Tiistaina kävin pitkästä aikaa tokoilemassa molempien kanssa, oli mukavaa! Step teki seuraamista, ohjatun luovutusta, metallin luovutusta, luoksetulon stoppia ja merkkiä. Seuraaminen tuntui hyvältä, merkillä palkkasin vauhtia, ja molempien noutojen luovutukset oli hyvät, tuntuu erottavan hyvin. Luoksetulon stopit oli karmeita, kuten aina. Kun otan askeleita vastaan, pysähtyy vähän paremmin, mutta pelkällä käskyllä ei. Tein sitten niin, että annoin pelkän käskyn, ja kun ei pysähtynyt kunnolla, ärähdin heti perään "hyi!", sillä pysähtyi kuin seinään! Jospa tuosta tajuaisi, että hiippailu käskyn jälkeen ei ole suotavaa. Kyse ei ole siitä, etteikö osaisi pysähtyä, en vaan ole onnistunut palkkaamaan oikein niin että kokisi pysähtymisen mieluisaksi...
Saran kanssa seuraamista ja noutoa, oli ihan innokas :) Naksuttelin seuraamisessa kontaktista, kun se katkesi kokeessa pari kertaa. Etenkin mua ärsyttää, kun liikkeellelähdössä ei pitä kontaktia. Siihen pitää nyt puuttua.
Tiistaina kävin myös Murren murkinassa ostamassa kaikennäköistä, mm. broilerin siipiä. En muistanutkaan, että mun koirat on noin hulluina niihin! Sara meinasi syödä multa käden irti kun syötin sille siipeä...
Keskiviikkona hakutreeneihin, leivoin kakkua :) Otin Saralle 4 ukkoa, kaikki kulmissa, oikealle väliin tyhjä. Alotin oikeelta, sinne kaunis suora pisto, oikaisi pikkuisen ennen kulmaa alueelle päin, sai onneksi hajun ja nosti ukon, ilmaisu hieno. Sitten vasen, siellä ukko oli etukulmasta joku 20m alueelle päin. Lähti ensin vinoon, huusin pois ja laitoin uudestaan. Nyt oli parempi, meni kulmaan asti ja tarkasti siellä edellisellä koiralla olleen piilon. Eteni siitä sitten aluetta, ja nosti maalimiehen, ilmaisu tässäkin hyvä, ei ollut tökkinyt yhtään. Sitten tyhjä oikeelle, teki ihan ok syvän piston, mutta tulikin melkein samaa reittiä pois. Laitoin vähän matkan päästä uudestaan, nyt teki kauniin laatikkopiston. Sitten vasemmalle, alue siellä aika tiheää ja puskikkoista. Teki ihan ok piston, en nähnyt kunnolla missä kävi, eteni kyllä aluetta reippaasti, ei kuitenkaan löytänyt. Laitoin uudestaan, taas sama juttu, teki ihan hyvän piston mutta tuli pois. Otettiin sitten ääniapu, sillä lähti ja nyt löysi, suorapalkka sinne. Oli käynyt aika lähellä jo aikaisemmin, mutta ei saanut hajua ojassa maanneesta maalimiehestä. Höh. Vika ukko oikeella takakulmassa, matkalla pienen hiekkatien ylitys. Ei mitään ongelmaa, ihan suoran piston teki.
Stepsukin pääsi vähän hommiin, otettiin yksi esine jonka Zero oli hukannut. Eipä siinä kauaa mennyt kun esine löytyi :)
Illalla agitreeneihin, tein Saran kanssa mm-kisojen maxien yksilö hyppäriä. Rata näytti aika vaikealta, mutta menikin tosi hyvin :) Ainoa ongelma oli kepit, jostain syystä Sara kääntyi koko ajan kepeiltä väärään suuntaan! Tosi kummallista! Olin itse keppien oikealla puolella, ja rata jatkui oikealle, silti Sara kääntyi aina vasemmalle! Laitoin kerran lelun keppien loppuun vinottain oikeelle, sen jälkeen no problem. Muuten menikin tosi kivasti :)
Meillä on täällä ollut oikein kauniita syys-ilmoja, ihanaa kun pääsee kävelemään syksyiseen metsään! Onneksi Helsingissä on muutakin kun betonia :)
Torstaina jälleen aksatreenit, tällä kertaa Stepin ryhmällä. Tehtiin mm-kisojen maxien yksilö agirataa, oikein mukava rata sekin! Saatiin se jopa näyttämään aika hyvin samalta kun mm-kisoissa. Menin Stepin kanssa eka koko radan läpi, nollalla heti ekalla yrityksellä! Wau! Muuten oikein näppärä rata, mutta keinun jälkeen molemmat käännökset hypyillä oli huonot, hyppäsi väärään suuntaan. Hiottiin niitä sitten, parhaaksi osoittautui niisto, sillä kääntyi tosi kivasti. Kun Step kerran oli niin pätevä, ehdin tehdä myös Saran kanssa. En ollut miettinyt ohjauksia yhtään Saran kannalta, ohjasin samalla tavalla kun Stepsua. Toimihan se, myös Saran kanssa nolla! Jopas nyt! Sara meni jopa paremmin kun Step, ainoastaan 8. hypyn käännös valui ihan pikkuisen, ja aalla liukastui kun käänsin tiukkaan, mutta muuten todella sujuva ja hyvä rata. Otin lopuksi muutaman aan, ettei ala ennakoimaan käännöstä.
