Huhhuh kyllä oli melkoinen reissu, ei voi muuta sanoa. Tulostaso ei päätä huimaa mutta saatiin sentään ikimuistoinen matka, kisakokemusta ja käsitystä siitä, mikä on hyvin järjestetty kilpailu ;)  

*Keskiviikkona lähdettiin ajelemaan Turkuun, jossa hyppäsimme laivaan ja seilasimme Tukholmaan. Aamulla kuudelta Ruotsin aikaa lähdimme sieltä matkaan. Ei ehditty ajaa kun muutama kilometri ja jo eksyttiin Tukholman syövereihin. Ajeltiin sitten kahdessa porukassa ja sovittiin treffit Örebrohon. Matkaan mahtui jännitystäkin, meinattiin jäädä moottoritien liittymässä rekan alle. Örebrosta jatkettiin matkaa Karlstadin kautta Charlottenbergiin, jossa kokoonnuttiin syömään. Huomattiin myös ikävä tosiasia, että Visa Electron ei sitten käykään ihan kaikkialla... Siitä jatkettiin rajan yli Norjan puolelle. Kerrassaan loistavaa tämä pohjoismaiden välinen rajavalvonta, ajettiin tietä pitkin ja mietittiin että ollaankohan me jo Norjassa, kysyttiin radiopuhelimella joukkueenjohtajalta ja vastaus oli että joo. Missään ei ollut mitään tarkastusta, tai ylipäätään mitään rajavartijoita, ei meitä edes pysäytetty... Norjassa ajeltiin kohti Lillehammeria pientä mutkaista tietä jossa Norjalaiset kaaharit autojen lisävaloineen tulevat vastaan ihan keskellä tietä. Liikennevaloja Norjassa ei selvästikään tunneta, sen sijaan matkalla oli valehtelematta ainakin 15 liikenneympyrää. Lähestyttiin illalla kuuden jälkeen määränpäätämme Vinstraa, mutta jotta matka ei kävisi liian helpoksi, navigaattorit pyöritti meitä toinen toistaan pienemmillä poluilla ylös ja alas vuoren rinteitä, vaikka valtatie E6 meni siellä vieressä ;DDD Päästiin perille Fefor Høifjellshotellille ja pienen säädön jälkeen saatiin jopa ruokaakin.

1930076.jpg

Näkymä meidän hotellihuoneen ikkunasta :O

1930097.jpg

*Perjantaina lähdettiin tutustumaan kisapaikkaan, tosin kenelläkään (edes tuomareilla) ei ollut tarkkaa tietoa missä se mahtaa olla. Eksyttiin, mutta paikallisten avustuksella päästiin lopulta kentälle. Koirien tarkastus ja kenttään tutustuminen oli siinä päivällä, molemmat jo tutuksi tulleeseen Norjalaiseen tapaan eli vähän sinne päin. Kentällä juoksenteli yhtä aikaa kilpailijoita kaikista maista Suomen joukkueelle merkatulla vuorolla, ja eläinlääkäri halusi kopeloida kaikki koirat päästä varpaisiin ja siinähän kesti... Otin Saran kanssa vähän seuraamista kentällä ja leikitin sitä, otettiin Santin avustuksella vauhdikas luoksetulo. Sitten lähdettiin kilpailijoiden infotilaisuuteen takaisin hotellille, eli ajettiin 10km jyrkkää vuorenrinnettä ylös. Sitä odotettiin, odotettiin ja odotettiin, missään ei näkynyt ketään järjestäjää ja paikalla oli Suomen joukkueen lisäksi pari eksyneen näköistä ruotsalaista. Koska ketään muita ei tullut paikalle, ajettiin sitten takaisin alas kentälle, missä oli kisojen avajaiset. Marssittiin ympäri kenttää soittokunnan perässä, ja pysähdyttiin kuuntelemaan puhetta, jonka joku piti jossain 50m päässä norjaksi, ilman mikrofonia. Eihän siitä tietenkään mitään ymmärtänyt, joten lähdettiin takaisin hotellille, jossa oli ihana illallinen. Pidettiin myöhään illalla palaveri, jossa käytiin viimein läpi että monelta mikäkin alkaa ja missä.

