Teurastamoharjottelu Pohjanmaalla jatkuu taas, Jennin ja kolmen mustavalkoisen kanssa. Ollaan puuhailtu koirien kanssa lähinnä liikunnallisia juttuja, eli käyty pitkillä lenkeillä, hiihtämässä ja potkukelkkailemassa! Kertaalleen treenailtiin koulun pihalla tokoa, mutta mitään muuta ei oikeastaan olla treenattukaan. 



Lauantaina käytiin päiväreissulla Vaasassa, ensin Maalahdessa Topcanis-areenalla kisaamassa aksaa ja sen jälkeen Saran veljen Sulon omistajan Leenan luona. Aksakisoissa tarjolla oli 2 aksarataa ja hyppäri, tuomarina kaikilla Harri Huittinen. Radat olivat juuri sitä mitä osasin odottaa Huittiselta, eli ei mitään ihan helppoja :D Ensimmäinen rata oli tosi hankala, ja tuntui, että mun agilityaivot olivat aivan kohmeessa. Menin Saran kanssa ensin, Saralle harmillisesti yksi hyppy jojona edestakaisin kun arpoi, mihin suuntaan piti kääntyä eli hyl. Muuten yllättävän hyvä rata, ja ennen kaikkea tuntui hyvältä! Stepsun kanssa keskityin nyt tähän samaan kohtaan jossa Saran sain hyllyttämään, ja missä melkein kaikki muutkin mokasivat. Stepsu tekikin oikein hyvän ja sujuvan radan, ja pikku-Muffelle aika ylivoimainen nollavoitto.

Toinen rata oli muuten ihan helppo, mutta näin jo heti ratapiiroksesta, että puomi-putki -erottelu olisi hankala molemmille. Putki oli puomin takana piilossa, ja ohjaajan oli pakko päästä irti siinä kohdassa, eli ei voinut saattaa putkelle. Näitä puomi-putki -erottelujahan me ollaan treenattu, niin että mennään aina sinne puomille...... No Saran rata kosahti juurikin siihen. Meni puomille eli hyl komeasti 5. esteellä. Otin kohdan uudestaan, ja taas meni puomille. No kolmannella kerralla sain sen putkeen... Aan jälkeen hyppäsi vielä yhden hypyn väärin päin kun työnsin vähän laiskasti taakse. Kepit oli mageet :) Stepin kanssa päätin viedä kunnolla putkeen, ja niin myös tein, mutta seuraava kohta olikin sitten aivan tuhoon tuomittu kun menin liian pitkälle saattamaan putkeen. Olin aivan totaalisen myöhässä, ei puhettakaan että saisin takaakierrot ohjattua päällejuoksulla. Tein siis jotain kummallisia räpellys-leikkauksia, Stepsu raukka oli yhtä kysymysmerkkiä, mutta jotenkin kummasti sain ohjattua sen oikeille esteille. Putkesta tuli varsin vauhdilla mun jaloille, ja olisi ansainnut kyllä kosketusvirheen. Loppurata oli onneksi ihan kelvollinen. Ei saatu kosketusvirhettä, joten tuloksena taas nollavoitto!

Vika rata oli hyppäri, ja aivan superhelppo sellainen. Sen takia olinkin aivan varma, että sorrumme Saran kanssa johonkin älyttömään helpon radan syndroomasta johtuvaan virheeseen. Keskityin rataantutustumisessa pelkkään Saraan (kun Sarakin tarvitsee sen 0-voiton karsintoja varten...), ja päätin ohjata niin tarkasti kun ikinä osaan. No, se toimi, koska Saralle aika makee rata, ei juurikaan ylimääräisiä kaarroksia ja siistillä nollalla maaliin. Ja vaikka nollia tuli tosi paljon, niin onneksi aika riitti kuin riittikin voittoon :) Stepsun kanssa yksi rima alas, muuten aika kiva rata sillekin. 

Video Saran radoista täällä ja Stepin radoista täällä.

Kisoista hurautettiin suoraan Leenalle, ja voi miten mukava oli nähdä pitkästä aikaa Saran velipoikaa Suloa! Sulo ja Sara ovat kyllä niin samasta puusta veistettyjä, niin olemukseltaan kuin tavoiltaankin. Vietettiin oikein kiva ilta yhdessä, ja mahtavaa oli huomata, kuinka hyvin 5 bordercollieta (joista 3 urosta) tulee toimeen keskenään! Suuret kiitokset Leenalle vielä kun saatiin tulla kyläilemään tälläisen sekalaisen seurakunnan kanssa :)