Sarpasta on tullut citykoira! Tai ehkä se on aina ollut sitä, mutta nyt se tuli oikein korostetusti esille. Kävin eilen treenaamassa esineruutua, talloin tarkoituksella ruudun hankalaan maastoon, jonka keskellä kallio ja alueen takaosa jotain sellaista hakkuuaukean tyyppistä. Sara oli mukana tallomassa, ja näytin ekan esineen paikan sille (vasen takakulma). No, se takakulman esine löytyikin heti. Seuraavaksi löytyi toisesta takakulmasta, jouduin lähettämään useamman kerran ennenkuin löytyi, mutta tämä ehkä sallittakoon, kun esineenä oli kova muovinen pussinsulkija, joka ei kyllä haise kovin vahvasti. Vika esine oli keskellä kallion päällä. Ja tämä olikin aivan supervaikea. En saanut KERTAAKAAN Saraa lähtemään suoraan, vaan joka kerta kääntyi kallion alta niin ettei kiivennyt kalliolle, pyöri vaan sen alla. Näytti vähän siltä kuin olisi saanut hajun, mutta ei tajunnut (tai viitsinyt) kiivetä kalliolle. Pari kertaa kävi kallion reunalla, mutta sen verran kaukana ettei saanut hajua. Hermostuin ja menin lähempää lähettämään, joka kerta kääntyi taas vinoon kallion kohdalta, kunnes olin aivan suoraan kallion alla ja lähetin siitä. Nyt ei enää voinut lähteä vinoon, joten kiipesi ylös ja löysi heti. Ihan hyvä napautus tuhmalle citykoiralle, kannattaa oikeesti lähteä sinne mihin lähetetään. Laitoin vielä saman esineen uudestaan samaan kohtaan ja menin kauempaa lähettämään, nyt meni ihan hienosti.

Tänään oltiin treenaamassa porukalla hakua ja esineruutua Kivistössä. Saralle taas 3 esinettä, tällä kertaa tarkoituksena ottaa ihan helppo treeni mutta vierailla esineillä. No eipä se ihan helppo näköjään ollut. Ekalla lähetyksellä nosti vasemmasta takakulmasta nahkalompakon. Sitten etsittiin, etsittiin ja etsittiin. Sara tutki kyllä koko alueen, kävi takalinjalla useaan kertaan, meni keskiesineen ohi vaikka miten monta kertaa, mutta ei löynyt mitään. Päätin että hitto vie, en helpota, sillä se ainakin oppii sikailemaan. Jossain vaiheessa kävi kakalla keskellä ruutua, ja muutenkin näytti varsin ylimieliseltä lampsiessaan pitkin ruutua. Aikaa kului ja kului. Joka kerta kun tuli ruudun etuosaan etsimään, kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Lopulta hermostuin ja ärähdin sille että "mene", kun pyöri taas etsimässä etuesineitä, ja kappas, Sara kipitti kuuliaisesti keskiesineelle ja toi.... Tiesi tasan tarkkaan missä esine oli, eli oli kyllä löytänyt sen jo aikaisemmin, mutta ei viitsinyt tuoda. No, siitä megapalkka, ja lähti taas oikein innokkaasti etsimään viimeistä esinettä. Tätä viimeistä oikean takakulman esinettä ei ollut kuitenkaan haistanut missään vaiheessa, ja hetken kuluttua toi mulle kumihanskan jostain kaukaa vasemmalta. Ei me sinne mitään kumihanskaa oltu kyllä laitettu, mutta palkkasin sen tietysti ruhtinaallisesti. Kävin vielä näyttämässä vikan esineen ja annoin Saran hakea senkin. 

Sitten hakutreenit. Sara oli ilmeisesti tuhmaillut jo riittävästi esineillä, koska haussa se oli tosi kiltti. Aloitin oikeasta etukulmasta, sinne oikein kaunis suora pisto ja löytö, ja ilmaisu. Roikuin näytöllä perässä, ja hienosti meni maahan piilolla. Sitten vasen etukulma, sinne myös oikein kaunis suora pisto ja löytö ilmaisulla. Sara oli oikein superkiltti, se jopa käveli hallinnassa pois piiloilta ihan ilman että pyysin. Sitten oikealle oli tarkoitus ottaa jänis, mutta Sara lähti pikkuisen vinoon, ja ennen kuin ehdin päättää, huudanko pois vai annanko mennä, saikin jo hajun ja löysi. Maalimieskin oli tästä hämääntynyt, eikä ehtinyt palkata Saraa ennen kuin se oli jo ottanut rullan, eli ilmaisu myös tähän. Vika oli sitten oikeasti jänis, ja hyvin onnistui.

Potilaalle kuuluu ihan hyvää. Edelleen olen laittanut sille sukat jalkaan kun se jää yksin, ja Step murjottaa mulle tästä... Se ei tule edes tervehtimään mua ovelle, mulkoilee vaan sohvalta :D Virtaa alkaa olla enemmän kuin pienessä kylässä, ja pikku-Muffe haluaisi niin kovin tehdä jotain. Alkuviikosta on varmaan pakko käydä tekemässä sille jälkeä, että saisin jotenkin sen energiaa purettua. Molemmat haavat on tosi siistejä ja paranevat hienosti.