*Lauantai-aamuna lähdettiin puoli yhdeksän aikaan sitten viestimaastoon. Viestille osallistui 6 koiraa, 3 Suomesta ja 3 Ruotsista. Saralla oli numero 4 maastoa varten, eli juoksi ruotsalaisen bordercollien perässä. Ajettiin maastoon, mikä oli onneksi lähellä. Jätettiin autot pienelle metsätielle ja katseltiin kauhistuneina maastoa. Tien toinen puoli nousi melkein pystysuorassa ylös, ja toinen puoli jatkui yhtä jyrkkänä rotkoon. Hmm, tuollako näiden pitäisi juosta...? Käytiin katsomassa koirille lepopaikat, jotka järjestäjä oli merkinnyt valmiiksi. A pisteen lähetyspaikka oli autotiellä, ja viestirata näytti lähtevän tien suuntaisesti. Sitä ihmeteltiin, ja selvisi että koko rata oli sitä samaa tietä! Ei siinä mitään, sehän on tosi helppo maasto, ei pitäisi koirien eksyä, mutta tien kova ja terävä kivipinta vähän arvelutti, se ottaa varmana kipeää tassuihin... Norjassa viestiä ei pahemmin harrasteta, se todettiin myös kun nähtiin norjalaisten ajanotto välineet. Tuttujen sekuntikellojen mukaan ratamestareilla oli mukana kunnon kokoiset keittiön seinäkellot! :O Eipä siinä muuta auttanut kun lähteä matkaan. Matka B pisteelle tuntui sairaan pitkältä, ja onhan se ihan ymmärrettävää kun se on pidempi kuin Suomessa. Koirien lepopaikat eivät olleen radan suuntaisesti, vaan tien molemmin puolin vuoren rinteillä. Melkoista kuntourheilua ohjaajallekin! Heti ensimmäisten koirien lähtiessä ajanotto meni ihan sekaisin, seinäkellot kun olivat vielä keskenään eri ajassa... Sara lähetettiin kuitenkin suunnilleen niihin aikoihin kun pitikin. En juuri hetsannut Saraa kun se tuntui niin kuumalta, ja sehän lähtikin kovaa. Seuraaminen oli kuitenkin oikein siistiä. Santin päässä Sara oli alkanut yskimään oudosti, vetänyt kai vettä väärään kurkkuun. Mulle se tuli kans hienosti, mutta köhi edelleen. Ei sitä itseään kuitenkaan näyttänyt haittaavan, ja se käyttäytyi muuten ihan normaalisti. Kävelytin sitä vähän ennen kun lähetin takaisin Santille. Sara juoksi hienosti, ei tosin älynnyt juosta tien keskellä, missä kasvoi vähän heinää eikä se olisi ollut niin ikävä tassuille. 2 viimeistä matkaa meni myös kivasti, vikalla matkalla vauhti vähän hidastui muihin matkoihin nähden, mutta ei mitenkään hälyttävästi. Saran yhteisaika oli 18.02. En tiedä edelleenkään kuka oli lauantain nopein, ei saatu sitä selville, mutta miinuspisteitä ajasta ei meiltä mennyt, ja suomalaisista Sara oli ainakin nopein. Käytöspisteitä meni huonosta seuraamisesta, saatiin arvosana 9,5 eli 253,5p/260p. Viestin jälkeen suunnattiin kentälle, missä tehtiin tottikset. Sara oli aika löysä tottistelussa, mutta kiitos rutiinin saatiin kaikki liikket tehtyä. Osasuoritusten pisteitä en muista, loppupisteet oli 72/80. Launatain jälkeen Sara oli 3. sijalla, parhaana suomalaisena. Ajeltiin sitten takaisin hotellille, kävin Saran kanssa lenkillä ja sitten mentiin hienolle gaala-illalliselle. Ihmeteltiin siellä ruokasalissa että missähän meidän olisi tarkoitus istua, muille maille oli merkitty pienillä lapuilla pöydät, mutta Suomen pöytää ei näkynyt missään. Kysyttiin henkilökunnalta, ja selvisi että meidän olisi pitänyt varata pöytä, muuten joudutaan istumaan kaikki siellä täällä yksittäisillä paikoilla mitä oli vapaana. Pöydän varaamisesta ei kyllä oltu ilmoitettu mitään, ainakaan kielellä mitä me ymmärrettäisiin. No, suomalaisten kekseliäisyydellä raivattiin sitten itsellemme oma pöytä takahuoneeseen ja istuttiin siellä ylhäisessä yksinäisyydessämme. Jossain vaiheessa pidettiin puheita, jälleen kaikki norjaksi tai ruotsiksi... No, saatiin kuitenkin syödä mikä oli pääasia.

Koirien lepopaikat viestillä on jossain tuolla:

1930206.jpg

Norjalainen viestirata:

1930218.jpg

Sara osaa ottaa rennosti viestin odotuksissa:

1930269.jpg

*Sunnuntaina lähdettiin viestille samaan aikaan kun lauantaina, ilmeisesti norjalaiset olivat kuulleet meidän valitukset huonosta viestiradasta, ja olivat käyneet tallomassa radan metsään. Valitettavasti kukaan ei ollut kertonut että eihän viestirata voi olla U:n muotoinen, joten mentiin takaisin edelliselle tielle, joka juostiin tällä kertaa toisin päin... Saralla oli pieni halkeama tassussa, ja aluksi se näytti liikkuvan epäpuhtaasti, mutta B:lle kävellessä liikkeet muuttui normaaleiksi, joten päätin juoksuttaa sen kuitenkin. Juostiin tällä kertaa numerolla 6, edelleen saman ruotsalaisen bordercollien perässä kuin lauantaina. Sara oli tosi pirteällä päällä, odotuksessa ei meinannut millään olla hiljaa vaan piipitti saramaisella hiljaisella äänellä. Lähti sairaan kovaa, ja oli juossut myös aivan sairasta vauhtia Santille, aika oli nimittäin vain 1min 53sek. Laskin ihan huvikseni kuinka lujaa se oikeasti juoksee, tuloksena 43km/h!! Ei puutu motivaatiota tuolta... Takaisin mulle tuli kans hienosti, odotuksessa rauhottui nyt paremmin. Kävelytin taas ennen lähetystä, ja seurautin Saraa. Lähetyksessäkin vikisi ihan hiljaa muutamaan otteeseen. Käskyllä lähti kun tykki, kunnon lähtöäänen kera. Ääni jatkui vähän matkaa kun rata oli pienessä mäessä ja Sara ei mielestään päässyt riittävän kovaa. Menin pakkaamaan kamoja että päästään lähtemään eteenpäin, kun tulin takaisin radalla, siellä odottikin kamala näkymä. Sara tulla kipitti takaisin päin samaa matkaa sen edellä juosseen ruotsalaisen bc:n kanssa. Sara oli ihan nolon näköinen ja laahusti tosi varovasti mun luo, kyllä taitaa neiti tietää ettei viestillä saa kääntyä takasin. Ruotsalainen koira oli ilmeisesti keskeyttänyt ensin, lähtenyt takaisin ja toi matkalla olleen Saran mukanaan. Tosi kiva, ei Saralla todellakaan ole kanttia jatkaa matkaa jos metsässä tulee vieras koira vastaan. Kyllä harmittaa, varsinkin kun se ei ollut meistä kiinni, vaan että joku toinen häiritsee suoritusta ja siksi menee pieleen... Ei siinä mikään auttanut, mitalitoiveet saatiin unohtaa heti koska viestillä on niin paljon pisteitä jaossa. Mentiin kuitenkin vielä esineruutuun, että joukkueelle saataisi pisteitä. Ruutu oli loivassa alamäessä tavallisessa metsässä, ja esineitä siis 4kpl. Lähetin Sarskun oikeasta etukulmasta, se upposi hienosti syvälle mutta kaarsi vähän vasemmalle. Eka esine nousi melkeen saman tien, luovutus oli oikein mallikas. Toka esine nousi tokalla pistolla, ja luovutus taaksin hieno. Yritin lähettää Saraa oikeaan takakulmaan, missä se ei ollut vielä käynyt, mutta koko ajan se painui vasemmalle. Keskeltä nousi pian kolmas esinekin! Lähetin vieläkin oikealle, yritin hakea hyvää paikkaa, ja lopulta Sara menikin sinne ja nurkasta löytyi viimeinenkin esine. Voi vitsit, tähän mä oon kyllä tosi tyytyväinen, Sara teki hienosti hommia! Esineet oli kyllä helppoja, tosi isoja ja voimakkaasti haisevia, mutta kuitenkin, Saran ilmekin oli ihan erilainen kuin yleensä kisoissa ruudussa. Saatiin arvosanoiksi suomalaiselta tuomarilta 9,5 ja ruotsalaiselta 9 eli pisteitä 74/80. Saran yhteispisteet oli 399,5 ja sijoitus 6. Joukkueenakin Suomi hävisi Ruotsille, mutta koska meitä oli viestillä vain 2 joukkuetta, saatiin luonnollisesti hopeaa ;) Palkintojen jakoa odoteltiin taas vaihteeksi ikuisuus, ja palkinnotkin oli varsin huimat, nimittäin muki. Kun palkinnot oli saatu jaettua, lähdettiin takaisin hotellille, ja käytiin Saran kanssa vielä lenkillä.

Norjalaista maisemaa:

1930280.jpg

1930275.jpg

*Maanantaina lähdettiin puoli kuudelta aamulla ajelemaan takaisin Ruotsiin, että ehdittäisi varmasti laivaan. Matka menikin tosi paljon nopeammin kuin edellisellä kerralla, joten pysähdyttiin Karlstadiin shoppailemaan ja Tukholmassa käytiin syömässä. Aikaa laivan lähtöön oli vielä vaikka kuinka, ja hyvä niin koska seikkailtiin Tukholman sokkeloisessa keskustassa vaikka kuinka kauan ennen kun löydettiin satamaan. Navigaattori kiljui jatkuvasti että käänny ympäri, kun mahdollista, ja väittä että satamaan on yli 100km! Löydettiin onneksi opasteita ja selvittiin perille. Laiva oli eri kun millä tultiin, ja illalla selvisi ettei siellä ole mitään paikkaa missä pissattaa koiria! No, Sara sai luvan pidättää Turkuun asti ja kyllähän se sinne kestikin. Turussa tänä aamuna hyvästeltiin joukkuetoverit ja suunnattiin takaisin kotiin. Oli kyllä pitkä matka, ja varsin täynnä elämyksiä. Auton trippimittari näyttää että kilometrejä takana 1903, mikä on melko paljon näin kokemattomille kuskeille...