Keskiviikkona aikaisin aamulla alkoi meidän WAO-reissu Hollantiin. Äiti kuskasi mut ja Fisun Helsinki-Vantaan lentoasemalle, ja sieltä onnistuin löytämään muun joukkueen jo heti lähtöselvityksestä. Lennettiin KLM:llä, ja koirien lähtöselvityksessä tuntui kestävän ikuisuus. Lopulta kaikki kuitenkin oli kunnossa ja koirat pakattiin lentobokseihin ja lähetettiin ruumaan. Fisulle pakkasin lentoboksiin mukaan purutikun ja pari lelua, jos tulee aika pitkäksi. Ne koirat, jotka olivat jo aiemmin lentäneet, eivät vaikuttaneet kovin ilahtuneilta, eivätkä olisi halunneet mennä bokseihin. Lentäminen ei taida olla kovin mieluisa kokemus koirille... No, perillä Amsterdamissa kesti hetki, että saimme koirat, kaikki olivat onneksi mukana ja kunnossa. Fisu vaikutti hiukan stressaantuneelta kun tuli ulos boksista, läähätti ja pälyili ympärilleen. Purutikustakin oli syönyt vain osan. 

IMG_0587.jpgIMG_0762.jpg

Lentokentältä pakkauduimme reissukaverimme Minnan, Håpin ja Vantun kanssa vuokra-autoon, ja lähdimme suunnistamaan kohti Ermeloa. Eksyimme matkalla kertaalleen, mutta siitäkään ei oikeastaan ollut haittaa, sillä navigaattori johdatti meidät kisapaikan sijaan huoltoasemalle, josta saimme lounasta ja koirat pääsivät pissalle. Kisapaikallekin ehdimme juuri sopivasti ajoissa joukkueen treenejä varten. Kisakeskus oli todella hieno, iso ratsastuskeskus, jossa oli kolme maneesia ja valtava ulkokenttä. Keskiviikolle oli varattu kaksi treenivuoroa Suomen joukkueelle, yksi 30min vuoro sisältä pääkehästä ja toinen samanlainen ulkokentältä. Treenasimme kahta koiraa samaan aikaan, jolloin yhdelle koiralle jäi yhteensä 8 min treeniaikaa tutustua pohjaan ja esteisiin. Pohja tuntui todella hyvältä, sopivan joustava mutta ei liian upottava. Esteet olivat laadukkaat, mutta osa hiukan eri näköisiä kuin Suomessa. Esimerkiksi rengas oli ilman kehikkoa, ja muuri erikoisen näköinen. Pussia WAOssa ei käytetä, eikä ylösmenokontakteja arvostella. Fisu tuntui kivalta treeneissä ja liikkui hyvin, ainoa ongelma tuli vastaan muurilla. Ei tajunnut ollenkaan, että muuri on edes mikään este, kiersi sen monta kertaa. Hyvä, että päästiin siis kokeilemaan sitä treeneissä! Ilma oli tosi lämmin, ja näin lyhyenkin treenin jälkeen Fisu oli aika puhki.

IMG_0651.jpgIMG_0606.jpg

Treenien jälkeen kävimme tutustumassa kisakeskuksen ympärillä oleviin lenkkimaastoihin. Ihan kisapaikan vierestä löytyi ihana kirkasvetinen oja, jossa Fisu polski tyytyväisenä, ja kaunis lehtimetsä. Fisu tuli mainiosti juttuun reissukavereidensa kanssa, Vantun kanssa ryhtyivät leikkimään heti tilaisuuden tullen.

