Nyt on taas uusi kisalaji korkattu, nimittäin valjakkohiihto! Tämä on ollut mulla jo pitkään haaveena, mutta nyt vasta ryhdistäydyin ja sain aikaiseksi ilmottautua hiihtokisoihin :) Tavotteena ei suinkaan ollut lähteä voittamaan kisoja, vaan ylittää itsensä ja ennen kaikkea, saada jokin päämäärä, että tulisi treenattua. Taso hiihtokisoissa on yllättävän kova, ja Saran kokoisen koiran kanssa mun hiihtotaidoilla on aivan turha haaveilla mistään sijoituksista 40 kg painavien malinoisien ja hoffien ja entisten kilpahiihtäjien kanssa.

Viimeisen viikon valmistautuminen ennen urheilusuoritusta ei ollut ehkä aivan oppikirjan mukainen. Biletys pikkutunneille lauantaina, tiistaina ja keskiviikkona ei ehkä paranna omaa lihasvoimaa ja hiilaritankkauskin toteutettiin ohjaajan osalta mutakakun avulla. Maanantaina käytiin hiihtämässä vikan kerran ennen kisoja, ja tuntui tosi nihkeältä ja hitaalta. Vedätin vain 2 lyhyttä pätkää Saralle. Torstaina treenasin aksassa Saran kanssa ihan perus ratatreenin 29 esteen radalla, ei ehkä sekän ihan optimaalista juuri ennen hiihtokisoja..? Saralle annoin eilen illalla broilerin jauhelihaa, ja tänään aamulla sillä oli sitten maha löysällä. Aikaisin aamulla lähdettiin Emman ja koirien kanssa kohti Kouvolaa ja Vekaranjärveä, jossa kisat pidettiin. Lämpättiin koirat ja itsemme (ravaamalla vessassa) ja sitten vaan lähtöalueelle. Mun suurin huoli oli, että Sara kakkaa ladulle, ja tavotteena vaatimattomasti päästä maaliin kaatumatta alle 20 minuutissa. Lähtölinjalla Sara kävi kuumana ja oli aivan sitä mieltä, että maalissa on bileet ja kiskoi siis päinvastaiseen suuntaan, eikä edes huomannut meitä edeltävän koiran lähtöä. Kun lähtöaika koitti, onnistuin kuitenkin suuntaamaan omat sukset sekä koiran samaan suuntaan ja sitten mentiin. Alku oli varsin haparoivaa: jalat tärisi jännistyksestä, ja meinasin lentää turvalleni heti lähtöalueelta poistuessani. Ekassa risteyksessä meinasin kääntyä väärään suuntaan ja sen seurauksena taas meinasi tasapaino pettää. Onneksi Sarppa oli hieno husky ja veti tasaisen rauhallisesti suoraan eteenpäin. Vähän ennen puoliväliä tultiin aivan valtavaan ylämäkeen, ja meidän jälkeen lähtenyt nahkacollie sai meidät kiinni. Ylämäki mentiin rinta rinnan, ja kyllä meinasi usko loppua moneen kertaan. Mäen jälkeen collie meni meistä ohi, ja siitäkös Sara otti nokkiinsa. Se laittoi jonkun aivan uuden turbovaihteen päälle, ja kohta oltiinkin jo aivan collien ohjaajan suksissa kiinni. Jouduin hidastamaan Saraa, kun en uskaltanut lähteä mutkittelevassa alamäessä ohi. Mäen jälkeen ohitettiin collie, mutta heti seuraavassa ylämäessä se painoi taas ohi. Sitten mentiinkin taas pitkän matkaa melkein vieretysten collien kanssa, ja jouduin taas hidastamaan Saraa alamäissä, ettei hiihdetä päälle. Onneksi jossain 4km kohdalla nopea hoffi hiihtäjineen paineli meistä molemmista ohi. Lähdin sitten hoffin perässä colliesta uudestaan ohi, ja tässä järjestyksessä mentiin loppuun asti. Omat voimat olivat jo aivan lopussa, mutta Sara se vaan jaksoi vetää tosi reippaasti maaliin. Aika voittajafiilis maalissa :) Naisten B naru -sarjassa meidän aika oli 16min 26sek ja sijoitus 8./12.

IMG_5780-normal.jpg