Stepsu pääsi tänään säikyteltäväksi Ylöjärvelle luonnetestin merkeissä. Matkattiin Haiku-sakemannin kyydillä testipaikalle, ja käytiin kävelemässä ennen omaa vuoroa. Step kuuli yhdet laukaukset kävellessä, mutta ei välittänyt niistä ollenkaan. Sitten autoon odottelemaan omaa vuoroa. Testi oli Mutalassa jonkun vanhan kyläkoulun pihalla, ihan hyvät puitteet luonnetestille. Tuomareina meillä toimivat Irene Puputti ja Marco Vuorisalo. Step lähti varsin innokkaana testiin, olisi kovasti halunnut tervehtiä kaikkia toimitsijoita, katsojia ja tuomareita, ja vihvitteli kaikille kovasti. Leikkiminen sujui hyvin vieraan ihmisen kanssa, taisteli hyvin ja murisi vähän. Kelkkaa Step ei meinannut aluksi huomata lainkaan, ja kun huomasi, niin ei aluksi ymmärtänyt ollenkaan pelätä sitä, päin vastoin, näytti siltä kuin haluaisi leikkiä kelkan kanssa. Kun kelkka tuli tarpeeksi lähelle, niin säikähti sitten kuitenkin ihan kunnolla, haukkui ja tempoi, meni kuitenkin lopulta omin avuin kelkan luo, ja kun nostin kelkan hihaa Stepille näytille, alkoi repimään sitä varovasti, jospa sillä kuitenkin sitten voisi leikkiä :) Puolustushalu-osiossa näkyi vähän sama ilmiö, ei kokenut aluksi tilannetta uhkaavaksi, vaan piti sitä leikkinä. Kun tuomari tuli riittävän lähelle, väisti ihan kunnolla mun taakse, ei kuitenkaan alkanut missään vaiheessa haukkumaan tai osoittanut muuten mitään uhkauseleitä. Tuomarin kanssa oli ihan parhaita kavereita. Sateenvarjoa säikähti ihan kunnolla, tynnyriä ei niin pahasti. Sateenvarjon kohdan kiersi kaukaa, mutta tynnyrin luo meni rauhallisesti. Pimeässä huoneessa liikkui vähän matalana, häntä viuhtoen ja tuli suoraan mun luokse ilman mitään apuja. Yksinään seinässä Step oli ollut varsin kauhistunut, eihän nyt kukaan ihminen voi olla ilkeä pienille muffinsseille! Ei siis tehnyt elettäkään puolustaakseen itseään. Paukkuosiossa oli vielä aika järkyttynyt jo valmiiksi hyökkäyksen jäljiltä, eikä kauheasti reagoinut sen enempää enää paukkuihin. Palautui kuitenkin aivan välittömästä, meni häntä heiluen tervehtimään tuomareita, ja kaivoi innoissaan lelukorista ihanan karvaisen pehmopatukan. Tuomarit tulkitsivat Stepin käytöksen näin:

Toimintakyky: +1 (kohtuullinen). Kelkalla ja etenkin pimeässä huoneessa osoitti kyllä hyvää toimintakykyä, mutta hyökkäyksissä ei toiminut riittävästi, joten jäi kohtuulliseksi.

Terävyys: +1 (pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua). Ei osoittanut ollenkaan terävyyttä.

Puolustushalu: -1 (haluton). Ei halunnut puolustaa mua, ja tuomareiden mielestä tämä osio meni enemmänkin taisteluhalun puolelle kuin puolustukselle. Step ei vaan voi uskoa, että ihmiset voisivat olla ilkeitä.

Taisteluhalu: +3 (suuri). Leikki hyvin ja osoitti suurta taisteluhalua muissakin osioissa.

Hermorakenne: +1 (hieman rauhaton). Oli vähän levoton koko testin ajan, mutta ei kuormittunut mitenkään pahasti vaikka reagoikin voimakkaasti kaikkeen, ja palautui kaikista osista nopeasti. Alussa piippaili jonkun verran, mun omaan korvaan tämä piippailu kuulosti enemmänkin siltä tervehtimis-vihvitykseltä mitä pitää aina kun tervehtii ihmisiä, ei niinkään sellaista hermostunutta vuotamista.

