Nyt on tämän viikonlopun kisailut kisattu. Eilen Hyvinkäällä Saran kanssa aksaamassa. 3 starttia, eka rata hyppäri ja muut aksaa. Ekan tuomaroi Henkka Luomala, kaksi jälkimmäistä Leena Rantamäki-Lahtinen. Eka rata oli oikein kiva, ei mikään kovin vaikea. Mehän ei olla käyty Hyvinkäällä melkein vuoteen, kun siellä on ollu niin liukas alusta, etten uskalla hypyttää koiria siellä. Nyt pohja on kuitenkin vaihdettu, ja mentiin hakemaan tuntumaa siihen. Mitään hajua ei siis ollut siitä, miten Sarppa kulkee siellä. No kulkihan se. Aivan sairaan lujaa, eikä nyt roiskinut enää rimoja! Mä olin koko alkupätkän aivan myöhässä, ja vasta takanurkan mutkaputkessa sain Saran kiinni. Yhden kinkkisen valssin ehdin tekemään hyvin kun otin tosi rohkeasti etumatkaa pakkovalssi-jaakotuksella. Pointsit mulle rohkeasta ohjauksesta! Mutta sitten olinkin jo taas aivan myöhässä, olin suunnitellut tekeväni radan loppuun kaksi saksalaista, mutta en ehtinyt tekemään ensimmäistäkään, kun Sara ampui putkesta miljoonaa ja luikahti hypyn niin ripeästi. Sain jollain tosi epämääräisellä leikkaus-kääntövääntö-ohjauksella pelastettua kaksi takaakiertoa, mutta molemmat kaarrokset vaaaaaaaaluivat. Hups. Nollalla maaliin, mutta aikaa paloi noihin ylimääräisiin kurveihin. Tulos 0vp ajassa -7,80s ja sija 3./35.

Toka rata oli TOSI helppo, ainoastaan putken pään erotteluja vaikeutuksena. Taas mentiin lujaa, keinu oli tosi lennokas, ja luulin jo että saatiin siitä virhe, ja oma ohjaaminen vähän herpaantui, en jaksanut enää kääntää niin tiukkaan ja yksi jos toinenkin kaarros valui. Puomia edeltävä rima alas kun käskytin puomille riman päällä. No, ei saatu virhettä keinulta vaikka mun mielestä oltaisi ansaittu, ja vitosella maaliin.

Vika rata oli vähän vaikeampi kuin keskimmäinen, aalta tosi jyrkkä avokulma kepeille ja vieressä ansana hyppy. Myös pimeä putkikulma alussa mietitytti. Päädyin ottamaan vastaan, kun Sara on niin hyvä poimimaan matkan varrelta hyppyjä, ja hienosti tulikin alun. Keinulla yritin pysyttää kunnolla, mutta mitä vielä, ei totellut vaan ampaisi taas matkaan. Mulle kasvoi jo sarvi otsaan tässä vaiheessa ja seuraavan käännöksen sitten yliohjasin, kun ajattelin että Sara valuu tässäkin. No tuli sitten kokonaan ohi hypystä ja kävi hyppäämässä jo seuraavan, eli hyl. Otin kohdan uudestaan ja jatkettiin, keppikulma oli tosi bueno ja tein yhden suunnittelemattoman persjätön keppien jälkeen, sekin meni hienosti. Pysäytin puomin ylösmenoon kun oli kerran jo hylky alla, mutta kostoksi Sara sitten karkasi alasmenosta ja loikki jo maaliin ennen kuin ehdin puuttua siihen. Mur!

