sunnuntai, 11. marraskuu 2012
Citykoiran treenejä
Tänään oltiin treenaamassa porukalla hakua ja esineruutua Kivistössä. Saralle taas 3 esinettä, tällä kertaa tarkoituksena ottaa ihan helppo treeni mutta vierailla esineillä. No eipä se ihan helppo näköjään ollut. Ekalla lähetyksellä nosti vasemmasta takakulmasta nahkalompakon. Sitten etsittiin, etsittiin ja etsittiin. Sara tutki kyllä koko alueen, kävi takalinjalla useaan kertaan, meni keskiesineen ohi vaikka miten monta kertaa, mutta ei löynyt mitään. Päätin että hitto vie, en helpota, sillä se ainakin oppii sikailemaan. Jossain vaiheessa kävi kakalla keskellä ruutua, ja muutenkin näytti varsin ylimieliseltä lampsiessaan pitkin ruutua. Aikaa kului ja kului. Joka kerta kun tuli ruudun etuosaan etsimään, kutsuin pois ja lähetin uudestaan. Lopulta hermostuin ja ärähdin sille että "mene", kun pyöri taas etsimässä etuesineitä, ja kappas, Sara kipitti kuuliaisesti keskiesineelle ja toi.... Tiesi tasan tarkkaan missä esine oli, eli oli kyllä löytänyt sen jo aikaisemmin, mutta ei viitsinyt tuoda. No, siitä megapalkka, ja lähti taas oikein innokkaasti etsimään viimeistä esinettä. Tätä viimeistä oikean takakulman esinettä ei ollut kuitenkaan haistanut missään vaiheessa, ja hetken kuluttua toi mulle kumihanskan jostain kaukaa vasemmalta. Ei me sinne mitään kumihanskaa oltu kyllä laitettu, mutta palkkasin sen tietysti ruhtinaallisesti. Kävin vielä näyttämässä vikan esineen ja annoin Saran hakea senkin.
Sitten hakutreenit. Sara oli ilmeisesti tuhmaillut jo riittävästi esineillä, koska haussa se oli tosi kiltti. Aloitin oikeasta etukulmasta, sinne oikein kaunis suora pisto ja löytö, ja ilmaisu. Roikuin näytöllä perässä, ja hienosti meni maahan piilolla. Sitten vasen etukulma, sinne myös oikein kaunis suora pisto ja löytö ilmaisulla. Sara oli oikein superkiltti, se jopa käveli hallinnassa pois piiloilta ihan ilman että pyysin. Sitten oikealle oli tarkoitus ottaa jänis, mutta Sara lähti pikkuisen vinoon, ja ennen kuin ehdin päättää, huudanko pois vai annanko mennä, saikin jo hajun ja löysi. Maalimieskin oli tästä hämääntynyt, eikä ehtinyt palkata Saraa ennen kuin se oli jo ottanut rullan, eli ilmaisu myös tähän. Vika oli sitten oikeasti jänis, ja hyvin onnistui.
Potilaalle kuuluu ihan hyvää. Edelleen olen laittanut sille sukat jalkaan kun se jää yksin, ja Step murjottaa mulle tästä... Se ei tule edes tervehtimään mua ovelle, mulkoilee vaan sohvalta :D Virtaa alkaa olla enemmän kuin pienessä kylässä, ja pikku-Muffe haluaisi niin kovin tehdä jotain. Alkuviikosta on varmaan pakko käydä tekemässä sille jälkeä, että saisin jotenkin sen energiaa purettua. Molemmat haavat on tosi siistejä ja paranevat hienosti.
Kommentit