Antibioottikuuristani huolimatta käytiin tänään treenaamassa vähän tokoa Baronan parkkiksella. Step alotti, tehtiin merkkiä. Mulla oli 3 erilaista merkkiä mukana, sekä yksi ohjatun kapula häiriönä. Vitsit, tuo kapula häiritsee Steppiä ihan kamalasti! Tätä pitää treenata -paljon- että saadaan joskus toimimaan ohjattu. Muut merkit oli ihan hyviä, mutta tuo kapulaa lähinnä oleva merkki... Argh, meinasi ohjaajalta mennä hermot jo useampaan otteeseen, komensin Stepsun maahan ja rauhotuin itse hetkeksi, ja sitten uutta yritystä kehiin. Ongelana on, että kun kapula on merkin takana, tuo ei nää koko merkkiä vaan tuijottaa vaan kapulaa, käskyllä lähtee kapulalle, kiellän, seuraavalla käskyllä lähtee hitaammin kapulalle, kiellän, seuraavalla käskyllä ei lähde ollenkaan *huoh* Sitkeästi vaan yritin, ja lopulta alkoi jopa onnistua! Ei se kunnolla tarjonnut vieläkään, lähinnä kärsimättömästi läpsi merkkiä tassulla, mutta parempi sekin, kun että juoksee suoraa päätä kapulalle välittämättä koko merkistä... Otettiin myös seuraamista, tein lelun kanssa ihan kokeilumielessä, teki oikein kivasti! Paikka on lelun kanssa tosi hyvä, oikeastaan parempikin kun namin kanssa, koska on vähän väljempi. Täytyis päästä treenaamaan jonkun apurin kanssa joka vois kattoa ja vaikka videoida vähän Stepsun seuruuta lelun kanssa, että voisin katsoa miltä näyttää ulkopuoliselle. Tuntuu jotenkin hiippailevalta, mut en tiedä mikä on totuus. 

Sarpan kanssa tehtiin seuraamista, jättöjä, yksi luoksetulo ja merkkiä. Seuraaminen oli aivan sairaan hyvää, en tiedä mistä johtui, mutta kyllä sielu lepäsi siinä treenaillessa! Täydellinen paikka ja kontakti, oli tosi intensiivinen ja voimakas, mutta ei levoton kuitenkaan. Ah ihanaa että edes joku onnistuu... Jättöliikkeet otettiin kaikki kertaalleen pk-järjestyksessä, niissä ei ongelmia. Maahanmenosta luoksetuloa, palkkasin vauhdista. Sitten niitä merkkejä, sama homma kun Stepin kanssa, ongelmineen päivineen. Sarakin ryntäsi ekalla kapulalle, kielsin, seuraavalla vauhti oli hitaampi mutta nyt jäi sentään merkille, vähän vinoon mutta palkkasin silti. Seuraava oli jo oikein hyvä. Muut merkit oli ihan mallikelpoisia. Lopuksi otin vähän taas ohjaushömppätreeniä, eli ensin nouto ilman merkille menoa, kapulan kanssa sivulle (oli tosi vaikee!), siitä merkille, jonne kapula irti ja vaihto palloon. Oli mukavaa :)
 

Saran ja Stepin arki on varsin tylsää kun mamma vaan lukee ja laskee kaikki päivät. Tässä molempien tyylinäytteet laiskottelusta:

Taustalla näkyy Saran askartelema "taideteos" villeiltä nuoruusvuosilta...

Tänään on taas sellainen päivä, jolloin toivoo ettei olisi mitään koiraa ikinä hankkinutkaan. Käytiin iltalenkillä, ja Step löysi jostain ihan sitä itseään eli ihmisen kakkaa, pisteli sitä poskeensa tyytyväisenä ihan kohtalaisen annoksen ennen kun ehdin kieltämään. No, sisälle tultuani ajattelin syöttää koirille puoliksi yhden raa'an naudan luun, joka lojui jääkaapissa, omaan nenään se haiskahti jo vähän pilaantuneelta, mutta ajattelin, että kai se nyt koirille vielä kelpaa. Meillä koirat syövät luita häkissä, ettei koko kämppä haisisi luulta, siispä Sara sisään häkkiin luun kanssa. Annoin syödä suunnilleen puolet isosta luusta, komensin pois ja Step vuoroon. Ihmettelin, kun häkistä ei alkanut kuulua rouskutusta, ja menin katsomaan, siellä Step kyyhötti häkin nurkassa eikä koskenutkaan luuhun. Ajattelin, että ehkä se luu haistee senkin mielestä pahalta, ja avasin oven että tulisi pois, ja siinä samassa se alkaa yökkimään, ja oksensi kivan läjän ruskeaa mönjää. Se selittää miksi luu ei maistunut... Oli tosi mukava pestä häkin alusta, jossa oli ihmisen kakalta haisevaa koiran oksennusta ja pilaantuneen naudan luun murusia  :( *päivitys reaaliajassa* Ihmettelin, mikä täällä vielä haisee ja menin katsomaan, Step oli näköjään oksentanut toisenkin lätäkön, tällä kertaa se oli tähdännyt mun lattialla lojuvien korkokenkien päälle... Voi h*****ti!!! Mitähän nää vielä keksii...