IMG_0600.jpgIMG_0592.jpg

Treenien jälkeen lähdimme tutustumaan majoituspaikkaamme. Minna oli varannut meille lomatalon Puttenin pikkukaupungista, noin 20 min ajomatkan päästä kisapaikalta. Majapaikka osoittautui oikein mukavaksi, kaunis paritalon pääty aidatulla pihalla ja ihanalla puutarhalla. Talon takana oli navetta, ja pihassa laitumella poni, eli kotoisat maaseudun hajut olivat taatut :D Ainoa haittapuoli majoituksessa oli lenkkeilymaastojen puute, sillä talon ympäristössä oli vain viljeltyjä peltoja ja laitumia, eikä oikein mitään paikkaa koirien lenkittämiseen muutoin kun kadunvartta pitkin. Onneksi oli kuitenkin vuokra-auto, ja kävimme iltalenkillä sitten muutaman kilometrin päässä hienossa metsässä, josta löytyi kaunis vanha kartanokin.

IMG_0730.jpg

IMG_0620.jpgIMG_0623.jpg

Torstaina päivä alkoi eläinlääkärin tarkastuksella ja koirien mittauksella. Fisua tämä tosin ei koskenut oikeastaan lainkaan, eläinlääkäri ei tutkinut koiraa mitenkään, katsoi vaan että näyttää päällisin puolin terveeltä, ja koska Fisu on ilmoitettu suurimpaan kokoluokkaan, ei sitä tarvinnut edes mitata. Tarkastuksen jälkeen olisi ollut viralliset treenit, mutta koska treeniaikaa olisi ollut 1 min per koira, ja edellisen päivän treenit olivat menneet hyvin, päätin jättää väliin ja treenata tokoa. Käytiin siis lämmittelyalueella (valtava nurmikenttä) tokoilemassa. Tehtiin kaukoja, seuraamista, eteenmenoja ja merkkiä. Kaukoissa sekoili taas vaihdoissa, mur!!!! Häiriötä oli aika paljon, kun alueella oli Saksan (tms) joukkue hengaamassa, ja heidän koiransa juoksentelivat irti ja leikkivät suht lähellä meitä. Seuraaminen tuntui tosi kivalta, oli skarppina mutta ei juuri painanut tai liioitellut. Merkit oli ihan hyviä, eikä tehnyt mitään eroa uuden näköiseen merkkiin, jonka ostin kisapaikalta. Eteenlähetyksissä pyrki taas menemään vinoon oikealle, ja vaikka meillä oli pallo edessä, niin silti meni vinoon. Tämä on kyllä tosi hankala saada korjattua, kun on niin vähän vino, ettei itse huomaa eroa suoran ja vinon eteenmenon välillä. Torstaina illalla oli avajaiset, jotka onneksi eivät kestäneet kauaa. Fisu-raukka joutui pukeutumaan Suomi-rekvisiittaan :D

IMG_0630.jpg

Perjantaina kisat alkoivat aamulla heti klo 7 jälkeen rataantutustumisilla. Ratoja pyöri kolmella kentällä yhtä aikaa, ja kaikkiin tutustuttiin aamulla ennen luokkien alkua. Tutustumisiin oli aikaa 15 min, ja ohjaajia radalla pyöri noin sata, eli ahdasta oli, ja tosi vaikea katsoa mitään linjoja, kun esteitä hädin tuskin näki ihmismassan seasta. Meidän ensimmäinen ratamme oli pentathlon agility 1 sisällä pääkehässä. Rata oli aika hankala, vauhdikas rata pitkillä esteväleillä, kepeille hankala kulma ja lopussa keinulta varmasti valehtelematta 9 metrin esteväli kahdelle hypylle, joille piti ehtiä tekemään välistäveto. Nollia ei kauheasti tullut, ja juuri ne kohdat, jotka tuntuivat tutustumisessa vaikeilta, olivat sitä myös radalla. Heti jo radalle meno takkusi, kun Fisua ennen startannut koira syöksyi maalista lähtövuoroa odottavan Fisun päälle. Reikiä ei tullut, mutta mun oli vaikea kasata ajatukseni ja keskittyä ohjaamiseen. Alku meni Fisulla tosi kivasti, aalla karjaisin tosi pahalla äänellä jotta se ei tekisi hasardiloikkaa, mutta ei Fisulla ollut aikomustakaan sellaiseen, ja hidasti niin paljon mun karjaisusta, että ei osunut kontaktiin vaikka otti kaksi laukkaa laskevalle pinnalle. No, se oli aivan oma moka. Kepeillä sitten kakkosväliin, niinkuin vähän arvelinkin. Tuollaiset on Fisulle tosi vaikeita, kun putkesta tullaan kovaa loivaan avokulmaan ja itse olen sisäkaarteessa, näitä on mokannut aiemminkin. Lisäksi se lopun välistävetokohtakin tyrittiin, tai itse välistäveto toimi, mutta jäin sinne niin jumiin, että en ehtinyt ohjaamaan viimeistä hyppyä, ja Fisu livahti mun edestä väärälle esteelle, eli hyl.

