Ollaan yllättäen aksattu, viikonlopun suuri koitos lähestyy. Tiistaina kävin Ojangossa ottamassa Saran kanssa hyppykulmia ja keppien hakua. Laitoin kaikki hypyt eri korkeuksiin, tällä kertaa Sara ei kuitenkaan siitä hämääntynyt vaan kaikki rimat pysyivät ylhäällä. Otettiin keppien avokulmaa, haki superhyvin :) Todella vaikeistakin kulmista haki kepeille, muutaman kerran kakkosväliin mutta huomattavaa kehitystä nähtävissä tämän suhteen. Voi kun mä vielä malttaisin olla pilaamatta sitä omalla liikkeellä...

Keskiviikkona menin Ojankoon ennen treenien alkua, halusin ehtiä tehdä edellisen illan koulutuksessa olleen agi-radan. Saran kanssa ensin, Sarppa meni tosi hienosti alun, mutta sitten sössin itse viskileikkauksessa, hätäilin ja Sara haki hypyn sijasta viereiseen putkeen. Otin kohdan uudestaan, nyt maltoin odottaa, ja meni hienosti :) Tehtiin sitten koko rata nollalla läpi :) Aalta tiukka käännös, koski tosi hienosti. Sitten kertaalleen kaikki kontaktit palkan kanssa, ja siihen loppui kontaktihinkkaus. Itse treenirata oli sitten Anne Huittisen todella inhottava hyppyrata, kauheita kulmia maxikoiralle... Sara suoriutui haastavasta alusta hienosti, ja haki kepeille avokulmaan suoraan putkesta, mun yllätykseksi. Sen jälkeen alkoi kuitenkin ongelmat, Sara ei meinannut millään kääntyä normaalilla leikkauksella, ei vaikka miten tiukkaan yritin ottaa... Treeniryhmäläisetkin tuntuivat olevan vähän hukassa, kun Sara ei toiminut ollenkaan niin miten normaali koira toimisi... Koitin sitten eri ohjauksia, ennakoivaa valssia en ehtinyt tekemään, ja vaikka menin kuinka lähelle tekemään tiukkaa leikkausta, ei käänny ei. Kokeiltiin sitten muuttaa jo edeltävää ohjausta, niin että olin valmiiksi lähempänä Saraa. Nyt kääntyi sitten täydellisesti :) Olipa omituista, yleensä Sara lukee niin hyvin leikkauksia, mutta nyt ei millään meinannut onnistua. 

Stepin kanssa "lämppäradalla" ekalla yrityksellä toka rima alas kovan murinan kanssa, lopetin saman tien ja laitoin takaisin alkuun. Nyt hidastin enemmän kakkosrimalle, ja tehtiinkin nolla :) Hyvä Step! Puomin kontakti voisi olla nopeempi, ja lopussa lähti omituisesti kaarrattamaan, kepit nähtävästi imivät Stepsua keskikentälle päin. Mikä parasta, Step hyppäsi hyvin ja eteni kovaa, eikä rimat edes kolisseet :) Otettiin kontaktit läpi ja palkkasin niistä. Varsinainen treenirata olikin sitten yllättävän helppo Stepin kanssa, vaikka kuvittelin aivan muuta. Ekalla yrityksellä kolautti tokan esteen (okseri) rimaa, ei tippunut mutta otin silti alusta. Tokalla yrityksellä siisti nolla! Todella hyvältä näyttää Stepsun meno SM-kisoja ajatellen, liikkuu hyvin eikä tiputtele rimoja, vaikka olivat 65cm. Hieno Muffinssi <3