Torstaina kävin tallomassa myös verijäljen Saralle, joka perjantaina käytiin ajamassa. Jäljestä tuli tosi pitkä ja haastava, pidempi kun oli tarkoitus, koska en löytänyt autolle ja harhailin metsässä ties kuinka kauan... Kulmia paljon, makauksia 2 + alku ja loppu. Yksi veretön pätkäkin tuli, kun jouduin kiertämään sellaisen kallionjyrkänteen polkua pitkin, enkä halunnut verettää polkua siltä varalta jos siellä kävelee muita ihmisiä... Katkos oli ihan lyhyt, joku 10-15m mutta aika hankalassa paikassa tilanteen pakosta. Jäljellä oli pituutta varmaan joku 1,5-2km, en tiedä tarkkaan. Ikää reilu 13h. Jäljen tein nyt ekaa kertaa hirven verellä, ja loppuun kaadoksi possun sorkka. Jäljen Sara nosti hienosti, mutta lähti aika epävarmasti ajamaan, en tiedä haisiko veri niin oudolta, vai menikö siitä joku muu jälki, koska näytti jäljestävän koko ajan, mutta erkani pian jäljeltä. Hinasin Saran jäljelle, ja siitä lähti ihan hyvin jäljestämään. Jälki kulki pienen suon läpi, siellä pyöri hetken ennen kun jatkoi. Sitten mentiinkin pitkä pätkä todella nättiä jäljestystä, eka makaus oli han täydellinen, pysähtyi siihen nuuskimaan, ja jatkoi vähän ajan päästä itse oikeaan suuntaan. Vähän ennen katkoa tarkisteli jäljen kulkua, luulin jo että tultiin katkon kohtaan, mutta oltiinkin vielä jäljellä. Katkolla lähti kyllä etsimään itsenäisesti jälkeä, mutta väärästä suunnasta. Annoin mennä vähän matkaa, mutta kun näytti sitkeästi vaan pyrkivän väärään suuntaan, vedin liinasta sen muutaman askeleen oikeaan suuntaan, ja lähti sieltä etsimään, ja nostikin jäljen melkein heti. Sitten jäljesti taas tosi nätisti pitkän matkaa, välillä poikkeaa vähän jäljeltä, mutta palaa itse takaisin. Seuraavan makauksen kohdalla kävi juuri näin, meinasi mennä makauksesta ohi kun ei ollut jäljellä. Sain sen kuitenkin kiskottua takaisin jäljelle, että näin mitä tekee makauksella. Nyt ei merkannut sitä niin selvästi kun edellisen, nuuski kyllä ja hidasti vähän, mutta ei pysähtynyt. Pidättelin sitä liinasta vähän sen aikaa kun irrotin merkin puusta, sillä aikaa nuuski makausta. Makauksen jälkeen meni taas joku 100m hyvin, mutta sitten hukkasi jäljen. En tiennyt itse tasan tarkkaan missä jälki kulkee, mutta huomasin ettei olla enää jäljellä. Sara nuuski kyllä koko ajan, se on varmaan jossain vaiheessa vaihtanut harhajäljelle ja seurasi sitä. Koitin saada sitä etsimään verijälkeä uudestaan, mutta ei löytänyt, oli sen verran pitkään seurannut jo väärää jälkeä. Annoin sitten mennä, jotta päästäisi pois metsästä. Jossain vaiheessa tultiin tielle, mihihn olin jättänyt auton. Siitä tunnistin jo kohdan missä oltiin ja hinasin Saran takaisin metsään, jotta saisi nostaa jäljen ja löytäisi kaadon kun meillä sellainenkin kerran oli. Nosti jäljen varmasti, ja jäljesti tosi tarkasti loppuun, kaatoa nuuski tosi kiinnostuneena. Kehuin ja otin liinan irti, lähdettiin kävelemään autolle päin, Sara kantoi ylpeänä possunjalkaa mukanaan :) Kaiken kaikkiaan ihan opettavainen jälki, liian vaikea tosin tämänhetkiseen osaamiseen. Huomioita jäljestä:
- pk-jäljestä on haittaa, saattaa sujuvasti vaihtaa ihmisjäljelle, jos hukkaa verijäljen, eikä enää ymmärrä etsiä veren hajua, vaan nappaa ensimmäisen löytämänsä jäljen
- makauksien jälkeen menee aina vähän matkaa hyvin, jäljestää tarkasti ja keskittyneesti, mutta kun veren haju heikkenee, työskentelee huolimattomasti ja hukkaa jälkeä.
- verijälkeen pätee mitä ilmeisimmin sama kuin pk-jälkeen, jos annan sen työskennellä löysällä liinalla, se työskentelee paljon hätäisemmin, jos hidastan sitä liinalla, työskentely on huomattavasti tarkempaa
- hirven veri sinänsä ei tuota ongelmia, ja kaatoon reagoi fiksusti
- katkoa pitää harjoitella helpossa maastossa
Kyllä tämä koiratouhu on hullujen hommaa... Kuka tervejärkinen käy metsässä taluttamassa narun perässä verisientä??? Tai kukapa nainen ei haluaisi kylpyhuoneen lavuaariin tälläistä koristetta?
Kommentit