Tänään sitten uudestaan Hyvinkäälle jälkikokeen merkeissä. Koko yön oli satanut, ja SPL Itun nurmikenttä oli aivan liejua ja tosi liukas :( Päästiin tottikseen numerolla 7, eli ekana suorittamaan. Parina rauhallisen oloinen sakemanniuros. Kokeilin kentän ulkopuolella istuttaa Stepsua vesilätäkköihin, ei istunut, ei sitten millään. Eikä mennyt myöskään maahan. Mun prinsessa.... No, kentällä sentään suostui istumaan sivulla, vaikka vähän joutuikin asettelemaan isteään. Lähti seuraamaan ihan reippaasti, mutta paukkujen jälkeen alkoi vähän kontakti rakoilemaan, ja täyskäännöksen jälkeen oli jo tosi väljää. Juoksun ja hitaan teki ihan hyvin, mutta käännöksen jälkeen oli taas ihan muissa maailmoissa! Siis mun pieni toko-muffinssi! Jossain vaiheessa jouduin antamaan jo lisäkäskyn, kun oli lähdössä seilaamaan ties minne! Todella outoa! Henkilöryhmässä skarppasi vähän ja sieltä pois kävellessä piti jo kontaktia. Liikkeestä hyvä, vaikka mun mielestä se oli kyllä tosi huono. Istuminen oli ihan ok, siinä seurasi ihan normaalisti, samaten maahanmenossa. Luoksetulo oli oikein nopsakka. Näistä molemmista erinomainen. Tasamaanouto myös hieno, siitäkin erinomainen. Hyppynoudossa ponnisti mennen tullen mutta meni kuitenkin oikein reippaasti, kapulan toi suoraan sivulle. Puutteellinen. Estenouto muuten hyvä mutta tässäkin toi suoraan sivulle... Erittäin hyvä. Tekee tuota sivulle tuomista aina kun on epävarma, ja nyt oli jostain syystä ihan kujalla koko otus. Eteenmenossa seurasi ihan nätisti ja käskyllä lähti tuttuun tapaan miljoonaa ja ihan suoraan, juoksi joku 20m ja levähti maahan ilman käskyä. Olin itse ihan yllättynyt, ja sanoin uudestaan eteenmenokäskyn, mutta ei hievahtanutkaan. TOSI omituista. Tästä puutteellinen, kun matka ei ollut ihan riittävä. Makuu erinomainen, vaikka näytti varsin hapanta naamaa kun joutui makaamaan kuralöllössä. Yhteensä surkeat 86p. Näin jälkiviisaana voin todeta, että ehkä tää ex-tempore jälkikoe ei sittenkään ollut kovin hyvä idea, Step oli selvästi tosi hämillään tottiksessa, ja luulen, että tämä liittyy luonnetestin paukkuihin. En ehtinyt luonnetestin jälkeen ampumaan kuin kerran sille, ja se ei selvästikään riittänyt. Toivottavasti tästä ei nyt jää mitään mörköjä Stepin tottikseen, kun se muuten on toiminut niin kivasti.

Seuraavaksi esineruutuun, joka olikin ihan tottiskentän nurkalla. Edellinen koira oli jo ruudussa kun tultiin tottiksesta, joten virittelin Stepin suoraan esineisiin. Toisella koiralla kuitenkin kesti, kesti ja kesti. Jouduin ottamaan 3 lämppäesinettä, ettei Step aivan unohda, mitä oltiin tekemässä. Kaikille se 1-luokan esineruutu ei näköjään ole läpihuutojuttu, 11 koirasta peräti 5 ei löytänyt yhtään esinettä. No Step löysi :) Lähetin keskeltä, irtosi hyvin taakse ja siellä vasempaan takakulmaan. Siirryin vähän keskemmälle, että saisi tuotua esineen suorempaan. Huikkasin hyvä kun oli puolivälissä ruutua tuomassa. Step ei kuitenkaan tainnut huomata, että olin siirtynyt eri kohtaan, koska vei esineen aivan suoraan siihen mistä olin sen lähettänyt ruutuun, ja missä tuomari seisoi. Tuijotti hetken tuomaria esine suussa, ja kun tuomari ei ottanut esinettä, näytti vähän eksyneeltä, kunnes sitten huomasi mut, ja riemastuneena toi esineen mulle. Yhden pisteen tuomari otti tästä ylimääräisestä mutkasta, eli esineistä 29p.