Tiistaina Stepsu oli vielä levossa hieronnan takia, kävin kuitenkin tekemässä sen kanssa jäljen, ettei aivan toimettomana tarvii olla. Tallasin ihan mukavan n. 300-400m pitkän jäljen, 5 keppiä, 2 kulmaa. Vanheni 1,5h. Päätin koittaa nyt niin, etten laita nameja jäljelle, palkka tulee vain kepeistä. Jos se nostaisi Stepin silmissä keppien arvoa? Toteutus ei kuitenkaan toiminut. Aina välillä mä kyllä ihmettelen, kuinka idiootti ohjaaja mä oikein olenkaan. Koira-raukat, ihme että ollaan tähän asti päästy, kun ei järki paljoa päätä pakota... Unohdin nimittäin Stepin namit kotiin, kuten myös muuten lauantaina toko-SM kisoissa. Silloin järjestäjältä onneksi sai pussillisen koiranherkkuja, joilla pystyin palkkaamaan. Jälkimetsässä mulla ei (yllättäen) ollut mitään herkkua mukana. Jotenkin ajattelin, että ehkä mä voisin palkata kepeistä leikkimällä, kun kyllähän Stepsu leikistäkin palkkautuu hyvin. No, jäljelle. Janalla lähti hienosti suoraan, mutta nappasi jäljen joku 5m ennen oikeaa jälkeä. En tiedä oliko harhajälki, vai mikä. Otin lähetyksen uudestaan siitä kohtaa missä lähti harhalle, nyt meni ok. Aluksi jäljesti hyvin, oli tarkka ja intensiivinen. Eka keppi nousi varmasti. Step näytti aika kummastuneelta kun namia ei tullutkaan, mutta leikki ihan mielellään. Sitten jatkettiin, ja nyt alkoi jo näkyä, että viretila jälkeen on väärä. Step kiskoi tosi kovaa, nosti nenää, hukkasi jäljen pariin otteeseen, sinkoili mihin sattuu. Tässä vaiheessa olisi pitänyt ottaa valjaat pois ja sanoa että kiitos riittää, mutta ei. Step sinkoili mihin sattuu, jokaisen polun kohdalla oli lähdössä polkua pitkin, siellä meni varmaankin harhoja. Tokan kepin kohdalla oltiin jäljellä jotenkin ihmeen kaupalla, ja keppi nousi varmasti. Jatkettiin, ja työskentely huononi koko ajan. Step meni nenä korkealla, hukkasi jatkuvasti, ajoittain löysi taas jäljen mutta aivan erilaista työskentelyä kun yleensä, todella kaukana siitä mitä pitäisi. Mulla alkoi palaa pinna kun hukkasi jäljen koko ajan, yritin rauhoittaa mutta Step paineistui vaan siitä kun en antanut sen työskennellä itse. Yritin keppien jälkeen saada sen kiinnittymään jälkeen, ei toiminut. Blaah. Ennen vikaa keppiä oli jo aivan hukassa, olin kiskonut sen niin monta kertaa pois harhajäljiltä, että lopetti työskentelyn kokonaan, ja kävi istumaan. Nyt sentään tajusin odottaa, että alkaa itse työskennellä, jossain vaiheessa alkoikin etsiä jälkeä, löysi sen ja jäljesti tosi varovaisesti loppuun. Joo, kaikki kepit löytyi kyllä, mutta muuten koko jälki oli kyllä täysi katastrofi. Ei enää ikinä lähdetä jäljelle ilman palkkaa, se on varma. Leikkipalkka kepeillä nostaa viretilaa aivan liikaa, vaikka motivoisikin hyvin keppi-ilmaisuun. 

Torstaina iltapäivällä kävin tallomassa Saralle ekaa kertaa verijäljen. Mejän kokeileminen on ollut haaveissa jo pitkään, nyt sain ryhdistäydyttyä niin paljon että ostin verta ja tein jäljen. Jälki oli ihan lyhyt, joku 150m pitkä, alussa makaus jossa kastelin sienen verellä, lopussa makaus johon tiputtelin vähän verta ja aamulenkillä kävin laittamassa raakaa jauhelihaa. Jäljen tekeminen oli aika sotkuista puuhaa, en tiedä olenko vaan huono, vai miten onnistuin saamaan verta puiden ja pensaiden lisäksi käsiin, kasvoihin, housuihin ja kumisaappaisiin :D Maasto oli ehkä vähän huonoa verijälkeä ajatellen, alkupätkä täynnä korkeita vadelmapensaita, joihin verisieni tarttui n. miljoona kertaa kiinni, ja pomppi kyllä aika lailla mihin sattuu. Verta oli kyllä joka paikassa, myös siellä metrin korkeudessa puskien ylimmillä lehdillä. Jälki vanheni 17h, mentiin siis pe-aamuna ajamaan se. Toin Saran jäljen lähtöpaikalle, laitoin sen kiinni liinaan muutama metriä ennen jäljen alkua. Sara oli selvästi tulossa töihin, varmaankin luuli menevänsä hakumetsään, kun käytin sillä hakutreeneistä tuttua näyttöliinaa. Nosteli nenää, mutta kun kädellä osoitin makausta, huomasi veren, ja siihen loppui nenän nostelu. Oli todella kiinnostunut verestä, nuuski makauksen hyvin tarkkaan, ja lähti siitä itsenäisesti jäljestämään. Aluksi meno oli todella hidasta, Sara keskittyi äärimmäisen tarkkaan, se nuuski kaikki lehdet ja pusikot joihin sieni oli pomppiessaan osunut. Kun maasto helpottui, alkoi vauhti kasvaa. Sara jäljesti intensiivisesti ja tarkasti, muutaman kerran eksyi jäljeltä metrin verran sivuun, mutta palasi heti takaisin siihen mihin oli jäänyt. Meno oli kuitenkin selvästi rauhallisempaa kun pk-jäljellä, ei vetänyt kauheasti liinassa, ja selvästi sillä ei ollut kiire, vaan se halusi nuuskia hyvin tarkasti. Loppua kohden vauhti nopeutui, ja lopussa olevalla makauksella vaihtoikin sitten sujuvasti pk-jälkeen, ja jatkoi siis jäljestämistä sinne, mistä olin aamulenkillä käynyt viemässä lihaa makaukselle. Sara ei edes huomannut koko makausta :/ Kiskoin liinalla takaisin, ja näytin maata makauksen kohdalla, nyt huomasi lihapullat ja söi ne. Otin liinan irti ja sanoin loppu, jatkoi siitä huolimatta jäljestystä tielle asti. Itse jäljestys meni siis kyllä oikein hienosti, mutta makausta ei kyllä merkannut mitenkään. Ehkä siihen pitäisi laittaa enemmän verta? Nyt sitä oli kyllä aika vähän, kaadoin muutaman ruokalusikallisen maahan ja puristelin sientä siinä kohdalla.