Perjantain toinen rata oli snooker-rata, eli osa games-kilpailua. En ole koskaan nähnyt tai treenannut mitään games-juttuja, eli varsin heppoisin eväin lähdettiin rataa suorittamaan. Olin suunnitellut meille radan, jolla onnistuessaan saisi 46 pistettä, ja siinä ei ollut mitään ihmeellistä, mitä ei osattaisi. Suurempiin pisteisiin olisi pitänyt tehdä sellaisia esteiden ohituksia ja keppikulmia, joista tiedän, että Fisu ei selviydy. Rata meni ihan tosi kivasti, pysyttiin suunnitelmassa ja ehdittiin aikaan. Nyt en aalla sanonut mitään, ja juoksi kauniisti osuen hyvin kontaktiin. Harmillisesti kuitenkin tokavika rima alas, ja sen myötä viimeiset seitsemän pistettä jäi saamatta. Tulos siis 39 pistettä, jolla kovatasoisessa maksiluokassa pääsi sijalle 31, kun 30 parasta pääsi jatkoon. 

Perjantaina viimeinen rata oli pentathlon hyppyrata 1 ulkokentällä. Rata oli tosi kiva, ei mikään kovin vaikea, ja nollia tuli tosi paljon. Ainoa kohta joka mietitytti, oli kepit, taas avokulmaan ja niin, että joudun olemaan sisäkaarteessa. Nyt kuitenkin selvittiin kepeistä virheittä, ja ihan ok nollalla maaliin! Loppuradan käännöksiä olisi ehkä saanut vähän tiukemmaksi, mutta olin ihan tyytyväinen kuitenkin meidän rataan. Lähes sadan koiran luokassa Fisukalasen aika riitti kuitenkin 5. sijalle, eli varsin kilpailukykyisiä aikoja se pystyy tekemään myös maailmalla :)

IMG_0650.jpg

Lauantaina aamu alkoi taas rataantutustumisilla. Ensimmäisenä startattiin pentathlonin toiselle hyppyradalle ulkokentällä. Rata oli taas hauska ja vauhdikas, ja nolliakin tuli paljon. Lopussa oli hankalampi kohta, suoran putken jälkeinen takaakierto tosi pitkällä estevälillä, eli ihan tosissaan sai juosta, jos sinne halusi ehtiä. Alku meni tosi nätisti, ja oikeastaan koko rata juuri sinne suoralle putkelle asti. Juoksin takaakiertoon niin kovaa kun pääsin, koska juuri tälläinen kohta on hyvin tyypillinen sille, että Fisu luiskahtaa edestäni takaakiertohypyn väärin päin. Nyt päätin, että survon sen taakse vaikka mikä olisi, ja niin teinkin, mutta olin myös auttamattomasti koiran tiellä kun se lähti hyppäämään. Jollain ihme kamikazeloikalla Fisu onnistui kuitenkin pääsemään yli pudottamatta rimaa, ja sain tönäistyä sen oikealle hypylle takaakierron jälkeen. Mikään kovin kaunis tai sujuva tämä radan loppu ei ollut, mutta taas nolla! Yllätys olikin suuri, kun tulokset iltapäivällä tulivat, ja Fisu voitti radan ihan reilulla kaulalla muihin nähden!