Sitten vielä jäljelle, arvottiin numero 4. Jäljille lähdettiin kävellen autoilta, ja matkan varrella janoille jäivät 2. ja 3. jälkien koirakot. Maasto oli tosi selkeää ja helppoa, avointa kangasmetsää, janat lähtivät sähkölinjalta. Meidän jälki oli ihan reunimmainen, ja päästiin tämän ryhmän viimeisenä hommiin. Otin ennen omaa janaa lämppäkepin, hyvin oli Stepillä nenä auki. Sitten vaan janalle. Jana oli tosi helppo ja lyhyt. Lähti hienosti suoraan, nappasi janan puolivälistä jäljen, tarkasti ehkä 5m takajälkeä ja kääntyi itse ympäri. Ei kuitenkaan lähtenyt heti jäljestämään oikeaan suuntaan vaan tarkisti vähän matkaa janaa vielä eteenpäin, ja kun sieltä ei muutakaan jälkeä löytynyt, palasi takaisin ja nosti jäljen oikein. Yhtään ylimääräistä käskyä en joutunut antamaan, annoin vaan Stepin tehdä itse töitä. Alkuun jäljesti vähän varovaisesti, tarkisti aika paljon ja meni tosi hitaasti. Eka kulma kuitenkin oikein siististi, ja vähän kulman jälkeen nousi eka keppi. Sen jälkeen kiinnittyi paremmin jälkeen, ja tosi pian nousi jo toinenkin keppi. Taas mentiin, jäljesti oikein hienosti ja tarkasti, kunnes vähän matkan päästä alkoi enemmän pyörimään. Tässä tein sen virheen että annoin sen mennä vähän turhan vapaasti, olisi pitänyt vaan himmata liinasta niin kauan että on tasan tarkkaan jäljen päällä. Luotin liikaa koiraan ja annoin mennä, ja hetken päästä ei oltu kyllä enää jäljellä, enkä tiennyt minne suuntaan jälki olisi mennyt. No, annoin Stepin itse selvittää sotkunsa, ja seurasin vaan perässä. Jotain se kyllä jäljesti, mutta ei varmastikaan oikeaa jälkeä, koska pian huomasin sen vievän mua toisen sähkölinjan luo, ja siitä yli. Ratamestari sanoi, että kaikki jäljet menevät sähkölinjojen välissä, joten sähkölinjalle jälki ei ainakaan jatkunut. Stepsu tekikin vähän matkan päästä u-käännöksen ja lähti takaisinpäin, ja hetken päästä nosti jäljen, ja pian löytyi keppikin. Jälki näytti jatkuvan omituiseen suuntaan, joten tarkistin kepin ja kyllä, kepissä oli tunnus 3/5. eli 3. jäljen vitoskeppi. Palkkasin Stepin ihan normaalisti, mutta laitoin kepin takaisin siihen mistä Step oli sen nostanut, ja lähdin hinaamaan Stepsua pois naapurin jäljeltä. Harmitti jo valmiiksi kanssakilpailijan puolesta, tosi kurjaa jos me ollaan sotkettu heidän jälkensä. Kävelin poispäin naapurin jäljestä ja toivoin, että Step nostaisi oman jäljen uudestaan, jonkun hajun se näytti saavan, mutta kun sekin jatkui janan suuntaan, en päästänyt sitä sinne. Vähän matkan päästä luovutin, ja otin Stepiltä liinan irti, ja lähdin marssimaan sähkölinjan suuntaan. Step ei kuitenkaan halunnut luovuttaa näin helpolla, ja nosti oma-aloitteisesti jäljen uudestaan, ja vähän matkan päästä nousi neloskeppi! Oujee! Ei muuta kun liina takasin kiinni, ja jatkettiin, loppujälki menikin oikein mallikkaasti, ja myös kaksi viimeistä keppiä nousi varmasti. Kutoskepillä kunnon bileet, ja sitten kiireen vilkkaan keppejä luovuttamaan. En ollut katsonut kelloa kun lähdin janalle, ja tiesin, että aikaa paloi harhaillessa vaikka kuinka paljon, joten juoksin varmuuden vuoksi hirveää kyytiä toimitsijan luo. Ehdittiin, mutta aika tiukille meni, 17min kului aikaa... Parkkipaikalla kysyin heti 3. jäljen kilpailijalta, kuinka heidän jälkensä kävi. He olivat hukanneet jäljen jo ensimmäisen kepin jälkeen, eli meidän tekemistä harhoista vitoskepin kohdalla ei onneksi ollut haittaa. *helpotuksen huokaus* Janalta 38p ja viidellä kepillä jälkiosuudesta yhteensä 148p

Yhteensä 263p eli 2-tulos ja JK1. Ei mikään nappisuoritus miltään osalta, mutta riittää hyvin 1-luokassa. Nyt on sitten tämäkin laji korkattu vihdoin ja viimein :D