Temperamentti: +3 (vilkas). Reagoi kaikkeen nopeasti, muttei liioitellusti.

Kovuus: +1 (hieman pehmeä). Muistaa kyllä ikävät asiat mutta sekään ei jää päälle.

Luoksepäästävyys: +3 (hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin). Haluaisi kiivetä kaikkien ihanien ihmisten syliin...

Laukauspelottomuus: ++ (laukauskokematon). Oikeastihan se on kyllä laukausarka...

Yhteensä siis +178p ja lte hyväksytty. Oikeastaan mitään yllätyksiä Stepin käytöksessä ei tullut, se oli oma itsensä koko testin ajan, ja palautui välittömästi. Pisteiden valossa oikein hyvä ja rodunomainen tulos bordercollielle. Kyllä nyt kelpaa harrastaa kun pallokorvien väli on todistetusti kunnossa :) Tässä video koko testistä.

Eilen käytiin myös treenaamassa Korsossa jälkeä iltapäivällä. Talloin Stepille oikein kivan, joku reilu 500m pitkän jäljen, 6 keppiä, 3 kulmaa, jana joku 20m, jälki lähti oikealle ja vanheni tunnin. Jäljellä oli taas palkkapurkki n. 5m päässä janalta, mutta tällä kertaa Step ei nähnyt kun tein jäljen. Kävin jäljen vanhentuessa lenkillä, ja kun palasin autolle, huomasin, että mun jäljen loppupään vieressä on iso läjä autoja ja ihmisiä. Niillä oli siellä hakutreenit. Mun jäljen päällä. Voi v*ttu!!!!!!!!!! Koko helvetin Korso olisi ollut tyhjänä, kaikki hyvät hakuradat vapaina, ja missään muualla ei ole ristin sielua, niin eikö mitä, ne on tasan siellä mihin mä oon tallonut jälkeni. Kyllä keitti ja kovasti, mutta eihän sille mitään mahda, eivät he tietenkään voineet tietää, missä mun jälki menee. No, päätin sitten että teen vitoskepille asti, kun sinne hakurata ei ihan ylettynyt. Jana oli jopa ihan kohtalainen, meni suoraan melkein koko janan, oikaisi vähän jäljelle mutta sentään oikeaan suuntaan, ja löysi purkin. Sitten mentiin, ja huh mitä vauhtia... Step jäljesi oikein kauniisti ja tarkasti, mutta kamala kiire oli taas kun oli sen verran tuore jälki. Kolmoskepistä olisi ehkä mennyt ohi, poukkoili juuri sillä kohdin, niin himmasin liinasta sen verran että rauhottui, ja nosti kepin. Muuten jäljesti kyllä varsin mallikkaasti. Kulmat molemmat ok (vika kulma olisi ollut 5-6 keppien välissä, eikä siis menty sinne asti). Palkkasin sitten loppupalkan vitoskepillä, päästin irti liinasta, ja käveltiin takaisinpäin. Kävin kuitenkin hakemassa kutoskepin merkin talteen ja Step mun yllätykseksi nosti kutoskepin ihan spontaanista kun sattui bongaamaan jäljen joku 5m ennen merkkiä. Vau! Siitä tietysti sitten palkka myös. 

Jäljen vanhentuessa tein Saralle pudotetun ja tarkkuuden. Pudotetussa kasvatettiin taas matkaa, nyt hakumatka oli jo jotain 130m. Ei mitään ongelmaa, tosi hieno. Sitten tarkkuus, tässä saatiin vähän odottamatonta häiriötä, kun mun talloessa ruutua hakuradalta karkasi joku 4kk lapinkoirapentu meidän luokse. Sara istui kiltisti hiljaa vaikka pentu tuli ihan päälle, ja odotettiin että omistaja tuli korjaamaan koiransa pois. Piilotin klemmarin tarkkuusruutuun ja laitoin Saran etsimään. Saran etsiessä sama pentu karkasi uudestaan, ja tuli pyörimään siihen aivan Saran viereen. Sara ei reagoinut MITENKÄÄN, jatkoi vaan iloisena hommia. Pennun omistaja tuli uudestaan hakemaan koiransa, ja Sara löysikin sitten jo klemmarin. Hieno Sarppa <3 Sillä on ainakin keskittymiskyky kohdillaan.