IMG_0663.jpgIMG_0695.jpg

Toisena ratana mentin pentathlon agility 2 rata sisällä. Rata oli hauska ja vauhdikas, paperilla näytti helpolta, mutta todellisuudessa siinä oli tosi pahoja ansaesteitä aivan tyrkyllä. Oli vaikeaa valita meille sopivat ohjauskuviot, kun vaihtoehtoja oli useita, ja olin epävarma siitä, miten Fisu rytmittyy näin pitkillä esteväleillä. Taas saatiin lähtövuoroa odoteltaessa maalista irtokoira räyhäämään Fisulle, tällä kertaa tosin olin paremmin varautunut ja seison itse Fisun edessä suojana. Onnistuin kasaamaan itseni taas radalle, ja alku meni oikein hyvin. Hankala esteenohituskohta onnistui, mutta en ehtinyt (=uskaltanut juosta) saksalaiseen vaan päädyin tekemään jonkun leikkaushässäkän, joka onnistui, mutta jäin jälkeen. Puomin jälkeen ohjaus oli hetken myöhässä, ja Fisu ehti tekemään pyörähdyksen vieressä olevan väärän hypyn suuntaan, ei kuitenkaan mennyt väärälle esteelle ja sain ohjauttua oikeaan putken päähän. Tästä pyörähdyksestä tuli kuitenkin kielto. WAOssa kieltojen säännöt ovat erilaiset kuin Suomessa, juurikin tuollaiset pyörähdykset katsotaan kielloiksi vaikka ne tapauhtuisivat kaukana esteestä eikä koira menisi oikean esteen linjasta ohi. Loppurata onnistui hienosti, ja kepeille Fisu haki oikein vaikka tultiin putkesta kovaa ja itse olin kaukana takana. Suomessa tämä rata olisi ollut nolla, mutta WAOn säännöillä 5vp.

Lauantain kolmas rata oli biathlon hyppyrata ulkokentällä. Radan alku oli hankala, todella epämiellyttäviä kulmia, enkä keksinyt oikein mitään hyvää ohjausvaihtoehtoa ensimmäisille seitsemälle esteelle. Jos alusta selvisi, niin loppuradassa ei ollut mitään ihmeellistä. Alkuun meidänkin ratamme kaatui, ei tosin siihen kohtaan, jonka ajattelin olevan hankala, vaan Fisu otti kolmoshypyn takaakierrossa riman alas ponnistaessaan liian läheltä. Harmi, sillä muuten rata oli ihan onnistunut muutamaa vähän löysää käännöstä lukuunottamatta, ja nollalla oltaisiin oltu tuloksissa hyvissä asemissa. Nopealla vitosella päästiin kuitenkin jatkoon sunnuntain finaaliradalle.

Lauantaina iltapäivällä juostiin vielä yksi rata, joukkuekisan agilityrata. Fisu starttasi joukkueen viimeisenä koirana, ja mitään paineita ei ollut, sillä muut joukkuelaiset olivat jo tehneet useamman hyllyn ja paljon virheitä, ja olimme joukkuetuloksissa jotakuinkin viimeisinä. Rata oli tosi kiva ja helppo, ei mitään ihmeellistä. Mentiin hyvällä fiiliksellä, ja tämä olikin koko viikonlopun paras veto. Ainoastaan keinua edeltävä käännös oli vähän löysä ja keinulle tuli huonossa kulmassa eikä mennyt ihan loppuun asti. Hienolla nollalla maaliin, ja vaikka yksittäisestä joukkueradasta ei jaeta palkintoja, niin Fisu teki tällä radalla kaikkien säkäluokkien nopeimman ajan :) 

Sunnuntaina aamulla meillä ei ollut mitään, kun ei päästy pentathlon finaaliin. Treenailtiin taas tokoa, tällä kertaa tyhjässä kisakehässä ulkona. Tein luoksetulon stoppeja, jäävät ja eteenlähetyksiä. Stopit teki tosi hienosti, pohja oli loistava lukkojarrutuksia varten. Jäävistä taisi mokata istumisen kerran, muuten oli ihan hyvä. Eteenlähetykset oli vähän parempia kuin edellisessä treenissä, mutta jonkun meni kyllä taas vinoon.

