hienosti, sillä on just oikea vire ja se etsii koko ajan rauhallisesti, lopulta se omakin löytyi ja siitä isot kehut ja palkka. Tätä siis jatketaan, nenänkäyttö on jo oikein hyvin hanskassa, ja se siis jo hahmottaa että ne väärät kapulat ei ole sama juttu kuin oikeat. Mielenkiinnosta täytyy joskus kokeilla, mitä se tekee jos oma kapula on väärien joukossa. Josko tää menis niin helposti, että se älyis jo nyt koko homman. Vaikee uskoa mutta onhan se mahdollista. Tällä kasa-systeemillä jatketaan toistaiseksi, oma voisi olla vaan vähän helpommassa piilossa, esim. nurmikossa tai lehtien alla, ja väärät pitää olla vielä kauempana.

Sitten tauko meidän osalta, ja siirryttiin sitten jättöihin. Otettiin pelkästään maahanmenoa, tarkoituksena saada siihen lisää vauhtia. Nykyinen tilanne on siis se, että Step reagoi kyllä ihan heti, ja pysähtyy kyllä niille sijoilleen, mutta painuu maahan vähän hitaasti, tai siis hitaammin kun mä haluan. Näytin ensin Ansulle miten se sen tekee, ja kokeiltiin sitten eri tapoja palkata. Sillä tuntui olevan suuri merkitys, että lelu oli mun kädessä. Kun laitoin lelun taskuun ja kädet oli tyhjät, maahanmeno alkoi heti nopeutua. Ei olis tullut mieleenkään että se voi olla noin pienestä kiinni! No, tätä jatketaan, toinen mitä voin kokeilla, on haukuttaa, koska ainakin luoksetulossa se toimi just niinkuin toivoinkin.

Seuraavaksi oli vuorossa agilitytreenit. Kävin välissä hakemassa Saran kotoa ja eikun takaisin hallille. Meillä ei ollut kouluttajaa, joten tehtiin pätkä jostain edellisvuoden pikkujoulujen vaikeasta radasta, minkä löysin sattumalta kotoa hyllyn pohjalta. Otettiin kuitenkin eka keppejä ja muutamaa yksittäistä hyppyä omana treeninä, tehtiin keppien avokulmaa. Aluksi Sara yritti sikailla, eli alotti jostain 3. välistä. Otin niskasta kiinni ja sanoin että katsos vähän minne menet, päästin irti ja kyllä, aivan sairaan makee sisäänmeno. Sara on kyllä ärsyttävä, se tietää mitä pitää tehdä mutta kun ei malta niin ei. Tehtiin parin hypyn kanssa, lähettelin sitä hypyiltä sijoittuen itse eri puolille. Jos tuli väärä väli, lopetin heti ja laitoin Saran maahan, jatkettiin hetken päästä, jos meni oikein, sai palkaksi jatkaa kepit loppuun ja tehdä uuden kierroksen. Sitten itse radalle. Aluksi oli hiukan... vallatonta. Rimoja lensi, Sara sinkoili putkeen, haki vääriä hyppyjä, keinulla kun jäin taakse, kääntyi puolessa välissä ympäri ja teki alastulon samaan suuntaan mistä tuli :D No, yritin vaan itse ottaa rauhassa ja olla hermostumatta ja tehtiin uudestaan. Toka rima tuli muutaman kerran alas, siitä heti jyrkkä kielto ja takaisin alkuun. Koitin ihan tarkoituksella huitoa käsillä kun Sara hyppäsi, että tottuisi siihen. Kyllä se sitä kestääkin jonkun verran, hankalampia on sellaiset kohdat joissa joudun käskyttämään äänellä hypyn lähellä. Tehtiin keinua muutama kerta niin että laitoin lelun valmiiksi maahan alastulon eteen ja vapautin Saran sinne, itse jäin taakse. Tosi kivasti se tajus tehdä itsenäisesti, eikä kontakti kärsinyt yhtään. Jej, kyllä se siitä. Sitten penne, tehtiin eka rengasta yksittäisenä, meni tosi hyvin! Kertaakaan ei mennyt kehikosta, otettiin jo eri kulmistakin. Sitten radalle, tehtiin eka muutama putki-hyppy- yhdistelmä ja pallo oli valmiina jossain palkkana. Vauhtia oli aika mukavasti, toi on tosi toimiva että palkka on jossain muualla valmiina, penne hakee paljon paremmin kun ei koko ajan odota että taskusta tulee lelu. Tehtiin pari kertaa Aata, nyt pysyi jo peräpää paremmin kontaktilla. Loppuun keppejä muutama kerta, vauhti kiihtyi jo huomattavasti edellisestä kerrasta, nyt menee jo koko matkan hyvässä rytmissä.