Lauantaina käytiin Fisun kanssa Tuusulassa belgiyhdistyksen järjestämässä viettitestissä. Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin viedä Fisun sellaiseen, jos vaikka saisin jotain hyviä ideoita, kuinka kehittää meidän leikkimistä ja mitä osa-alueita koiran viettirakenteessa kannattaa hyödyntää treeneissä. Mitään suojelukoiraa Fisusta ei toki ole tarkoitus tulla eikä siitä sellaiseksi olisikaan, mutta toki saalisvietti on tärkeä ominaisuus kaikessa muussakin harrastamisessa. Testaajana meillä oli tosi kokenut suojelu-maalimies Juha Korri. Testissä meillä oli mukana Jenniltä lainattu jättikokoinen patukka, jolla Fisu ei ole leikkinyt kuin kerran aikaisemmin, kun normaalistihan käytän erilaisia narupalloja treenileluina, mutta kyllähän tuo nyt leikkii ihan millä tahansa lelulla. Aluksi testissa maalimies katsoi Fisun reagointia saalisärsykkeeseen, eli heitteli ja liikutteli patukkaa niin, ettei koira saanut sitä kiinni. Fisu tavoitteli koko ajan aktiivisesti lelua ja seurasti 100% kiinnostuneena maalimiehen liikkeitä. Sitten Fisu sai tarttua patukkaan ja leikkiä hetken, ja sen annettiin voittaa, ja katsottiin, kuinka se käsittelee saalistaan. Fisu käy aina lelujen kanssa makaamaan ja pitää lelua ja tassujen välissä ja pureskelee siinä. Ei siis kanna suussaan, mutta ei myöskään tuo ihmiselle ellei erikseen käsketä. Se siis haluaa kyllä omia saaliin, mutta ei sillä tavalla kuin suojelukoiran toivottaisiin, eli niin, että se pitäisi saalista suussaan ja kantaisi sitä. Tätä toistettiin muutaman kerran, eli koiralle annettiin saalisärsyke, annettiin sen purra kiinni patukkaan, taisteltiin hetki ja annettiin voittaa. Fisu taisteli koko ajan tosi intensiivisesti ja oli innoissaan. Seuraavaksi katsottiin koiran toimintakykyä purussa, eli kuinka se vastaa sille annettuun uhkaan. Maalimies huitoi Fisun pään päällä piiskalla Fisun purressa patukkaan. Fisu ei missään vaiheessa irroittanut otetta eikä sillä esiintynyt mitään hermostunutta murinaa tai muuta, mutta se ei myöskään mitenkään erityisesti syttynyt ja innostunut "haastamisesta". Viimeiseksi katsottiin Fisun puolustuskäyttäytymistä, eli maalimies lähestyi koiraa uhkaavasti piiskan kanssa, ilman lelua. Tähän Fisu ei reagoinut oikeastaan mitenkään, seisoi vaan paikallaan hämmästyneenä ja katsoi maalimiestä, ja välillä vilkuili maassa ollutta lelua. Tätä osiota ei siis saatu arvioitua, koska reaktiota ei tullut. Viettitestin palautteen yhteydessä käytiin läpi Fisun viettialueita. Yleinen viettitaso Fisulla oli korkea, sillä on suuri saalisvietti ja sen saaliskäyttäytymisessä etenkin tarttuminen ja puruote ilmentävät hyvää saaliskäyttäytymistä. Se puree erittäin terävästi ja nopeasti ja sen ote on syvä ja rauhallinen. Voimaa se ei laita kuitenkaan puruun kauheasti, ja saaliin kantamista se ei tee ollenkaan, vaan pudottaa saaliin pian sen saatuaan (vaikkakaan ei myöskään vapaaehtoisesti luovu siitä). Otekäyttäytyminen ei siis olisi suojelua ajatellen mikään optimaalinen. Toimintakyky purussa Fisulla oli kohtuullisen hyvä, eli se ei todellakaan luovuta tai hermostu uhattaessa, mutta ei myöskään vaikuta nauttivan siitä. Puolustuskäyttäytymistä Fisulla ei nähty. 

Tässä Fisun arviointilomake testistä:

IMG_0250.jpg

Ja Nina Toivosen ottamia kuvia:

13100803_1295841087096929_8676382858540913124827_1295841163763588_7016942365228613179400_1295841083763596_3285494880498613151467_1295841160430255_12711734257856

Viettitestin jälkeen mentiin Järvenpäähän T-tiimin kenttävuorolle tottistelemaan. Otin Fisun kentän laidalle hengailemaan jo edellisten vuoroilla kuuntelemaan pari paukut, kun ollaan ammuttu niin laiskasti tämän vuoden puolella. No eipä se edelleenkään niihin reagoi mitenkään. Omalla vuorolla otettiin sitten ilmottautuminen, seuraamiskaavion eka suora, ja palkkasin siitä paukkujen jälkeen. Sitten hyppyjä, ensin matalampi (80cm?) hyppyeste. Siinä ei mitään ongelmaa, reippaasti meni molempiin suuntiin. Sitten metrinen, siitäkin meni hienosti ja rennosti yli. Tässä kävi siis juuri niinkuin ajattelinkin, viimekertainen esteestä ponnistus tulee kyllä jäämään itsestään pois kun vaan saa varmuutta lisää. Lopuksi vielä a-estettä, siinä meni menosuunnan vähän hitaammin, kun aurinko paistoi vastaan niin, että esteestä tuli tosi jyrkkä varjo. Meni kuitenkin ja ihan hyvällä tekniikalla tekee.