Iltapäivällä startattiin sitten biathlon agilityradalla. Rata oli hauska, ei mikään ihan helppo. Useampaan kohtaan olisi ollut monia ohjausvaihtoehtoja, mutta nyt valitsin meille ne kaikista nopeimmat, silläkin riskillä, että ei onnistu. Alku meni hienosti, mutta ensimmäisessä päällejuoksussa jäin vähän liian pitkäksi ajaksi odottamaan ja olin tiellä, joten rima alas. Seuraavaan takaakiertopäällejuoksuun jäin vielä pahemmin kökkimään tielle, ja Fisu hyppäsi mun syliin, ja sitten olinkin aivan väärässä paikassa. Loppurata meni räpellykseksi, aalle sain jotenkin survottua huonosta kulmasta ja olin tosi takana, meni ihan käsijarru päällä ja katseli taakseen, eikä osunut kontaktiin vaikka otti taas kaksi laukkaa. Harmittaa, koska tämä rata kaatui ihan täysin mun virheisiin. En tajua, miksi en vain uskalla juosta noihin päällejuoksuihin, ihan samanlaisia virheitä olen tehnyt  aiemminkin juuri kisaradoille, treeneissä liikun rohkeammin ja ehdin, ja siksi kuvittelen ehtiväni myös kisoissa. 

Kisojen jälkeen käytiin Suomen joukkueen kanssa ravintolassa istumassa iltaa ja lenkillä ihanissa maisemissa Garderenin pikkukylässä. Oli tosi lämmintä ja kaunista, ja Fisu nautti ihanasta illasta pulikoimalla löytämässään rapakossa.

IMG_0636.jpgIMG_0632.jpg

Maanantaina aamulla suunnattiin kohti Amsterdamia, mutta koska lento lähti vasta iltapäivällä, ajoimme aamupäiväksi Noordwijkin kaupunkiin Euroopan suurimmalle koirarannalle Atlantin äärelle. Maisemat olivat aivan mahtavat, silmän kantamattomiin upeaa hiekkarantaa, ja rannan takana hiekkadyynit ja kaunis rantakaupunki. Koirat saivat juosta ja leikkiä vapaina, ja Fisu kävi kahlailemassa matalassa vedessä. Rannalla oleville terasseille oli koirien tuominen sallittua, joten kävimme sitten hetken terassillakin istumassa.

IMG_0737.jpgIMG_0744.jpgIMG_0748.jpgIMG_0755.jpgIMG_0761.jpg

Lentokentällä pakattiin koirat taas lentobokseihin ja ruumaan. Hiukan jännitti, kun yhtä aikaa koiria tuomassa oli porukka Japanilaisia samanlaisten lentoboksien ja bordercollieiden kanssa. Hirvitti jo ajatuskin siitä, jos lentokenttäväki sotkisi vahingossa koirat ja Fisu lentäisikin Helsingin sijaan Japaniin... Fisu meni nytkin ihan mielellään lentoboksiin, ja annoin sille mukaan kuivatun kanankaulan evääksi. Tällä kertaa se kelpasi kyllä. Helsingin päässä koirat saatiin ongelmitta ruumasta, ja Fisu oli tosi iloinen kun pääsi ulos boksistaan. Loppu hyvin kaikki hyvin, ja antoisa reissu siis takana! Tässä videolla Fisun kaikki kisaradat.