Nyt tuntuu taas siltä, että ollaan tauon tarpeessa... Tuntuu, että kaikki mitä tehdään, on hirveää vääntöä. Niin toko kuin agility, ja jonkun verran myös arki. 

Aloitetaan tokoväännöstä: tiistaina Lean kanssa jossain Tikkurilassa. Step teki paikallaolojen alun ja lopun, zetan seuraamista, merkkiä, tunnarin ja kaukot. Paikallaoloista istuminen hyvä, mutta makuussa meni taas väärillä käskyillä maahan. MUR! Seuraaminen zetassa kohtalaista, ilme on väärä mutta ei tee teknisesti mitään virhettä, eli saa luvan kelvata. Merkit vajaita, pläääääh. Tunnari ruma, hätäinen nuuskiminen, ja pyöritteli tuodessa. Kaukoissa paineistui, kun Lea oli vieressä leikkimässä liikkuria... Tämä nyt oli tiedossa, on tehnyt saman ennenkin, mutta pitäisi sitäkin treenata. Meni ihan makarooniksi, joten laitoin autoon ja otin Saran välillä tekemään. Sara teki Lean kanssa ruutua, aika kivasti muisti, haki hyvin paikkaa! Tauon jälkeen Step autosta, ja uudestaan niitä kaukoja. Vieläkin tosi tahmea, mutta teki. Lopuksi ajattelin ottaa pari ruutua kun se oli valmiiksi rakennettuna, mutta ei se ihan "pariin" jäänyt. Step oli aivan pihalla, tarjosi koko ajan oikeen puoleista etumerkkiä. Odotin vaan, jos älyäisi laajentaa aluetta, mutta ei, pyöri vain merkkiä ympäri. Tein näyttöruudun, meni kerran ok ja pääsin palkkaamaan, kun yritin uudestaan, taas meni merkille. Plääääääääääääh. En vaan saanut menemään ruutuun, en sitten mitenkään. Ei hahmottanut ollenkaan, tarjosi vaan sitä samaa merkkiä. Lopulta hermostuin ja siirsin ruudun eri kohtaan. Nyt -tadaa- ei mitään ongelmaa. Hienosti haki ruutuun keskelle. Mitähän hittoa tuossa oikein tapahtui???

Keskiviikkona tokoa aamupäivällä, yritin mennä koululle, mutta ehdin siellä ottamaan pelkät kaukot, kun kentälle tuli aura-traktori ja lauma työmiehiä lumitöihin, ja jouduttiin lähtemään. Siirryttiin meidän talon parkkikselle, ei siinä mikään hyvä treenipaikka ole mutta en keksinyt muutakaan. Siinä otettiin luoksetulon seisomista, ruutua ja uudestaan parit kaukot. Luoksetulot ihan ok liukkauteen nähden, ruudussa ei nyt lainkaan ongelmaa. Kaukot edelleen tahmeita, mutta teki. 

Torstaina tokoa hallilla agitreenien jälkeen. Näytin treenikavereille eka muutamat kaukot ihan noin tekniikkamielessä, hyvin teki eikä jälkeäkään tahmeudesta. Sitten raivasin esteet pois ja rakensin ohjatun valmiiksi. Alotettiin luoksarilla, tehtiin makuuta. Vähän tuntui että ennakoi, en oikein saanut hyviä maahanmenoja kun tuli niin hitaasti. Kertaalleen yksi kokonainen, ihan kohtalaiset stopit. Sitten se ohjattu. Taas väännettiin merkkiä. Suht vähällä kuitenkin päästiin, palkkasin molemmat puolet ja yhden otin loppuun asti. Lopuksi seuraamista, tai siis oikeastaan juoksua, koska se on tällä hetkellä se mikä seuraamisessa tökkii. Tätä pitäisi treenata paaaaaaaljon. 

Seuraavaksi agilityväännöt: treeneissä torstaina aika kiemurainen, hankala rata, ikäviä kulmia ja lyhyitä välejä. Periaatteessahan agility ei ole ikinä vääntöä Stepin kanssa, se on kiltti ja kuuliainen ja tekee niinkuin pyydetään, ja tuntuu ettei mikään rata ole sille vaikea. Jotenkin vaan harmittaa, meillä on ollut koko alkuvuosi agilityssa tiukkaa vääntöä, paljon käännöksiä, lyhyitä estevälejä, kontakteilta ja kepeiltä lähes poikkeuksetta käännytään johonkin, tuntuu, ettei millään radalla mennä kahta estettä pidempään suoraa... Stepillä tämä näkyy vauhdissa. Meillä on ollut paljon ratoja, missä varsinkin kepeiltä ja kontakteilta käännytään takaisin tulosuuntaan, ja se alkaa näkyä jo suorituksessa, eli kepit hidastuu loppua kohden, ja varsinkin aan alastulo on tosi hidas. Musta tuntuu, että siinä väännössä ei ole meille mitään vaikeeta, kyllä me osataan pitää pakka kasassa silloin kun mennään hitaasti ja koira on koko ajan hanskassa, enemmän ne ongelmat ja treenattavat asiat tulee vastaan silloin, kun mennään kovaa. Tämäkin rata, joka periaatteessa oli ihan teknisesti haastava, päästiin aika helposti nollalla läpi. Pari kertaa meni kepeille väärin sisään, ja pari kertaa kolautti muurin palikat alas kun olin sen tiellä.

Arjessa vääntö keskittyy Saraan. Täällä on nyt tosi paljon lunta, ja kuinka voikaan elämä olla vaikeeta pienellä koiralla. Sara kun ei suostu tekemään kakkaa tien varteen, kun se haluaa päästä johonkin metsään tai puskaan. Mutta sielläpä on Saraa kaulaan asti lunta, eikä se pääse siellä eteenpäin. Pattitilanne, jonka Sara ratkaisee viivyttelemällä. Sillä kestää, kestää ja kestää. Mun on ollut pakko laittaa aamuisin herätyskello soimaan aikaisemmin, että Sara ehtisi tehdä tarpeensa lenkillä...