Eilen käytiin Lean ja koirien kanssa Kivikonlaidan tottiskentällä ampumassa ekaa kertaa tänä vuonna, lunta oli ihan kauheesti, mutta sen verran oli esteen ympäriltä tallottu lunta, että sain Stepsun kiertämään estettä. Eka paukku niin että pidin Stepsua niskasta kiinni, ei reagoinut lainkaan, kehuin ja lähetin kiertämään, palkkasin lelulla. Sitten paikallaolossa, olin parin metrin päässä. Käänsi korvia, mutta ei mitään muuta reaktiota, palkkasin eka namilla ja sitten kierto ja lelupalkka. Lopuksi vielä niin että oli mun sivulla, vähän meni korvat luimuun ja pää laski, mutta kontakti pysyi, eikä paineistunut. Näyttäisi siis siltä, ettei uusi vuosi ole vaikuttanut tähän mitenkään, ollaan ihan samassa tilanteessa kun viime syksynä. Aivan sanoinkuvaamaton helpotus!!! Tästä innostuneena menin ja ilmotin Stepin viestikokeeseen, HUI!!! 17.4. tulee sitten testattua, tuleeko Stepistä loppujen lopuksi kisakoiraa pk-lajeihin. Jos paineistuu pahasti kokeessa, en halua kiusata sitä viemällä sitä uudestaan, ja lopetetaan sitten koko pk-harrastus. Mä tiedän, ettei multa löydy motivaatiota treenata ilman tavotteita, valitettavasti. Jos sietää paukut, niin sitten alotetaan kisaura myös haussa heti kun maasto on valmis, ja jäljelläkin varmaan loppuvuodesta.

Saran kanssa otettiin samalla reissulla rullantuonteja. Koska lunta on vielä niin paljon, ei päästä vielä harjottelemaan "kolmioita", mitä siis pitäisi treenata, joten otettiin sitten kiintorullaa. Eka ihan tavallisesti irtorullalla, 2 seuraavaa kiintorullalla. Ekalla ei tajunnut yhtään kiintorullaa, tokalla vähän paremmin. Näytölle menee hienosti, ja tarjoaa maahanmenoa.

Tänään käytiin päivälenkillä rukoushuoneella ottamassa pienet eteenmenotreenit, kaivoin pitkästä aikaa Stepille eteenmenopallon esiin. Tein Stepin kanssa ihan vaan kontaktitreeniä alkuun, ei meinannut tulla mitään. Se vaan tuijottaa eteenpäin, mulla loppuu kärsivällisyys ennen kun sillä... Sivu käskyllä ottaa kontaktia muhun, palkkailin siis siitä. Eteenmenon otin niin, että jätin istumaan, kävelin vähän matkaa sen eteen ja lähetin siitä. En halua lähettää sivulta, ettei se vaan pahentaisi kyttäystä. Saran kanssa tehtiin eteenmenon seuraamista, pudottaa kontaktin aina liikkeelelähdössä, argh! Ärsyttävää.

Illalla agitreeneihin, olin itse suunnitellut radan. Tein radan ihan Steppiä ajatellen, rata sisälsi siis muurin (2 kertaa) ja okserin (2 kertaa) sekä keinun.

Kutsuin Stepin 3. hypyn takaa, ekalla kertaa okseri taisi pysyä ylhäällä. Kepit löytyi myös ekalla yrittämällä, kun jäin vaan rohkeasti puomin vasemmalle puolelle. Kääntyi kyllä putken jälkeen katsomaan mua, mutta käskytin vaan kepeille, niin sieltähän ne löytyi. Välistävedot ihan ok, jälkimmäisen hyppäsi niin tiukasti, että siiveke heilahti, tein siinä jaakotuksen. Muuri ok, mutta sitten okserin molemmat rimat alas. Kokeiltiin uudestaan, niin, että pidin käden ihan alhaalla, en tavallaan ohjannut sitä ollenkaan, juoksin vaan vieressä ja katsoin koiraa. Hyppäsi hyvin. Jotenkin outoa, mä oon aina kuvitellut, että koiraa pitäisi juuri tukea hypyillä, eikä vaan juosta vieressä kädet alhaalla, mutta ei näköjään. Otettiin uudestaan alku, jossain vaiheessa tiputti okserin siinäkin, mutta kun kokeilin kutsua niin että olin ihan paikallani kädet alhaalla, niin pysyi okserikin ylhäällä. Muurin hyppäsi hyvin joka kerta!

Otin lopuksi Saran kanssa vauvapuomilla alastuloa, halusin päästä testaamaan Elinan neuvoa nopeasta vapauttamisesta. WOW, se todellakin toimii! Pari toistoa, ja ero oli ihan huima! Pidin vaatimuksena sitä, että koskee yhdellä tassulla, heti kun tassu oli maassa, sanoin jes ja kierrä, lähetin kiertämään siivekettä, jonka aikana heitin valmiiksi pallon maahan siivekeen lähelle. Sara alkoi tosi hienosti hakea oikeaa paikkaa, ihan reippaalla vauhdilla jopa! Ihan uskomatonta, että noin pienellä muutoksella saadaan noin iso ero aikaan! Olin itse toistaiseksi melko paikallani, mun liike häiritsee selvästi Saraa, pari kertaa koitin liikkua, ja heti alkoi vanha hiippailu. Täytyy siis liike lisätä mukaan myöhemmin. Kerran juoksi puomista läpi, en sanonut mitään, käännyin vaan viedäkseni Saran takaisin puomin alkuun, mutta Sara nähtävästi tajusi tehneensä virheen, ja meni tarjoamaan ihan itsenäisesti kontaktia, ekaa kertaa elämässään se ihan spontaanisti tarjoaa jotakin!!!! Sarppa-muru <3 Ihanaa, vihdoin mä tiedän, millä pääsen eteenpäin tässä puomiongelmassa! Olen kyllä melkoisen kiitoksen velkaa Elinalle...

Tässä vielä videot viikonlopun kisoista, vaikka eipä niissä kauheasti mitään nähtävää ole... Harmi, sitä Stepin nollaa en saanut videolle.

Stepin eka rata (5vp), Saran eka rata (hyl), Saran vika rata (hyl)