Kävin ekana tallomassa Saralle pienen jäljen ja sen vanhentuessa otettiin tokoa. Stepsu teki seuraamista, aika kivalta tuntui! Ei juurikaan pyrkinyt eteen, ja kontakti oli kaunis. Tehtiin muutama täyskäännös, oli ihan ok. Sitten ruutua, eka kisamatkalla, oli sairaan hyvä! Toka vähän lyhyemmällä matkalla ja pistin maahan. Tokalla Step haki vähän oikeaan takalaitaan, korjasi kyllä kun odotin, maahan meni hyvin. Sitten luoksetulon maahanmenoa, edelleen puun kierrolla, meni hyvin. SItten pari kertaa metallikapulaa, ekalla vauhtinouto, tokalla yritin ottaa kokonaisen mutta Step oli sitä mieltä että tämäkin olli vauhtinouto, ja tiputti kapulan mun eteen. No, nostihan se sen siitä. Otettiin pari pelkkää luovutusta lyhyellä matkalla, teki ihan hyvin. Sitten kapula pois ja kokeiltiin kaukkareita ulkona. Rauhoittelin ensin ja sitten maahan, tehtiin m-s vaihtoa ensin, meni ihan hyvin, välillä sanoin liian hiljaa käskyn jolloin nytkähti mutta ei noussut. s-m vaihtoa peruuttamisen yhteydessä, ettei tee niitä ihme hypähdyksiä maahan. Lopuksi yksi tunnarikapulan etsintä ja luovutusta.

Sara teki ruutua, en tiedä mikä tässä nyt on taas vialla, hakee oikeaan takakulmaan... Argh! näyttöruudulla sain menemään keskelle. Vauhtia oli joo vähän liikaa koko ajan. Sitten yksi metallinouto, oli sairaan hieno joten jätettiin siihen. Sitten 2 oman etsintää, oli hyviä molemmat.

Sitten jäljelle, joka oli n. 50m pitkä, vanheni 40min, 6 keppiä ja 6 kulmaa.  Otin ihan kunnon janalähetyksen, mutta meni vähän pyörimiseksi. Otti eka takajäljen, mutta kääntyi itse ympäri ja lähti etsimään oikeeseen suuntaan, kiinnittyi jäljelle vasta ekan kepin jälkeen. Voi olla että niityllä oli muita jälkiä jotka sotki... Ekat 2 kulmaa meni vähän pyörimiseksi, seuraavat 2 kulmaa tosi hyviä, ja vikat 2 kulmaa meinasi paahtaa suoraan. Sai ilmeisesti hajun vikasta kepistä (tuuli aika kovaa just sieltä suunnasta), nenä nousi ja alkoi kiskomaan sinne. En päästänyt ja odotin että ottaa taas jäljen maasta, nenä menikin alas mutta ei mennyt ihan jäljen päällä vaan oikasi kulmat suoraan kepille. No joo, onpahan ainakin motivaatio kepeille hyvä. Nyt tuli myös testattua se että työskenteleekö Sara silmillään kepeillä vai nuuskiiko oikeesti (avoimella nurmikollahan kepit näkyvät iha helposti). Vikalla pätkällä pari metriä ennen vikaa keppiä oli ihan saman näköinen keppi johon mä en ollut koskenut, Sara teki sen kohdalla pienen nytkähdyksen mutta ei ilmaissut, hyvä hyvä. Eli ihan ok jälki, vähän hankala taisi olla kun tuuli niin kovaa ja niitty on todennäköisesti ihan täynnä suht tuoreita harjajälkiä. Kaikki kepit nousi.